KOLUMNI

Joulun välipäivinä Charly Salonius-Pasternak, Ulkopoliittisen instituutin tunnettu ja arvostettu vanhempi tutkija, julkaisi Helsingin Sanomissa Vieraskynä -palstalla mielipidekirjoituksen, jonka kärkenä oli kehotus vetää suomalaiset sotilaat pois Irakista ja Afganistanista (Vieraskynä, 4.1.2019).

Hänen mukaansa hyviä perusteita osallistua näihin operaatioihin on kyllä aikanaan ollut, mutta nyt joukkojen kotiuttamista pitää harkita vakavasti. Hänen mielestään sellaisia Suomen omaa kansallista turvallisuutta tukevia hyötyjä, joita eritoten Afganistanista on ollut saatavissa, ei enää ole. Parempi olisikin, jos panostaisimme reservin kertausharjoituksiin ja osallistuisimme nykyistä useammin kansainvälisiin sotaharjoituksiin.

Oma kokemukseni Afganistanin ISAF-operaatiosta kertyi vuosina 2010-2013, jolloin toimin Afganistanissa Suomen suurlähettiläänä. Vierailin silloin useaan kertaan Mazar-e-Sharifissa suomalaisten ja ruotsalaisten muodostamassa pataljoonassa sekä seurasin eri maiden sotilaiden esikuntatyöskentelyä maan pääkaupungissa Kabulissa.

Enimmillään suomalaisia rauhanturvaajia työskenteli silloin Afganistanissa noin 200, eikä heidän ammattitaidostaan ja omistautumisestaan työhönsä ollut epäilystä. Siinä tilanteessa meidän saamamme sotilaalliset opit olivat myös ilmeisiä. Osallistuimme ISAF:in operaatioiden suunnitteluun ja toteutukseen sekä monenlaisiin muihin tehtäviin, joista meidän omalle kansalliselle puolustuksellemme ja sen kehittämiselle on ollut paljon hyötyä. Pääsimme täten ikään kuin keittiön kautta mukaan sotilasliitto NATO:n toimintaan.

Nyt enää ei kapinallisen Taleban-liikkeen vastaisesta sodasta ole kovin paljon opittavaa paitsi ehkä se yleinen oppi, kuinka vaikeata sisällissotaan sekaantuminen on länsimaisille asevoimille, joiden keskeinen tavoite on pitää omat tappiot minimissään.

Tässä suhteessa kuvaavaa on , että yli 50 maan muodostaman ISAF-liittoutuman ja sitä vuonna 2015 seuranneen RS-operaation (Resolute Support) kokonaistappiot ovat 17 vuotta jatkuneiden vihollisuuksien jälkeen osapuilleen samaa tasoa kuin suomalaisten keskimääräiset tappiot talvisodassa kahdessa viikossa.

Jo se, että viime vuosien mittaan kapinalliset ovat vain ani harvoin hyökänneet kansainvälisiä sotilasjoukkoja vastaan, kielii siitä, että heidän päämääränsä ovat poliittisia. Kohteina ovat poliisiasemat, koulut ja hallintoviranomaiset, ja sodankäynnin menetelminä ovat tienvarsipommit, itsemurhaiskut ja esimerkiksi happohyökkäykset koulua käyviä tyttöjä vastaan.

Jos kapinallisten tavoitteet ovat poliittisia, niihin pitäisi pystyä vastaamaan poliittisin keinoin. Käynnissä oleva RS-operaatio tukee Afganistanin hallitusta ja paikallisviranomaisia turvallisen toimintaympäristön ylläpitämisessä ja demokraattisten rakenteiden vahvistamisessa. Toiminta keskittyy eri toten neuvonantajatehtäviin pääasiassa ministeriö- ja armeijakuntatasolla. Tällaista tukea kaivataan edelleenkin, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Ne kolmisenkymmentä suomalaista henkilöä, jotka Afganistanissa tällä hetkellä palvelevat, eivät ole tekemässä turhaa työtä.

Niin moneen kertaan käytetty sanonta kuin se onkin, on kansainvälisen yhteisön pitkäjänteinen sitoutuminen Afganistaniin edelleenkin välttämätöntä. Voin vain kuvitella, miten kapinalliset olisivat jo ajat sitten ottaneet vallan Kabulissa, jos NATO-operaatioita ei olisi ollut. Moni lapsi olisi jäänyt vaille koulutusta ja moni nainen olisi menehtynyt synnytykseen, elleivät rauhanturvaajat olisi luoneet yhteiskunnan normaalitoiminnoille suotuisaa ympäristöä. Tässä työssä Suomen rauhanturvaajat ovat edelleenkin tuiki tarpeellisia Afganistanissa.

Salonius-Pasternak on toki oikeassa siinä, että Suomen on jatkuvasti tarkasteltava eri operaatioihin osallistumistaan avoimin mielin. Mutta niin koko ajan tehdäänkin. Reservin kertausharjoitukset ovat käsittääkseni tällä hetkellä kohtuullisen korkealla tasolla. Ja esimerkiksi sellaisia kansainvälisiä sotaharjoituksia Itämeren ja Pohjois-Euroopan alueella, joihin Suomi osallistuu, on vuositasolla jo yli 80.

Erilaisia operaatioita ja niihin osallistumista ei tulisi asettaa toisiaan vastaan. Minun mielestäni tilanne ei ole joko-tahi, vaan se on pikemminkin sekä-että.

 

Pauli Järvenpää
Suomen suurlähettiläs (ent.), Afganistan

 

 

kriha

RT 1 2019

Lehdessä lisäksi mm: 

  • Naton rauhankumppanuusohjelman perustamisesta 25 vuotta
  • Kanadan rauhanturvaoperaatiot Calgaryn sotamuseossa
  • Kentän uutiset sekä paljon muuta..

 

Seuraava lehti:
Numero 2/2019 ilmestyy 26.4 
( Aineisto viimeistään 29.3 )

 

Liity Rauhanturvaajaliiton 
jäseneksi: Saat lehden ja paljon muuta.

www.Autonvaraosat24.FI

Rauhanturvaaja 40 vuotta