YKSI MEISTÄ

Jaakko Vainionpää toistaiseksi viimeisimmässä rauhanturvaoperaatiossaan, suomalaisen FCR-joukon vääpelinä Libanonissa.Jaakko Vainionpää toistaiseksi viimeisimmässä rauhanturvaoperaatiossaan, suomalaisen FCR-joukon vääpelinä Libanonissa.

Jaakko Vainionpää on viettänyt 11 vuotta elämästään rauhaa turvaamassa.

Sadat, jopa tuhannet suomalaiset rauhanturvaajat tunsivat varmasti kollektiivista ylpeyttä, kun Aliupseeriliitto julkisti viime marraskuussa Vuoden 2018 aliupseerin nimen. Kyseisen miehen eli Porin Prikaatin Niinisalon yksikössä kranaatinheitinkomppanian vääpelinä työskentelevän Jaakko Vainionpään kanssa vuosien saatossa maailmalla palvelleille nimi tuskin tuli yllätyksenä, mutta hänelle itselleen valinta tuli kuin puun takaa.

- Minulla ei ollut aavistustakaan valinnasta, kun sain kutsun Aliupseerinliiton vuosikokoukseen Hämeenlinnasta. Olin kuin klapilla päähän lyöty kuullessani oman nimeni ja kutsun saapua lavan eteen, Vainionpää selvittää.

- Toinen epäuskon hetki tuli, kun pidin kädessäni Vuoden aliupseerille luovutettavaa Suomi-konepistoolia. En meinannut, millään uskoa, että saisin sen omakseni. Siinä tilanteessa mieleen nousivat sotaveteraanit. Olen yrittänyt parhaani mukaan maksaa velkaa ja ilmeisesti olen ainakin jossain määrin myös onnistunut, hän virnistää.

Honkajoella käytännössä koko 54 vuoden ikänsä – rauhanturvaoperaatioita lukuun ottamatta – asunut Jaakko Vainionpää tunnustaa, että vuonna 1984 korpraalina Niinisalosta kotiutunut nuorimies ei olisi voinut ikinä uskoa, mihin kohtalo tulisi häntä heittelemään.

- Päätin siviiliin astellessani, että en tule koskaan kusemaankaan armeijaan päin. Myöhempi historia on osoittanut, että sen enempää ei mies olisi voinut enää väärässä olla, virnistää Vainionpää.

Kokkina maailmalle

Vain pari vuotta myöhemmin, sattumoisin 22-vuotissyntymäpäivänään eli 29. huhtikuuta Jaakko Vainionpää aloitti ensimmäisen rauhanturvaoperaationsa Golanin kukkuloilla Syyriassa. Suurtalouskokin ja kondiittorin koulutuksen saanut mies oli luonnollisesti kokki kentälläkin.

- Ensimmäisen UNDOF-keikka mukaan lukien olen laskenut viettäneeni rauhanturvatehtävissä 32 vuoden aikana vähän reilut 11 vuotta. Ilman perheen varauksetonta tukea se ei olisi koskaan onnistunut.

Kahdesti Vainionpää on saanut perheensäkin mukaan toimialueelle. Perhe oli yhdessä niin Tiberiaksessa kuin Skopjessakin.

- Toinen lapsemme Joonas syntyi kaksi päivää ennen kuin lähdin Israeliin, mutta onneksi pääsin sentään kotiin ristiäisiin. Silloin sain vaimoltani Merviltä luvan lähteä, mutta hänen odottaessaan esikoistamme Mariannea jätin lähtemättä Namibiaan, Vainionpää paljastaa.

Perheen kolmas lapsi Ville syntyi kaksi viikkoa sen jälkeen, kun isä palasi 1992 Kroatiasta. Tieto lasketusta ajasta oli lopulta yksi syy siihen, että reissu jäi kuuden kuukauden mittaiseksi.

Kokista sotilaaksi

Jaakko Vainionpää, juurikin se sama mies, joka oli vannonut olevansa kusasematta armeijaan päin astui armeijan palvelukseen, kokiksi Niinisalon muonituskeskukseen 1990-luvun puolivälissä. 12 vuotta myöhemmin, heti toisen EU-valmiusvuoden jälkeen aukesi sitten mahdollisuus, josta Vainionpää ei yksinkertaisesti voinut kieltäytyä.

- Ensimmäisen EUBG:n komentajana toiminut Joni Lindeman tuli kysymään, nyt SatJP:n komentajana, kiinnostaisiko minua paikka Porin Prikaatin esikunta- ja huoltokomppaniassa. Kun prikaatin esikuntapäällikkö Mauri Koskelakin oli samaa mieltä, pistin paperit sisään ja tulin valituksi.

- Marraskuussa 2009 soitti sitten Silmun Sami ja pyysi krh-komppanian vääpeliksi. Kuusi vuotta siitä loppui reppurin hommat, kun komppania siirrettiin Niinisaloon.

- En häpeä tunnustaa, että pistin kädet kyynärpäitä myöten ristiin, kun pääsin mukesta. Siirtymisen sotilaaksi nosti palkkaa ja aikaisti eläkettä peräti kahdeksalla ja puolella vuodella, Vainionpää ilmoittaa.

- Sekään ei enää harmita niin paljon, etten suostunut varusmiehenä lähtemään aliupseerikouluun. Sekin homma tuli hoidettua lopulta vuonna 2007 EUBG-joukoissa Säkylässä, hän paljastaa.

Jaakko Vainionpää sanoo näyttävänsä tarkoituksella näyttävänsä oman CV:nsä pitäessään vääpelin luontoa uusille varusmiehille.

- Kerron heille, että minulla on ihan sama, millaisia hathat-liikkeitä he tekevät ja millainen asu heillä on päällään. Ilmoitan, että se kertoo paljon enemmän, miten hyvin he pitävät huolta omista varusteistaan ja palvelustovereistaan. Korostan, että niiden huolehtivaisten kanssa minä lähtisin miten kovaan paikkaan tahansa, tulevan lokakuun lopussa eläkkeelle jäävä Vainionpää tiivistää.

 

Teksti: Asko Tanhuanpää
Kuva: Jaakko Vainionpään arkisto

 

kriha

RT 1 2019

Lehdessä lisäksi mm: 

  • Naton rauhankumppanuusohjelman perustamisesta 25 vuotta
  • Kanadan rauhanturvaoperaatiot Calgaryn sotamuseossa
  • Kentän uutiset sekä paljon muuta..

 

Seuraava lehti:
Numero 2/2019 ilmestyy 26.4 
( Aineisto viimeistään 29.3 )

 

Liity Rauhanturvaajaliiton 
jäseneksi: Saat lehden ja paljon muuta.

www.Autonvaraosat24.FI

Rauhanturvaaja 40 vuotta