YLIÖ

Tammisunnuntai tapahtumineen on itsenäisyyshistoriamme yksi välttämättömimmistä lähtöaskeleista. Ne askeleet oli uskallettava ottaa ja luottaa siihen, että tavoiteltava tulos, Suomi vapaaksi vieraan orjuudesta ja kaikille kansalaisille samanarvoinen mahdollisuus vaikuttaa maan tulevaisuuteen, olivat uhrausten arvoisia asioita.

Taistelussa tämän tavoitteen saavuttamiseksi oli raskainta se, että kansakunta jakaantui kahtia. Asein oli ratkaistava, minkälaista valtiollista ja yksilön vapautta haluttiin tulevaisuudessa tavoitella.

Tällöin luovuttiin myös hankkeista muuttaa Suomi kuningaskunnaksi; maan valtiomuodoksi tuli tasavaltainen demokratia Euroopan läntisten suurvaltojen mukaisesti. Siten vapaussotanimitys on sopivin termi kuvaamaan kyseistä sotaa, koska loppujen lopuksi kyse oli nuoren Suomen riippumattomuudesta muiden valtioiden suhteen ja oikeudesta kutsua maata rehellisesti itsenäiseksi valtioksi.

Vapaussota syvensi Suomen kansan kahtiajakoa. Voittanut osapuoli katsoi toisen puolen nousseen Venäjän tuella kapinaan laillista hallitusta vastaan, joten hävinneisiin suhtauduttiin pitkälti kriminaaleina.

Ensimmäisen maailmansodan lopputulos vahvisti kuitenkin maltillisten ja laaja-alaiseen kansalliseen ajatteluun suhtautuneiden väestöryhmien asemaa yhteiskunnassa. Tämä mahdollisti hitaan eheytymisen väestöryhmien kesken. Eheytyminen kuitenkin tapahtui ja kun maamme itsenäisyyttä koeteltiin uudelleen talvisodassa, oli kansa yhtenäisenä, yhteiskuntaluokasta tai poliittisesta kannasta huolimatta, puolustamassa vapauttamme ja itsemääräämisoikeuttamme.

Miehet ja naiset, jotka osallistuivat sotaan vuosina 1939-1945 rintamalla tai kotirintamalla, toipuivat Vapaussodan jälkeensä jättämistä traumoista ja puolustivat uudelleen maan itsemääräämisoikeutta ja vapautta. He katsoivat velvollisuudekseen taistella isänmaamme puolesta ansaitakseen oikeuden elää itsenäisessä Suomessa.

Ehkä asia on juuri niin kuin eräs sotiemme veteraani totesi puolustusvoimien uudella veteraanien perintö -videolla. Hänen mukaansa, kun kaikki on hyvin, ovat suomalaiset kovinkin eripuraisia, mutta kun maan tulevaisuus on uhattuna, keskinäiset ristiriidat unohdetaan ja yhdessä toimitaan isänmaamme parhaaksi.

Tässä olisi erinomainen ohjenuora myös tähän päivään. Ehkä nykypäivässäkin meidän jokaisen olisi muistettava ensin velvollisuutemme yhteiskunnan jäseninä ja asetettava lähimmäisen ja yhteisön etu ensin, jotta olemme oikeutettuja nauttimaan hyvinvointiyhteiskunnastamme – yhteiskunnasta, jonka veteraanisukupolvet meille lunastivat kalliilla hinnalla.

Palaan vielä tammisunnuntaihin, jota vietetään perinteisesti tammikuun viimeisenä sunnuntaina sen muistoksi, että suojeluskunnat alkoivat riisua maassa ollutta venäläistä sotaväkeä aseista Etelä-Pohjanmaalla sunnuntaina 27. tammikuuta ja sitä seuraavana yönä.

Tammikuun 1918 aikana tilanne Suomessa oli alkanut selvästi kiristyä. Hallitus määräsi perustettavaksi poliisijoukoiksi Lappajärvelle ja Jalasjärvelle Etelä-Pohjanmaalle järjestyslipuston ja Suomen tasavallan vartioston. Silloinen kenraaliluutnantti Gustav Mannerheim nimitettiin 16. tammikuuta Pohjanmaan suojeluskuntien päälliköksi.

Hallitus oli edellä mainittujen poliisijoukkojen lisäksi nimennyt Vimpelin sotakoulun henkilöstön ja paikalliset suojeluskunnat niin sanotuiksi hallituksen joukoiksi. 27. tammikuuta Mannerheim nimettiin myös näiden joukkojen ylipäälliköksi. Hän päätti ottaa aloitteen käsiinsä ja yhtyi upseeriensa kanssa laatimaan suunnitelmaa Pohjanmaan venäläisten varuskuntien riisumiseksi aseista.

Pohjanmaalle saapunut Mannerheim toivoi hallitukselta itselleen kohtuullista aikaa valmisteluihin: ”Järjestäkään asiat miten hyvänsä, mutta älkää Jumalan nimessä vielä alkako julkista sotaa.” Haluamaansa valmisteluaikaa Mannerheim ei kuitenkaan voinut saada, kun tapahtumat alkoivat vyöryä 27.-28.1.2018.

Mannerheim ei antanut toimintakäskyä varuskuntien aseistariisumiseksi sen vuoksi, että hän olisi tuntenut vastustajien aikataulun. Hänen oli yksinkertaisesti pakko toimia tai tilanne olisi voinut karata hänen käsistään. Mannerheim ei juossut kilpaa vain vastapuolen kanssa, vaan uhkana oli myös, että suojeluskuntien nousu olisi hajonnut hallitsemattomiksi paikallisiksi yrityksiksi.

Tammisunnuntaina 28. tammikuuta riisuttiin aseista Laihialla ollut venäläisten Hulmin varuskunta ja seuraavana yönä aseistariisuminen jatkui eri puolilla Pohjanmaata. Alkoi sota vieraan vallan asevoimien riisumiseksi aseista ja alkaneen vallankumouksen kukistamiseksi.

 

Joni Lindeman

Kriisinhallintaveteraani, everstiluutnantti Lindeman toimii Lounais-Suomen aluetoimiston päällikkönä.
Yliö on tiivistelmä Lindemanin Tammisunnuntain juhlassa Raumalla tänä vuonna pitämästä puheesta.

kriha

RT 1 2019

Lehdessä lisäksi mm: 

  • Naton rauhankumppanuusohjelman perustamisesta 25 vuotta
  • Kanadan rauhanturvaoperaatiot Calgaryn sotamuseossa
  • Kentän uutiset sekä paljon muuta..

 

Seuraava lehti:
Numero 2/2019 ilmestyy 26.4 
( Aineisto viimeistään 29.3 )

 

Liity Rauhanturvaajaliiton 
jäseneksi: Saat lehden ja paljon muuta.

www.Autonvaraosat24.FI

Rauhanturvaaja 40 vuotta