Rauhanturvaaja-lehti 40-vuotias

Sinibarettiliiton täyttäessä 1978 kymmenen vuotta tietoa sen toiminnasta jaettiin kirjeitse yhdistyksille. Niiden henkilöjäsenille tietoja tihkui varsin vaatimattomasti.

Osittain tästä syystä liiton nuorimmat ja pienimmät yhdistykset, Rauman ja Lohjan Seudun Sinibaretit, olivat kumpikin tahoillaan lähteneet lehden tekoon. Barettiveli Kyösti Kuikka puuhamiehenä julkaisi 24.10.1978 lehden “Rauman Seudun Sinibaretti”, jonka sivukoko oli A5 ja jossa oli sivuja 32. Painos oli 500 kappaletta.

Lehteä jaettiin YK-päivänä jäsenille, tavarataloissa, kirjastoissa ja pankeissa. Sinibaretti-lehden aatteelliseksi ja toiminnalliseksi isäksi on kuitenkin ehdottomasti nimettävä Tarmo Suomalainen, joka työskenteli tekstinkäsittelijänä Länsi-Uusimaan Kirjapainossa Lohjalla. Hän kertoi ottaneensa lehden perustamisen puheeksi vuonna 1978 perustetun Lohjan yhdistyksen johtokunnan ensimmäisessä kokouksessa.

Suomalainen keskusteli asiasta myös Helsingin Sinibarettien puheenjohtajan Vesa W. Palmun kanssa jo puolustusvoimien 60-vuotisjuhlanäyttelyssä 3.6.1978. Hän oli jo alkanut mielessään muotoilla esitystä tabloid-kokoisesta sanomalehdestä. Lohjan Seudun SB:n johtokunta hyväksyi hänen esityksensä,. Yhdistyksen puheenjohtaja Aaro Kakko antoi täyden tukensa lehtiasialle.

Syyskokouksessa Joensuussa Hotelli Kimmelin saunassa lokakuun lopulla asiasta keskusteltiin vakavassa hengessä ja todettiin, että on tärkeää saada Sini -barettiliitolle oma äänenkannattaja. Palaverissa oli liiton väen lisäksi lohjalaisia ja raumalaisia. Valmiutta oli molemmissa kaupungeissa, mutta Tarmo Suomalaisen suunnitelma tunnustettiin paremmaksi, ja siksi raumalaiset päättivät luopua omasta lehdestä ja tukea liitolle perustettavaa lehteä.

Lohjan puheenjohtaja, Aaro Kakko esitteli asian epävirallisesti muulle kokousväelle. Tarmo Suomalainen sai valtuudet, ja hän tekikin lohjalaisten ensimmäisen vuoden 1978 toimintakertomuksen malliksi aikakauslehti¬tyyppisenä. Ko. julkaisu kustannettiin paikallisin ilmoituksin. Tämän toimintakertomuksen Suomalainen esitteli seuraavassa liittokokouksessa liiton puheenjohtaja Aulis Laineelle, joka saman tien antoi suostumuksen koenumeron valmisteluun.

Lehdelle valittu toimituskunta esittäytyi liiton kevätkokouksessa 1979 Marskissa. Liiton ja Lohjan Seudun Sinibarettien nimeäminä siihen kuuluivat Vesa W. Palmu, Aaro Kakko ja Tarmo Suomalainen sekä taloudenhoitajana Leo Lyhykäinen Lohjalta.

Toimituskunnan valitsemana toimi neljän ensimmäisen numeron (1-2/79 ja 1-2/80) päätoimittajana Raimo Leivo Lohjan seudun Sinibareteista. Leivon työesteiden vuoksi pyydettiin uudeksi päätoimittajaksi Reino Saarista Turusta, mutta hänen kieltäydyttyään saatiin mukaan eri lehtien avustajana vaikuttanut Kyösti Kuikka. Hän hoiti tehtävää seitsemän vuotta numerosta 3/80 aina numeroon 4/86.

Tarmo Suomalaisen panos teknisenä toteuttajana jatkui aina vuoden 1993 loppuun asti. Toimituskunta vastasi lehden toimittamisesta ja taloudesta määräten lehden tilaus- ja ilmoitushinnat. Lehtiasiamiehinä toimivat yhdistykset.

Ensin kaksi koenumeroa

Loppuvuotena 1979 tehtiin koenumerona kaksi Sinibaretti-lehteä. Niiden painatuskustannukset katettiin ilmoituksin. Tärkeintä lehdessä oli luonnollisesti tiedottaminen ja yhteydenpito. Lehti oli foorumi kaikelle tiedottamiselle, artikkeleille, uutisille, kokouskutsuille ja kaupallisille ilmoituksille. Yhdistysten toimintapalsta otti heti paikkansa. Jutut alhaalta operaatioista ja muistelot tekstin ja kuvien muodossa lisääntyivät myös nopeasti.

Koenumeroiden myönteisten kokemusten perusteella toimituskunta esitti lehden julkaisemista neljä kertaa vuodessa. Em. toiminta aloitettiinkin vuoden 1980 alusta. Aluksi lehti lähetettiin nipuissa yhdistyksille, jotka hoitivat sen jäsenille. Numeroa 1/81 postitettiin koemielessä 294 osoitteeseen. Hallitus kehotti numerosta 2/81 lähtien saattamaan lehti postijakeluun ja toimituskunta ilmoittikin sen olevan mahdollista niiden yhdistysten jäsenille, jotka vuoden 1981 alussa tilaavat lehden postiosoitteineen.

Tällä uudella menetelmällä postitettiin 4/81 lehteä jo 1 538 kappaletta. Postitusraja rikottiin numerossa 4/83, jolloin postitettiin yli 2 000 lehteä. Lisäksi lehteä lähetettiin vapaakappaleina sotilasläänien ja sotilaspiirien esikunnille ja valvontajoukoille, myöhemmin myös Suomen YK-liitolle.

Lehti oli kansia lukuun ottamatta mustavalkoinen. Sivuja oli 16-24 tekstien ja ilmoitusten määrästä riippuen. Toimituskunta myös vakinaistettiin 1980. Puheenjohtajana jatkoi Aaro Kakko, toimitussihteerinä Tarmo Suomalainen ja liiton hallituksen yhdysmiehenä Vesa W. Palmu. Taloudenhoitajaksi nimettiin rouva Tuula Suomalainen.

Sinibaretti-lehti ilmestyi ensimmäiset 17 vuotta neljä kertaa vuodessa. Lehden numero 3/82 tehtiin yhteispohjoismaisena Rauman pohjoismaisten sinibarettipäivien vuoksi. Toimituskuntaa laajennettiin myös ammattilaisilla, niin että 1982 siihen valittiin edellisten lisäksi Teuvo Tikkanen.

Teuvo aloitti saralta, jota tarvittiin, mutta jota kukaan ei osannut. Hän on itse kertonut, että ”eräs tärkeä osa toimintaani oli sponsoroinnin eli mainonnan hakeminen lehteen. Se ei ollut helppoa, koska lehti oli aika tuntematon ja pieni siihen aikaan. Toimin vuodesta 1982 lähtien Saab-Valmetin tiedotuspäällikkönä ja siinä tehtävässä oli mahdollisuus kohdistaa mainostukea lehdellemme. Uskon, että tämä tuki oli joskus hyvinkin ratkaisevaa lehden taloudelle. Niitä Talbotin kuvia saattoi nähdä joskus koko aukeaman verran. Alusta lähtien kirjoitin myös juttuja lehteen. Aiheet olivat sitä, mitä siihen mennessä Suomi oli tehnyt rauhanturvaamisessa”.

Vuonna 1985 toimituskuntaa laajennettiin liiton hallituksen päätöksellä. Hannu Levänen ja Hannu Nyman ryhtyivät myös toimittamaan lehteä.

Laamanen toi muutoksia lehden ulkoasuun ja hallintoon

Aulis Laine luovutti vuoden 1986 alusta liiton puheenjohtajuuden Pentti Laamaselle, joka uudisti sekä lehteä että se hallintoa. Numero 4/1986 oli lehden ensimmäinen nelivärijulkaisu. Sen postitusmäärä oli 2 223 kappaletta. Ilmoitushankkijaksi värvättiin Kaarlo Hirvonen Kotkasta numerosta 2/1986 lähtien. Hän toimi tehtävässä vuoteen 2013 saakka.

Uusi liiton puheenjohtaja päätti ottaa lehden liiton hallintaan. Organisaatiota muutettiin hallituksen päätöksellä 27.9.1986 siten, että aiempi toimituskunta jaettiin toimitusneuvostoon ja toimituskuntaan.

Seuraavan vuoden alusta aloittaneen toimitusneuvoston puheenjohtajaksi tuli itseoikeutettuna liiton kantaa valvomaan Pentti Laamanen ja jäseniksi Aaro Kakko (Lohja), Kyösti Kuikka (Rauma), Hannu Levänen (Kotka), Hannu Nyman (Lohja), Vesa W. Palmu (Helsinki/Lahti), Reino Saarinen (Turku), Tarmo Suomalainen (Lohja), Teuvo Tikkanen (Uusikaupunki), Matti Toivonen (Tuusula) ja Jaakko Åkerlund (Lohja).

Toimitusneuvosto valitsi 11.10.1986 toimituskuntaan päätoimittajaksi Kyösti Kuikan, toimitussihteeriksi ja samalla taloudenhoitajaksi Tarmo Suomalaisen sekä toimittajiksi Teuvo Tikkasen ja Hannu Leväsen. Samalla päätettiin, että lehden vuosikertamaksut maksetaan paikallisten yhdistysten jäsenmaksujen yhteydessä.

Merkittävä uudistus, asiamiesverkoston luominen, tehtiin vuoden 1986 alussa. Jokainen yhdistys nimesi asiamieheksi yhden jäsenensä, ja lista heistä yhteysnumeroineen julkaistiin jokaisessa lehden numerossa. Heidän tehtävänsä oli toimia lehden edustajana yhdistyksessään ja toimittaa lehteen aineistoa.

Ensimmäiset asiamiesten neuvottelu- ja koulutuspäivät järjestettiin Vihdin Nummelassa helmikuun alussa 1987. Tilaisuuteen saapui puheenjohtaja ja 11 asiamiestä sekä joukko lehden edustajia. Näitä koulutuspäiviä järjestettiin sittemmin joka vuosi kymmenkunta vuotta.

Kyösti Kuikka luopui päätoimittajuudesta 1987. Hänen tilalleen valittiin barettiveli, pastori Hannu Nyman Lohjan Seudun Sinibareteista.

Uusi liiton lakimies Raimo Nevasuo huomasi ensi töikseen, että lehti oli maksanut turhaan koko ilmestymisaikansa liikevaihtoveroa. Yleishyödyllisenä, vähintään neljä kertaa vuodessa ilmestyvänä se oli vapautettu lvv:stä. Lakimies hoiti lehden talouden kannalta merkittävän summan palautuksen.

Samaan aikaan tuli eteen painopaikan vaihto. Yli seitsemän vuotta oli Sinibarettia tehty ja painettu Lohjalla, mutta arkkipainotuotannon lopettaminen pakotti valitsemaan uuden kirjapainon. Sellaiseksi löytyi Hyvinkään Kirjapaino Oy.

Lehden levikki kasvoi vuosi vuodelta. Vuoden 1987 lopulla se oli jo 2 577. Toimituksen yhteydessä toiminut osoitteiston ja talouden hoito ei enää kunnolla luonnistunut. Kari Louhi Jyväskylästä otti harteilleen osoitteiston ja sen muutosten hoitamisen keväällä 1988. Hän joutui kuitenkin luopumaan ko. tehtävästä jo kahden vuoden kuluttua. Työtä jatkoi Reijo Rantala Tikkakoskelta.

Lehden painoksen 3 000 numeron raja ylitettiin vuosikymmenen vaihteessa. Osoitteiston ja rekisteritoiminnan hoito Jyväskylän suunnalla ei ollut sujunut liiton johtoa tyydyttävällä tavalla. Tarvittiin yhteistyökumppania. Sellaiseksi valittiin kilpailutuksen jälkeen Suomen Reservin Aliupseerien liitto (RAuL), joka oli luonut toimivat systeemit oman järjestönsä vastaavien ongelmien ratkaisemiseksi.

Kesäkuun 11. päivänä 1991 puheenjohtajat Pentti Laamanen ja Mikko Pesälä allekirjoittivat yhteistyösopimuksen, joka jatkui vielä lehden 30-vuotis-syntymäpäivän jälkeen. Käytännössä ratkaisu merkitsi lehden osoitteiston hoidon ja tilausmaksun perinnän siirtymistä RAuL:n hoidettavaksi. Samalla sopimus antoi lehdelle mahdollisuuden keskittyä sen kannalta tärkeimpään tehtävään, rauhanturvatoiminnan esillä pitämiseen.

Hannu Levänen ryhtyi lehden päätoimittajaksi

Hannu Levänen muistelee omaa valintaansa lehden päätoimittajaksi seuraavasti: ”Pertti Laamanen ja Vesa Yrjölä tarttuivat yllättäen hihaani hotelli Rosendahlissa Tampereella, jossa vietettiin liittomme syyskokouksen iltajuhlaa vuonna 1993. Suoraan kysyttiin, ryhtyisitkö toistaiseksi Sinibaretti-lehden päätoimittajaksi? Hannu Nyman on juuri eronnut. Päätös oli tehtävä samana iltana.

Aikaa oli vähän, mutta tunsin kykeneväni suoriutumaan tarjotusta tehtävästä. Olihan minulla kokemusta lehden teosta jo yli 30 vuotta. Ongelma oli kuitenkin se, ettei liitolla ollut tapana maksaa kuin kulut. Minulla oli Kotkassa firma, joka oli keskittynyt lehtien tekemiseen ja artikkeleiden kirjoittamiseen, ja joilla siis ansaitsin leipäni”.

Liitto oli kuitenkin pulassa, joten Levänen suostui auttamaan toistaiseksi. Lehden tekemistä kesti kuitenkin tuosta illasta peräti 15 vuotta. Sinä aikana lehti alkoi ilmestyä kuudesti vuodessa. Sivumäärä kasvoi lähes puolella, joten työtä riitti. Kertaakaan Levänen ei kuitenkaan ole tunnustanut katuneensa päätöstään.

Päätoimittajan vaihdos tapahtui niin äkkiä, ettei alkuun ollut mitään uudissuunnitelmia lehden suhteen. Aiemmat vastuuhenkilöt, lähinnä Tarmo Suomalainen, Kyösti Kuikka ja Hannu Nyman, olivat tehneet hyvää työtä. Vielä nytkin alkuvuosien Sinibaretteja selaillessa on tunnustettava, että liiton toiminta on saanut siitä ehtymättömän kertojan, josta kannattaa itse kunkin olla ylpeä.

Talous pahasti kuralla

Kuitenkin heti alkuun ilmeni karmea tosiasia: lehden talous oli enemmän kuin kuralla. Oikeastaan lehti oli konkurssikypsä. Onneksi liiton runsaskätisellä tuella se juuri ja juuri pysyi pystyssä.
Velkaa oli syntynyt pitkälti toistasataatuhatta vanhaa markkaa. Syitäkin löytyi. Ensinnäkin silloinen lama oli koetellut myös lehteämme. Ilmoituksia ei saatu aiempaan tahtiin, mutta kulut olivat nousseet. Toimituskin oli tehnyt pahoja virheitä. Osoitteiston ja rekisterin siirto Jyväskylään oli epäonnistunut ratkaisu, eikä oma pesäkään saanut puhtaita paperia.

Tiettyihin toimiin lehden pelastamiseksi oli ryhdyttävä heti. Lehden perussääntö oli ollut jo perustettaessa, ettei barettiveljiltä perittävä vuosimaksu saanut yltää korkeuksiin, joka olisi tehnyt tilaamisen liian kalliiksi. Tähän puoleen ei puututtu, joskin pieniä ”indeksikorotuksia” oli joskus pakko tehdä. Sen sijaan päätettiin tehostaa ilmoitusmyyntiä. Ilmoitushankkijamme Kaarlo Hirvonen Kotkasta houkuteltiin tehostettuun kampanjaan. Lisäksi päätettiin siirtyä täysväriin. Lehden sekä pääjuttujen kuvasto että ilmoitukset julkaistiin siitä lähtien värillisinä. Tulokset osoittavat, että onnistuimme, koska velkasaldo alkoi hiljalleen hiipua.

Painopaikka siirrettiin heti vuoden 1994 alussa Hangosta Oy Locobron Ab:n kirjapainosta Porvooseen Uusimaa Oy:n kirjapainoon. Tammikuun alusta 1991 painopaikka oli vaihtunut Hyvinkäältä Hankoon, jossa kahden vuoden aikana töistä ehti vastata peräti kolme kirjapainoa.

Siirto Porvooseen tehtiin teknisistä syistä, koska se oli lähempänä Kotkaa. Tuolloin vielä taittovaihe edellytti läsnäoloa kirjapainossa. Sivut taitettiin vielä saksilla paperiversioksi. Levänen päätti ryhtyä itse taittamaan lehteä. Tietokoneavusteiseen systeemiin siirryttiin vähitellen vuosituhannen vaihteessa.

Sisällön asettelu muuttui

Hannu Levänen ja Vesa Yrjölä suunnittelivat sisältömuutoksen. Otettiin käyttöön yliö, jolle varattiin kakkossivu pääkirjoitusaukeamalta. Siihen pyydettiin ensi sijassa rauhanturvaamisen asiantuntijoilta kirjoituksia jostakin oman alansa ajankohtaisesta aiheesta. Yllättävän helposti saatiin erinomaisia analyyseja, ja kaiken lisäksi ilmaiseksi. Sarja jatkui poikkeuksetta lehden 30-vuotisen kauden loppuun asti. Lisäksi lehden ja yhdistysten osoiterekisterit siirrettiin takasivuille.

Myös lehden sisältö uudistettiin. Ensimmäisen kolmanneksen sivuista täyttivät yleiset rauhanturva-asiat Suomen kannalta tarkasteltuina. Liiton asiat sijoitettiin seuraavaan kolmannekseen, joskin arvokkaimmat niistä, kuten vuosikokoukset ja muut juhlallisuudet nostettiin alkupäähän. Viimeiseen kolmannekseen pääsivät yhdistysten asiat, kuitenkin ilmoitusten ja toimintapalstojen edelle.

Kentällä tapahtui vähitellen yhä enemmän, ja siksi huomattiin, että uutiset ja jutut olivat vanhoja lehden ilmestyspäivänä. Tästä syystä 1997 päätettiin tehdä lehteä kuusi numeroa vuodessa.

Rauhanturvaajien määrän kasvaessa saatiin lehdelle uusia, hyviä kirjoittaja. Ensimmäisenä ”palkattiin” Virpi Aholainen (nykyisin Perälä), joka oli lehti-ihminen ja palvellut Libanonissa niiden naisten mukana, jotka Elisabeth Rehn ensimmäisenä lähetti matkaan. Virpin mukana saatiin lehteen naisnäkökulma ja erinomaisia artikkeleita.

Tikkanen siirtyi töihin Balkanille, joten hänelle piti löytää seuraaja. Vakiokirjoittajiksi tulivat muun muassa Ville Kaarnakari, Heimo Purhonen ja Esko Heikkinen. Esko kunnostautui hyvänä haastattelijana Asemassa-sarjan vetäjänä. Hienoja kokonaisuuksia koosti myös Jorma Korhonen. Valokuvista vastasi yhä useimmin Martti Tikka Kankaanpäästä. Kaikki English Summary -sivut kokosi ja käänsi Vesa Yrjölä.

Kun alkuun päästiin, lehden teko muuttui rutiiniksi. Parasta oli talouden selkeytyminen. Velat liitolle maksettiin muutaman vuoden päästä kokonaan. Tukiakin pystyttiin silloin tällöin antamaan yhdistyksille ja ryhmille. Esimerkiksi liiton soittokunnalle hankittiin nuottiliinat.

Taas menokasvua

Lehden taloudellinen nousukausi päättyi vuoden 2005 alussa. Työmäärä oli paisunut yhä suuremmaksi, eikä Levänen enää selviytynyt yksin. Apua saatiin, kun rauhanturvaajien joukosta löytyi alan ammattilainen, Kari Vilkko, joka oli puuhannut tiivisti lehden palstoillakin Kotona ja kaukana-projektissa. Hän lupautui toimitussihteeriksi.

Vasta perheen perustaneena Karin oli otettava huomioon toimeentulo, ja siksi hänelle liiton hallituksen päätöksellä suostuttiin maksamaan palkkio työstään. Kari osoittautui täydelliseksi ammattimieheksi, oikeastaan liiankin tunnolliseksi, sillä hän väsyi liikaa ja joutui luopumaan tehtävästään kovan uurastuksen jälkeen.

Kari puolestaan palkkasi avukseen taittajaksi 2005 Liisa Hertellin Tampereelta. Seuraavan vuoden alusta Liisa taittoi koko lehden yksin. Hän loi Sinibaretille pitkästä aikaa uuden ilmeen.

Lehden taloudenhoito vaati nyt entistä tarkempaa huolenpitoa. Ajoittain jopa 64-sivuiseksi paisunut lehti kasvatti liikaakin kustannuksia.

Lehden painopaikka siirrettiin vuonna 2005 Porvoosta Forssan Kirjapainoon, taaskin teknistä syistä lähemmäksi toimitussihteeriä, Seuraavana vuonna vaihtui kirjapainoksi joensuulainen Puna Musta Oy, jonne materiaalin toimitti sen Tampereen toimisto.

Asko Tanhuanpäästä uusi päätoimittaja

Vuoden 2007 lopulla oli löytynyt lehdelle potentiaalinen uusi päätoimittaja, Asko Tanhuanpää. Liiton johdon ja hänen välillään sovittiin tehtävien vaihdosta 1.1.2009 alkaen. Tanhuanpää teki lehdessä aktiivisesti töitä jo vuoden 2008. Viimeisenä esityksenään Levänen esitti liiton hallitukselle lehden nimen muuttamista Rauhanturvaajaksi. Näin tapahtui.

Lehden rutiineihin tuli iso muutos jo numerosta 2/2009 lähtien, kun toimitussihteeri Kari Vilkko ilmoitti yllättäen luopuvansa tehtävästä. Ongelmaksi asti Vilkon lähtö ei kuitenkaan noussut, sillä päätoimittaja Tanhuanpää aloitti saman tien myös toimitussihteerin tehtävien hoitamisen. Tilannetta helpotti huomattavasti saumaton yhteistyö lehden taitosta vastanneen Liisa Hertellin kanssa.

Pitkän uran lehtimiehenä tehneen Tanhuanpään toimesta otettiin heti käyttöön kolme uutta jatkumoa eli jonkun julkisuuden henkilön hakeminen lehden ykköshaastateltavaksi, Yksi meistä -juttusarjan aloittaminen ja Pekka Visurin Kiikarointia -palsta. Yksi meistä -sarja osoittautui harvinaisen kiitolliseksi, sillä se mahdollisti kaikkien vuodesta 1956 lähtien mukana olleiden rauhanturvaajien haastattelemisen sotilas- ja palveluarvosta tai palveluspaikasta riippumasta.

Ykköshaastattelut ja Yksi meistä-sarja

Ensimmäinen julkisuudesta tuttu ykköshaastateltava oli innokkaaksi reserviläiseksi tiedetty Idols-tuomari Jone Nikula, jonka päätoimittaja tapasi tämän kertausharjoitusten yhteydessä Säkylän Huovinrinteellä. 2/2009 lehdessä haastateltava oli puolestaan europarlamentaarikko Ville Itälä ja kolmosessa Nobelin rauhanpalkinnon saavuttanut entinen presidentti Martti Ahtisaari. Jälkimmäiseen haastatteluun liittyen poseerasi päätoimittaja itse lehden kannessa presidentin kanssa.

Vuoden 2009 kolmosnumerosta lähtien Rauhanturvaaja-lehdellä oli 30:nnen vuosikerran kunniaksi myös uusi ilme, josta vastasi Liisa Hertell. Uudistuksen myötä loppui myös lehtenä lehden sisällä olleen Task Force Judanssin julkaiseminen.

Presidenttien haastattelu jatkui lehdessä 5/2009, kun istuva Tasavallan presidentti Tarja Halonen otti päätoimittaja Tanhuanpään ja valokuvaaja Martti Tikan vastaan kesäasunnollaan Naantalissa. Halonen totesi vierailleen, että suomalaisen rauhanturvaamisen laatu on erityisesti hänen mieleensä.

Vuosi 2010 alkoi painopaikan muutoksella. Uudeksi painoksi tuli raumalainen Painorauma. Vuoden ensimmäisen numeron ykköshaastateltavaksi löytyi poikkeuksellisesti sivari eli vihreiden kansanedustaja Pekka Haavisto. Kakkoslehdessä nostettiin puolestaan Laitilan Terveyskodin toimitusjohtaja Eero Kuisman toimesta ensimmäisen kerran esille rauhanturvaajien kuntoutuksen tarve.

Lehti 3/2010 oli päätoimittajalle harvinaisen mieluista tehtävää, sillä ykköshaastateltavaksi löytyi tuttu mies Kosovon ajoilta, valtioneuvos Harri Holkeri. Yksi meistä oli toinen maailmankuulu suomalainen, vuortenvalloittaja Veikka Gustafsson, joka palveli 2011 Golanilla samaan aikaan kahden veljensä, Esa ja Erkki Gustafssonin kanssa.

Porin Prikaatin liite kaikille läheisille

Lehdessä 5/2010 tehtiin ensimmäistä kertaa yhteistyötä Porin Prikaatin kanssa julkaisemalla kaikkien palveluksessa olevien rauhanturvaajien läheisille suunnattu kahdeksansivuinen liite. Lehdessä 6/10 puolestaan kerrottiin ensimmäisestä Rauhanturvaaja-lehden julkaisemasta vuosikalenterista, joka on alusta lähtien ollut suuri menestys. Kuvat kalenteriin on aina valinnut Martti Tikka.

Vuonna 2011 tehtiin ensimmäinen Rauhanturvaaja-lehden lukijamatka päätoimittaja Tanhuanpään ja talouspäällikkö Raimo Aukealan johdolla. Libanoniin ja Syyriaan suuntautuneella matkalla laskettiin muun muassa seppele palveluksessa menehtyneen Jarno Mäkisen muistomerkille. Damaskoksessa matkalaiset vierailivat vain pari viikkoa ennen Syyrian sisällissodan alkua.

Vuonna 2012 Rauhanturvaaja-lehti pääsi haastattelemaan kolmatta presidenttiä eli tällä kertaa Sauli Niinistöä. Presidentti painotti, että rauhanvälitys ja kriisinhallinta ovat keskeinen osa Suomen profiilia. Samassa numerossa presidentin haastattelun kanssa eli lehdessä 4/2012 oli myös kattava katsaus Libanonin UNIFIL-operaatiosta, johon Suomi osallistui nyt jo kolmatta kertaa.

Vuoden 2013 lehdet aloitettiin kahdella matkakertomuksella eli juttukokonaisuudella Brysselistä ja UNTSO:n komentajana toimivan kenraalimajuri Juha Kilpiän haastattelulla Israelista. UNTSO-sivut täydensi Heikki Holman kattava kertaus operaation tuolloin jo 65-vuotiaasta historiasta.

Lukijamatka omalla koneella Kyprokselle

Vuoden 2014 kantava teema Rauhanturvaaja-lehdessä oli Kyproksen UNFICYP-operaatio, jonne lähdöstä tuli kuluneeksi tasan 50 vuotta. Lehden lukijamatka tutuille paikoille toteutettiin komeasti omalla charter-lennolla huhtikuussa lähes 190 matkalaisen voimin. Suurin osa matkalaisista oli itse palvellut Kyproksella, mutta mukana oli paljon myös parempia puoliskoja, joille aukeni nyt hyvä mahdollisuus tutustua siippansa vanhoihin palveluspaikkoihin.

Toinen ulkoasu-uudistus päätoimittaja Asko Tanhuanpään aikana toteutettiin vuoden 2015 ensimmäisessä numerossa ja tälläkin kertaa Liisa Hertellin toimesta. Muutaman vuoden logossa ollut kamoväri sai poistua ja kansikuva pääsi samalla entistä paremmin oikeuksiinsa. Samalla lehti sai myös uuden ilmoitushankkijan, kun turkulainen Mika Sainio astui ruotuun. Vuoden kolmoslehdessä vaihtui myös painopaikka Painoraumasta nurmijärveläiseen SP-Painoon. Yhteyshenkilönä rauhanturvaajien suuntaan jatkoi kuitenkin edelleen vanha tuttu Iiro Saarinen.

Vuonna 2016 juhlittiin ensimmäisten suomalaisten rauhanturvaajien lähtöä Suezille 60 vuotta aiemmin ja juhlan kunniaksi vuoden lehdissä kerrattiin menneiden vuosikymmenten tapahtumia Heikki Holman johdolla. Myös vuoden ykköshaastateltavat edustivat todellista ”ykkösketjua” ministeri Jaakko Iloniemestä, amiraali Juhani Kaskealasta, suurlähettiläs Piritta Asunmaasta ja SPR:n puheenjohtaja Pertti Torstilasta aina Tasavallan presidentti Sauli Niinistöön.

Lehdessä 6/2016 oli myös selostus Lahdessa järjestetystä suomalaisen rauhanturvaamisen 60-vuotisjuhlasta, jossa Rauhanturvaajaliitto sai vastaanottaa harvinaisen vapaudenristin lipputankonsa päässä kannettavaksi.

 

Teksti: Heikki Holma

The Lehti

kriha

rt 2 19

Lehdessä lisäksi mm: 

  • Kokonaisvaltaisen kriisinhallinnan kehitys sotilaallisen kriisinhallinnan kannalta tarkasteltuna
  • Yöpartiossa Gazassa
  • Kentän uutiset sekä paljon muuta..

 

Seuraava lehti:
Numero 3/2019 ilmestyy 28.6 
( Aineisto viimeistään 24.5 )

 

Liity Rauhanturvaajaliiton 
jäseneksi: Saat lehden ja paljon muuta.

www.Autonvaraosat24.FI

Rauhanturvaaja 40 vuotta