Toiminta Irlantilais-suomalaisessa pataljoonassa ja läntisen sektorin esikunnassa päättyy.

Vuoden 2018 jälkeen suomalaisten rauhanturvaajien toiminnan painopiste Libanonissa siirtyy Irlantilais-suomalaisesta pataljoonasta UNIFIL:in komentajan ranskalaisjohtoiseen reservipataljoonaan Dayr Kifaan.

- Muutos vähentää suomalaisten vahvuutta UNIFIL- operaatiossa. Samalla suomalaisten toiminta sidotaan entistä enemmän yhteistyöksi Ranskan kanssa, kertoo SKJL:n komentaja, everstiluutnantti Marko Hirsimäki.

Vuodesta 2012 alkaen suomalaiset ja irlantilaiset ovat palvelleet yhdessä ensin Suomalais-irlantilaisessa pataljoonassa ja sittemmin, johtovaltiovastuun vaihtuessa vuonna 2016, Irlantilais-suomalaisessa pataljoonassa.

Viro on ollut osana suomalaista joukkoa vuodesta 2015 alkaen, täysin integroituna suomalaiseen jääkärikomppaniaan. Virolaiset ovat muun muassa käyttäneet suomalaista varustusta ja kalustoa, ja he ovat osallistuneet samaan rotaatiokoulutukseen Suomessa.

Vuoden 2017 alusta suomalaisia rauhanturvaajia lähetettiin palvelemaan UNIFIL-operaation reservipataljoonaan (FCR) Ranskan pyydettyä kansainväliseltä yhteisöltä apua Pariisin terrori-iskujen jälkeen. Suomi vastasi avunpyyntöön ja FCR:ään lähetettiin suomalainen jääkärikomppania ja muutamia esikunnan henkilöitä. Nyt yhteistyö Ranskan kanssa saa aikaisempaa suuremman roolin.

- Rakenteellinen muutos pitää sisällään Suomen osallistumisen päättämisen Irlantilais-suomalaisessa pataljoonassa sekä esikuntatehtävien lakkauttamisen läntisen sektorin esikunnassa. Suomalaiset joukot keskitetään osaksi UNIFIL:in komentajan ranskalaisjohtoista reservipataljoonaa, selvittää Hirsimäki.

Suomalaisten uudella kokoonpanolla on hieman aikaisemmasta poikkeava toimintatapa. Irlantilais-suomalaisella pataljoonalla on ollut oma vastuualueensa Etelä-Libanonissa. Suomalaiset ovat myös miehittäneet sinisellä linjalla sijaitsevaa etutukikohtaa suorittaen sieltä käsin sinisen linjan valvontaa ja tarkkailutehtäviä. FCR puolestaan on koko UNIFIL:in vastuualueella toimiva valmiusosasto, jolla ei ole omaa erillistä vastuualuetta.

- Operatiivisen toiminnan näkökulmasta suomalaisten joukkojen tehtävä yksinkertaistuu, mutta vastaavasti vastuualue laajenee kattamaan koko operaation vastuualueen. Suomalaisilla ei ole enää jatkossa vastuullaan paikallista tai alueellista tukikohtaa, vaan toiminta keskittyy valmiustoimintaan koko UNIFIL:in alueella. Suomi on osa UNIFIL -operaation vahvinta ja vaikuttavinta reservijoukkoa, everstiluutnantti Hirsimäki kertoo.

Yksittäiselle rauhanturvaajalle muutokset eivät ole huimia. Myös FCR:ssä perustyö sisältää paljon partiointia ja valvontaa, mutta ne toteutetaan eri tavalla kuin aikaisemmin. Uudessa kokoonpanossa säilyvät ne FCR:n jääkärikomppanian osat, jotka ovat olleet siellä vuodesta 2017. Lisäksi jääkärikomppaniaa tukemaan perustetaan kansallinen tukielementti, NSE, johon muodostuvat tehtävät ovat samoja kuin Irlantilais-suomalaisen pataljoonan esikunnassa ja huolto-osissa.

- Suomalainen joukko tiivistyy nykyisestään merkittävästi, kuvailee Hirsimäki.

Suomalaisten toiminnan päättäminen osana Irlantilais-suomalaisessa pataljoonaa ja toiminnan jatkaminen FCR:ssä linjattiin tasavallan presidentin ja ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan päätöksellä joulukuussa 2017. Heti päätöksen jälkeen alkoi mittava suunnitteluprosessi, sillä henkilöstöön ja logistiikkaan liittyvät toimenpiteet ovat olleet merkittäviä.

- Muutoksen suunnittelu on toteutettu vuoden 2018 kevään aikana. Muutoksen toimeenpano on laitettu käyntiin kesäkuussa 2018 ja saatetaan päätökseen tämän vuoden loppuun mennessä, Hirsimäki luettelee.

Vuoden kestänyt muutosprosessi sai arvoisensa muodollisen päätöksen marraskuun 15. päivä, kun irlantilais-suomalaisessa pataljoonassa suoritettiin lipunlaskuseremonia. Suomalaisten toiminta pataljoonassa päättyi ja samalla Viro päätti osallistumisensa koko UNIFIL-operaatioon.

- Suomalaisen joukon johtovastuu siirtyi FCR:n tukikohtaan sijoittuvalle SKJL:n komentajalle 15.11.2018, Hirsimäki muistuttaa.

Vanhaan tukikohtaan jäi noin 30 henkilön purkuosasto, joka vastasi jäljelle jääneiden materiaalien siirroista ja muista tarvittavista purkutoimenpiteistä. Purkuosaston oli tarkoitus poistua tukikohdasta joulukuun puoleen väliin mennessä.

Everstiluutnantti Hirsimäen mukaan suomalaisilla ja irlantilaisilla on pitkä yhteinen taival rauhanturvaamisessa.

- Yhteiselle onnistuneelle historialle on luonut kestävän taustan molempien valtioiden liittoutumattomuus ja toisaalta vahva jäsenyys EU:ssa, hän pohtii.

Yhteistyö irlantilaisten kanssa on ollut sujuvaa, sillä etenkin UNIFIL:in monikansallisessa ympäristössä englannin kielitaito ei ole itsestäänselvyys.

- Sujuva englannin kieli on nykyisessä yhteistyössä mielestäni merkittävä etu. Nykyaikana kun englannin kieli on suomalaisillekin luonteva osa kansainvälistymistä, on yhteistyö myös siitä johtuen ollut helppoa ja sujuvaa, Hirsimäki kiittelee.

- Ranskalaisten kanssa kieli on ajoittain haaste, sillä englannin kieli ei ole yhtä yleisesti puhuttua heidän joukossaan, hän jatkaa.

Vaikka Irlanti ja Suomi ovatkin henkisesti melko lähellä toisiaan, on toimintatavoissa ja kulttuureissa eroja.

- Aina kansallisuuksissa on eroja, jotka pitää yhteistoiminnassa huomioida, mutta toisaalta kulttuurierot opettavat ja kasvattavat meitä jokaista hyväksymään ne. Erilaisuutta voi hyödyntää joustavasti kansainvälisessä yhteisössä, Hirsimäki kuvailee.

Muutosprosessia on toteutettu kiinteässä yhteistyössä irlantilaisten kanssa. Suomalaisten vetäytyminen pataljoonasta on myös Irlannille merkittävä muutos, sillä suomalaiset ovat olleet merkittävä osa pataljoonan kokoonpanoa.

- Tavaroita siirrettäessä irlantilaisten yhteistyö näyttää tiivistyvän ja he ovat osoittaneet auliisti tukea merkittävälle logistiselle operaatiollemme. Siitä iso kiitos. Tämä on hieno ele, kun ottaa huomioon että samaan aikaan heillä on omat paineensa muodostaa organisaatio ja toimintatapamalli, jolla he voivat toteuttaa pataljoonan tehtävät omilla kansallisilla joukoillaan, Hirsimäki kiittelee.

Myös yhteistyö virolaisten kanssa saa Hirsimäeltä kiitosta.

- Erittäin positiiviseksi asiaksi kääntäen aika ajoin unohtaa kokonaan, että meillä SKJL:ssä on osa virolaisia, he ovat niin hyvin integroituneita osaksi meidän joukkoamme. Heidän tekemisistään ja saavutuksistaan on SKJL:n komentajana helppo olla ylpeä. He ovat erittäin ammattitaitoisia ja motivoituneita, ja selvästi valikoituneita soveltumaan tämän kaltaiseen operaatioon, Hirsimäki ylistää.

Logistiikka on suuri ponnistus

Suunnittelutyö SKJL:n muutokseen liittyen aloitettiin välittömästi toiminnan keskittämisen päätöksen jälkeen. Suunnittelua tehtiin Suomessa sekä Libanonissa kaikilla tasoilla. Koska irlantilais-suomalainen pataljoona on monikansallinen pataljoona, suunnittelutyö on täytynyt tehdä yhteistyössä lukemattomien eri toimijoiden kanssa.

- Myös kumppanivaltioiden kanssa on tehty yhteistä suunnittelutyötä: Suomen osallistumisen päättämisen vaikutuksesta irlantilaisten toimintaan UNP 2-45:lla sekä Suomen toiminnan keskittämisestä UNP 9-1:lle ranskalaisten kanssa, kuvailee SKJL:n huoltopäällikkö, majuri Petri Heinäaro.

Kattava suunnittelutyö on ollut monivaiheista ja monitahoista. Pienimmätkin yksityiskohdat on pyritty ottamaan huomioon, jotta uuden SKJL:n toiminta voi jatkua ensi vuonna mahdollisimman sujuvasti. Mukana toiminnassa on onneksi monien eri alojen ammattilaisia, jotka ovat laittaneet osaamisensa peliin.

- On ollut hienoa seurata eri alojen reserviläisten toimintaa, kukin on tuonut oman merkittävän panoksensa osaamisellaan ja ammattitaidollaan. Jokainen työvaihe tarvitaan siihen, että kokonaisuus toimii. Suunnittelutyö on sisältänyt kaikkea mahdollista lakimiehen ja talouspäällikön sopimusneuvotteluista ranskalaisten kanssa kuljetusryhmän materiaalisiirtoihin, Heinäaro kiittelee.

Monien eri toimijoiden koordinointi ja yhteydenpito usean eri paikan ja useiden eri kulttuurien kanssa on joskus haastavaa. Lisäksi monimutkainen ja monitasoinen suunnittelu on herkkä muutoksille. Yksi pieni muutos voi saada aikaan lumipalloefektin, joka lopulta vaikuttaa moneen asiaan.

- Suunnittelutyön tavoitteena on ollut varmistaa suomalaisten rauhanturvaajien toimintaedellytykset jatkossa: kansallisen tuen järjestelyt, sekä johtovaltion tuki uudessa tilanteessa. Tämä on edellyttänyt neuvotteluja sekä sopimista Suomen ja Ranskan välillä kuten myös Suomen ja YK:n välillä, Heinäaro tuumii.

Loppuvuodesta UNP 9-1:llä aloittaa toimintansa kansallisen tuen elementti, NSE, joka takaa suomalaisen kriisinhallintajoukon itsenäisen toiminnan ja toiminnan tuen. Jatkossa NSE hoitaa muun muassa henkilöstöasiat, kuten palvelusvapaat, rekrytoinnin tuen ja palvelustodistukset, lääkinnän, kansallisen päivystystoiminnan ja raportoinnin, sekä huollon erilaiset järjestelyt.

Millog puolestaan jatkaa edelleen merkittävänä strategisena kumppanina Libanonissa ja vastaa ajoneuvojen huolloista. Myös Millog siirtää toimintansa samaan tukikohtaan suomalaisten kanssa.

Muutoksen seurauksena tavaraa siirtyy paljon. Osa materiaaleista myydään irlantilaisille, mutta paljon myös muutetaan UNP 9-1:lle. Vanhempi ja paljon käytetty puolustusmateriaali lähetetään takaisin Suomeen. Merkittävä osa suunnittelua on ollut materiaalin kartoittaminen ja luokittelu.

- Suomeen lähtevän materiaalin osalta on pohdittu paljon logistiikkaa, kuten aikataulutusta ja kuljetusmuotoja. Lisäksi suunnittelussa on otettu huomioon huoltokierron ja jatkokäytön suunnittelu materiaalille. Osa materiaalista palautetaan kotimaahan laivarahtina, osa taas lähetetään rahtikoneella lentoteitse, Heinäaro luettelee logistiikan suunnittelun tekijöitä.

Kaikkiaan Suomeen lähetetään lähes kokonaan Irlantilais-suomalaisessa pataljoonassa toimineen jääkärikomppanian kalusto. Rahtiin kuuluu niin panssaroituja miehistönkuljetusvaunuja Paseja kuin panssaroituja henkilöautoja. Myös suuri osa aseista ja muista taisteluvälineistä palautetaan kotimaahan.

Suunnittelu ja muutostyössä pienilläkin yksityiskohdilla on merkitystä. Jotta joukon operatiivinen toimintakyky säilyy katkeamattomana, myös johtamisjärjestelmien muutostyöt ja kehittäminen on otettu huomioon. Esimerkiksi tukiasemien siirtäminen ja muut johtamisjärjestelmien muuttoon liittyvien töiden suunnittelu on aloitettu jo alkuvuodesta.

- Paljon materiaalia muutetaan UNP 9-1:lle. Esimerkiksi sinne lähtevät nyt Irlantilais-suomalaisessa pataljoonassa sijaitsevat kansalliset varastot, jotka palvelevat tulevaisuudessa suomalaisia rauhanturvaajia FCR:ssä, Heinäaro kertoo.

Muutto Etelä-Libanonissa suoritetaan perinteiseen tapaan kuorma-autoilla. Materiaalia siirretään jo nyt jatkuvalla tahdilla. UNP 9-1 on kuitenkin pinta-alaltaan ja tiloiltaan huomattavasti pienempi kuin UNP 2-45. Tukikohdassa onkin jouduttu rakentamaan paljon uusia tiloja suomalaisten saapumista silmällä pitäen.

- Yhteistyö ranskalaisten kanssa on sujunut erinomaisesti. He ovat olleet valmiita tukemaan meitä kaikissa tarpeissa ja leiriin onkin tehty huomattavia rakennustöitä, Heinäaro kiittelee.

- Esimerkiksi sairaalan muutostöihin on suhtauduttu erittäin joustavasti ja suomalainen lääkäri on saanut oman vastaanottotilan, hän jatkaa.

Suomalaisten määrän merkittävän kasvun vuoksi myös majoitustiloja on rakennettu lisää. Tilahaasteet on ratkaistu rakentamalla uudet majoitustilat, körmyt, kahteen kerrokseen. Kaksikerroksiset konttitalot valmistuvat parahiksi ottamaan vastaan uuden suomalaisen kansallisen tukielementin marraskuun puolessa välissä.

Mukana alussa ja lopussa

Irlantilais-suomalaisen pataljoonan keittiöstä löytyy alikersantti Mikko Rajala, 28, joka toimii kokkina pataljoonan suomalaisessa keittiöryhmässä. Reissu on Mikolle jo toinen; ensimmäisen kerran hän oli Etelä-Libanonissa taistelulähettinä vuonna 2012. Silloin suomalaiset tulivat ensimmäisen kerran osaksi irlantilais-suomalaista pataljoonaa.

- Tulin Etelä-Libanoniin toukokuun puolessa välissä 2012. Etukäteen oli tullut pieni rakennusosasto pääsiäisen tienoilla. Muutimme alun perin Tibniniin toiseen tukikohtaan, josta joskus syyskuussa muutimme UNP 2-45:lle, Rajala muistelee.

Nuorelle, 22-vuotiaalle rauhanturvaajalle ensimmäinen missio on aina jännittävä. Uuteen tukikohtaan tullessa vastaanotto oli kuitenkin lämmin ja yhteistyö pääsi hyvin käyntiin alusta asti.

- Irlantilaiset ottivat meidät oikein hyvin vastaan. Paikalla oli kaikkea säkkipillinsoittajasta lähtien. Kaikki tuntui itselle ylipäätään oudolta, sillä se oli ensimmäinen reissuni, Rajala kertoo.

Pieniä alkuhaasteita uudessa kokoonpanosta luonnollisesti oli. Vaikka rakentajaosasto oli lähetetty paikalle etukäteen, ei vastoinkäymisiltä vältytty.

- Olihan silloin kaikenlaisia pikkupuutteita. Iltapäivälehdetkin saivat lööppejä kun meiltä loppui vessapaperi kesken. Jos vertaa tilannetta tämänhetkiseen, tämmöiset asiat ovat eri planeetalta. Kyllä jo silloin huomasi että eri maiden välillä on vähän erilaiset toimintakulttuurit. Partioihin ja vartioihin ei myöskään ollut valmiita käytäntöjä, joten kaikessa oli aina pieni soveltaminen, Rajala naurahtaa.

Loppujen lopuksi perustyö alkoi kuitenkin sujua nopeasti ja varmasti. Rauhanturvatehtävissä alku jännitys muuttuu nopeasti arjeksi ja rutiiniksi. Kokemuksia on kuitenkin mukava vertailla.

- Eri rotaatioiden välillä en näe hirveästi eroa, vaan se on ehkä yleisessä olemisessa ja elämisessä. Kaikki welfare asiat ovat paljon paremmin nyt kuin silloin. Ennen kuin lähdin tänne oletin, että minulla olisi paljon isommat tuntemukset tämän asian tiimoilta. Ei muutos kuitenkaan hirveästi näy arjessa ainakaan omalta osaltani, Rajala pohtii.

 

INFO

SKJL = Suomalainen Kriisinhallintajoukko Libanonissa
FCR= Force Commanders Reserve, UNIFIL:in komentajan ranskalaisjohtoinen reservipataljoona
UNIFIL = United Nations Interim Force in Lebanon
IRISHFINBATT = Irlantilais-suomalainen pataljoona
NSE = National Support Element, kansallinen tukielementti

 

Siviili-sotilasyhteistyöllä rakennetaan luottamusta

Kasvomaali

Vuorovaikutus paikallisten lasten kanssa on hyvää vaihtelua myös rauhanturvaajan arjessa.

Siviili-sotilasyhteistyö, CIMIC, keskittyy operaatiomaan kehittämiseen ja tukemiseen kriisialueella. Libanonissa CIMIC työtä on tehty 1980-luvulta lähtien ja se on ollut tiivis osa suomalaista kriisinhallintatyötä jo pitkään. Sodassa tuhoutuneiden alueiden jälleenrakennus on yhteiskunnallisesti valtava ponnistus, joten ulkopuolista apua tarvitaan perustoimintojen käynnistämiseen esimerkiksi terveydenhuollon, koulutuksen ja sähköntuotannon osalta.

- Projektit parantavat paikallisten ihmisten elinoloja sekä lisäävät luottamusta ja hyväksyntää suomalaista kriisinhallintajoukkoa kohtaan. Kylissä liikkuessa paikalliset tulevat esimerkiksi kertomaan, kuinka suomalaiset rakensivat 1980-luvulla kylään ainoan koulun tai että heitä on vuosia sitten hoitanut suomalainen lääkäri, kuvailee CIMIC -upseerina palveleva luutnantti Jenny Korhonen.

Siviilisotilasyhteistyön tarkoituksena on lisätä suomalaisten näkyvyyttä paikallisissa kylissä sekä parantaa suhteita paikallisväestöön. Ulkoministeriön kehitysyhteistyömäärärahoista rahoitetuilla nopean vaikuttavuuden projekteilla parannetaan paikallisten ihmisten elinympäristöä. No cost/low cost -toiminnalla taas edistetään hyviä suhteita paikallisen väestön ja suomalaisen kriisinhallintajoukon välillä. Toimintaan voi sisältyä esimerkiksi naisten ensiapukurssit, jalkapallokoulut lapsille ja nuorille, lasten kesäleireille osallistuminen sekä vierailut kouluissa.

- CIMIC on erittäin oleellinen osa koko rauhanturvaoperaation toteuttamista. CIMIC-toiminnalla luodaan luontevalla tavalla yhteistoimintaan paikallisen yhteiskunnan kaikkiin kerroksiin: hallintoon, elinkeinoelämään, sosiaali- ja koulutusjärjestelmään sekä tavallisiin paikallisiin kansalaisiin, kertoo suomalaisen kriisinhallintajoukon komentaja, everstiluutnantti Marko Hirsimäki.

- Onnistuneen CIMIC:in perimmäisenä lopputuotteena luodaan rauhanturvajoukolle omasuojaa ja kykyä selviytyä nopeasti kehittyvistä ja haastavistakin tilanteista ilman että tilanteet eskaloituvat konfliktiksi, Hirsimäki jatkaa.

Projektien positiiviset vaikutukset ovat kauaskantoisia ja ne ovat vahvistaneet paikallisten myönteistä suhtautumista suomalaisiin. Pienelläkin rahallisella panostuksella voidaan saada aikaan merkittävä vaikutus paikallisessa yhteisössä. CIMIC-toiminta edistää ja tekee tunnetuksi Suomen hyvää mainetta rauhanturvaajamaana.

- Vuonna 2018 painopiste on ollut puhtaan juomaveden saatavuuden parantamisessa sekä lasten ja nuorten hyvinvoinnissa, Korhonen kertoo.

Viimeisin Etelä-Libanonia koetellut sota käytiin vuonna 2006, jolloin suurin osa alueen rakennuksista ja infrastruktuurista tuhoutui. Edelleen, 12 vuotta sodan jälkeen, esimerkiksi sähköntuotanto on osittain alkutekijöissään. Alueella ei ole kattavaa sähkönjakeluverkostoa, joten erilaiset generaattorit ja muut sähköntuotantoratkaisut ovat olleet merkittävä osa suomalaistenkin tekemästä CIMIC työstä.

- Vuodesta 2013 on tehty paljon sähkönjakeluun liittyviä projekteja, koska Libanonin sähköverkossa on paljon katkoksia eikä sähköä ole saatavilla vuorokauden ympäri, Korhonen täydentää.

Välimerellinen ilmasto etenkin sisämaassa on kuivaa. Maanviljelyn kastelu- ja vedenkeräysjärjestelmät ovat korvaamaton apu paikallisille maanviljelijöille. Vedenkeräyskuopat, waterholet, keräävät sadekaudella veden suuriin kuoppiin, josta vettä kaipaava maanviljelijä voi käydä hakemassa kasteluvettä sadolleen. Vesikuoppia Etelä-Libanonissa on useita, mutta aluetta koettelevan kuivuuden vuoksi niitä tarvitaan jatkuvasti lisää.

- Etelä-Libanonissa maanviljely on ihmisten pääelinkeino ja siten maatalousveden varastointiin liittyvät projektit, kuten vesikuopat, ovat olleet kysyttyjä projekteja, Korhonen taustoittaa.

Projektit valitaan Suomen kehityspolitiikan linjauksia noudattaen. Linjaukset taas perustuvat hallitusohjelmaan valittuihin painopistealueisiin, joita ovat esimerkiksi naisten ja tyttöjen oikeuksien ja aseman vahvistuminen sekä luonnonvarojen kestävä käyttö.

- Projektien valinnassa painottuu myös niiden vaikuttavuus eli toteutamme nopeita projekteja, jotka kohdistuvat kaikkein haavoittuvimpiin väestöryhmiin sekä hyödyttävät mahdollisimman laajaa väestöä. Toisaalta keskeistä on myös paikallinen omistajuus ja vastuu, minkä vuoksi projektien toteuttamiseen pyritään saamaan vähintään 50 prosentin osuus paikalliselta osapuolelta. Tällöin varmistetaan projektien tehokas toteutus ja loppuunsaattaminen, Korhonen valottaa projektien valinnan prosessia.

Koulutus, terveydenhuolto ja muut sosiaalisen tuen kohteet ovat yksi suosituimmista CIMIC -työn tavoitteista. Erityisesti koulutukseen liittyvät projektit kehittävät aluetta pitkällä aikavälillä valtavasti, ja näihin Suomi onkin koulutusorientoituneena valtiona keskittynyt paljon.

- Tänä vuonna on tehty useampi päiväkodin, koulun ja leikkikentän kunnostusprojekti. Lisäksi olemme tehneet jätehuoltohankkeita, parantaneet terveydenhuoltoa sekä hankkineet katuvaloja turvallisuuden lisäämiseksi irlantilais-suomalaisen pataljoonan alueella, Korhonen luettelee.

Suurten projektien lisäksi CIMIC -tiimi tekee matalan kynnyksen outreach-projekteja. Edulliset tai lähes ilmaiset projektit lisäävät rauhanturvaajien yhteistyötä paikallisten kanssa ja jalkauttavat sotilaat osaksi yhteisöjä. Lasten kesäleirien järjestäminen, jalkapallotreenit ja partiolaisten leikittäminen ovat hyvää vaihtelua rauhanturvaajan arkeen ja samalla ne lisäävät osallisuutta kylissä ja kyläyhteisöissä. On mukavaa partioida kylillä kun jalkapallotreeneistä tutut lapset ja heidän vanhempansa vilkuttelevat iloisesti ja tulevat juttelemaan.

- CIMIC on jatkuvasti yhteydessä paikalliseen siviiliyhteiskuntaan ja siten ylläpitää tilannetietoisuutta alueen kylistä, väestöstä ja olosuhteista vastuualueella. Toiminnalla tavoitetaan paikalliset vaikuttajat, kuten pormestarit, koulujen rehtorit, sosiaalitoimen edustajat sekä kansalaisjärjestöt, Korhonen kertoo.

CIMIC-toimistosta lelujen ja pillimehujen keskeltä löytää suomalaisen CIMIC-tiimin, Jennyn ja Mikon. Molemmat ovat reserviläisiä ja työskennelleet Libanonissa jo lähes vuoden. Jenny on pysynyt koko reissun ajan samassa tehtävässä, mutta Mikko siirtyi CIMIC-toimistoon lähes puoli vuotta sitten muista tehtävistä.

- Tärkeimpiä ominaisuuksia siviilisotilasyhteistyössä ovat vuorovaikutustaidot, sosiaalinen luonne ja oma-aloitteisuus kontaktien luomiseksi paikalliseen yhteisöön. Työ vaatii myös projektinhallintataitoja sekä joustavuutta, koska muutoksia tulee usein eivätkö sovitut aikataulut aina pidä. CIMIC-työssä on eduksi hyvä kielitaito sekä aiempi kokemus monikulttuurisessa työympäristössä toimimisesta, Korhonen kuvailee CIMIC -tiimin vaatimuksia.

 

Tekstit: Tiia Turunen
Kuva: Puolustusvoimat

 

Kriisinhallintaveteraanikortti etuudet

 

rt6 18

Lehdessä lisäksi mm: 

  • UNMLOY olis osasto Balkanilla 1991 - 1992
  • Lapin Rauhanurvaajilla komeat 50 -vuotisjuhlat
  • Kentän uutiset sekä paljon muuta..

 

Seuraava lehti:
Numero 1/2019 ilmestyy 22.2 
( Aineisto viimeistään 25.1 )

 

Liity Rauhanturvaajaliiton 
jäseneksi: Saat lehden ja paljon muuta.

www.Autonvaraosat24.FI

Flash -sisältöä ei voi katsoa tällä selaimella.

Requirements

Julkaisija:

small logoSuomen Rauhanturvaajaliitto ry

 rauhanturvaajaliitto.fi

Seuraa Rauhanturvaajaliittoa sosiaalisessa mediassa