YKSI MEISTÄ

Muutaman viikon myöhästyminen toiselle rauhanturvakeikalla hakeutumisessa harmittaa Pertti Haapasta edelleenkin. Muutaman viikon myöhästyminen toiselle rauhanturvakeikalla hakeutumisessa harmittaa Pertti Haapasta edelleenkin.

Marraskuussa 2017 kahdeksankymppisiään Raumalla jubileerannut Pertti Haapanen myöntää, että iän myötä muisti tuppaa tekemään välillä tepposet, mutta Kyproksella viettämänsä puoli vuotta mies tuntuu muistavan kuin eilisen päivän. Niitä kuukausia Haapanen kutsuu varovaisesti ”ehkä elämänsä parhaiksi”.

Mitä rauhanturvaamiseen ylipäätään tulee, niin vain yksi asia jäi Haapasta harmittamaan. Hän nimittäin pisti hakemuksen toiselle keikalle sisään raumalaisittain yhden inan liian myöhään.

- Olisin ilman muuta lähtenyt toiselle keikalle, mutta jääkäreillä oli siihen aikaan ehdoton 30 vuoden yläikäraja ja minä onneton odotin liian kauan. Pistin paperit sisään ja puolustusvoimilta tuli kirje, joka ilmoitti minun olevan liikkeellä kolme viikkoa myöhässä.

Ennen kuin lähdemme Pertti Haapasen matkassa Kyprokselle, lienee syytä kertoa, mistä Haapanen oikein liikkeelle ponnisti. Eletään vuotta 1947 Harjavallassa, Satakunnan sydämessä.

- Isä oli kotoisin Harjavallasta, äiti Terijoelta. Koti perustettiin ensin isän kotikuntaan. Minun ollessani ihan pieni vanhemmat päättivät kuitenkin muuttaa Nurmekseen, missä isä jatkoi armeijakaveriensa kanssa Viipurissa perustamansa puusepänverstaan toimintaa.

- Heti sodan jälkeen perheemme muutti takaisin Harjavaltaan, mistä matka jatkui Raumalle. Isä pääsi puusepäksi Rauma-Raahen puutyötehtaalle. Vain vähän ennen sitä eli 5.11.1947 sellutehtaan valkaisuosastolla oli räjähtänyt nestemäistä klooria sisältänyt säiliö.

Räjähdyksessä kuoli 19 ja loukkaantui 44 ihmistä. Yksi kuolleista oli vast´ikään edesmenneen jääkiekkolegenda Juhani Jylhän äiti.

Armeijan nyrkkeilyä ja painia aktiivisesti haastanut Haapanen kävi Porin Prikaatissa, silloisella Turun kasarmilla.

- Olin jalkaväkijääkäri ja ylpeä sellainen. Anomuksen Kyprokselle pistin sisään syksyllä 1963 ja tammikuussa 1964 alkoi puolentoista kuukauden koulutus Santahaminassa. Saarelle lähdin ensimmäisen suomalaisen pataljoonan mukana vartiojääkärinä.

- Pataljoonan komentaja oli Uolevi Kettinen ja Orbitassa sijainnutta toista komppaniaa komensi Syöksy-Seliniksi kutsuttu kapteeni. Hän kuitenkin lähti kesken kaiken pois ja tilalle tuli Keijo Pennanen.

Toinen komppania toimi ensin vihreällä linjalla, kunnes se komennettiin Kykko Campiin telttamajoitukseen. Pyöräpanssarivaunut tulivat Kanadasta ja Tanskasta, autot puolestaan Englannista.

- Ensimmäisen palveluksessa kuolleen suomalaisen rauhanturvaajan Unto Matikaisen tapauksen muista edelleen hyvin. Meille ilmoitettiin ensin, että hän kuoli kreikkalaisten ampumasta luodista ja päälle nousi tietysti hirveä kiukku. Sitten kuitenkin selvisi, että ampuja olikin turkkilainen.

Pertti Haapanen sanoo pitävänsä edelleenkin yhteyttä muutaman samaan aikaan Kyproksella olleen miehen kanssa. Raumalta mukana olivat hänen muistikuvansa mukaan ainakin Mikko Vanne, Ojalan Hanski ja sitten vielä yksi Haavisto.

- Iso osa komppaniasta lähti kotiin kiukunpäiten ennen aikojaan, kun joku varasti meidän ulkomaan päivärahamme. Kysymys oli isoista rahoista, eikä sitä suostuttu hyväksymään ilman selityksiä.

Rauman seudun Sinibarettien jäsen Haapanen on ollut jo pitkään. Mukaan yhdistystoimintaan hän lähti, kun sattumalta kadulla vastaan astellut Kyösti Kuikka pyysi porukkaan.

- Köpi järjesti useammankin matkan Kyprokselle, mutta itse olen käynyt siellä vain kaksi kertaa tekemässä välilaskun matkalla jonnekin pidemmälle.

Pertti Haapanen sanoo, että Kyprokselta hankittu kokemus oli varmasti iso syy siihen, että hän hakeutui myöhemmin useammiksi vuosiksi töihin ulkomaille. Vuodesta 1979 aina vuoteen 1986 Haapanen työskenteli EKE Engineers -insinööritoimiston palkkalistoilla maalarina Neuvostoliitossa ja Puolassa.

- Puolaan jouduttiin, kun Moskovan hotellit tyhjennettiin olympialaisten takia. Samaan aikaan meitä oli Neuvostoliiton pääkaupungissa jopa 3 000 suomalaista. Ensimmäinen oma kohteeni oli Sport-hotelli, minkä jälkeen olin maalaamassa muun muassa kardiologista sydäntutkimuskeskusta ja biolääketiedekeskusta.

- Venäjän kieltä en oppinut missään vaiheessa kunnolla, mutta kuuntelen sitä edelleen sujuvasti. Sen verran kuitenkin osasin, että paikalliset eivät päässeet vetämään linssiin.

Eläkkeelle Pertti Haapanen jäi 1992. Sen jälkeen hän on ollut aktiivisesti mukana muun muassa Rauman Meripelastusseuran Hoppe-aluksen miehistössä.

 

Teksti ja kuva: Asko Tanhuanpää

 

 

kriha

RT 1 2019

Lehdessä lisäksi mm: 

  • Naton rauhankumppanuusohjelman perustamisesta 25 vuotta
  • Kanadan rauhanturvaoperaatiot Calgaryn sotamuseossa
  • Kentän uutiset sekä paljon muuta..

 

Seuraava lehti:
Numero 2/2019 ilmestyy 26.4 
( Aineisto viimeistään 29.3 )

 

Liity Rauhanturvaajaliiton 
jäseneksi: Saat lehden ja paljon muuta.

www.Autonvaraosat24.FI

Rauhanturvaaja 40 vuotta