Marcus Rutanen ja everstiluutnantti Pullin virka-auto.Marcus Rutanen ja everstiluutnantti Pullin virka-auto.

Lähdimme 19.4. 1985 vääpeli Marcus Rutasen johtamana Nagourasta Italian poikien hekolla kohti Beirutia ja kahden viikon komennukselle Unifil Housen vartio-osastoon. Tehtävänämme oli talon vartiointi sekä lentokentän kupeessa olevan YK-varaston suojaaminen. Vahvuus oli 1+10. Unifil Housessa toimintaa johti everstiluutnantti Pulli. Lisäksemme talossa oli MP-osasto, jossa oli myös suomalaisia.

Matkasta ei ole paljon kerrottavaa, kuten ei myöskään ensimmäisistä päivistä paikan päällä. Vartiointia vuorollaan ja muut ajat kaupungilla joko syömässä tai oluella. Normaalisti oltiin Summerland- tai Commodor hotelleissa tai Swiss Tavernassa. Sotatapahtumia tietenkin oli, mutta lähinnä vihreän linjan tuntumassa, eivätkä ne aiheuttaneet meille minkäänlaista vaaraa.

26.4. CP-49:n naapurikauppiaat (Abbas ja joku muu) tulivat vierailulle Unifil Houseen ja päätimme lähteä Marcuksen kanssa heidän opastuksellaan tutustumaan vihreään linjaan. Ensin taksilla kilometrin päähän ja sitten loppumatka kävellen. Reitti linjalle oli tehty talojen kellareiden läpi ja kadulle tultaessa aukolla oli naru, joka osoitti turvallisen alueen päättyvän. Ei kun juosten katujen yli (4-5 ylitystä) ja kaikki meni turvallisesti.

Linjalla tutustuimme Amalin pesäkkeisiin ja tietenkin kuvasimme ahkerasti kk:t käsissä (vs. Rambo). Sitten takaisin samaa reittiä, snaipperit olivat odottelemassa ja ammuskelivat suuntaamme kuitenkaan osumatta meihin.

Päästyämme hiekkavalleilla suojatulle alueelle sanoin Marcukselle, että hengissä selvittiin. Samassa joku pukumies huusi komentoja ja hetkessä meillä molemmilla oli rynkyn piiput kylkiluiden välissä. Meidät kuljetettiin läheisen kerrostalon 3. tai 4. kerrokseen ja siellä Big Boss alkoi kuulustella tekemistämme alueella. Selitimme, että olemme YK-miehiä ja vain kävelyllä kaupungilla. Vihreällä linjalla käynnin kiistimme jyrkästi.

Boss alkoi soitella jonnekin osoittaen meille istumapaikan nahkasohvalta. Istuessaan Marcus kohensi kameralaukkuaan, jolloin Boss huomasi kameran ja kysyi heti, olemmeko kuvanneet alueella. Kiistimme tämänkin ja Boss pyysi, että annamme filmin kamerasta heille. He kehittäisivät kuvat ja toimittaisivat ne Unifil Houseen. Myönnyimme tähän.

Marcus otti kameran esille, avasi takakannen ja valotti koko filmin. Tämä siksi, että jos he olisivat nähneet kuvat, niin melkoisella varmuudella linjan vartiomiehiltä olisi lähtenyt henki. Boss raivostui totaalisesti ja meilläkin oli hengenlähtö lähellä. Pääsimme kuitenkin aikanaan raivokohtauksen laannuttua lähtemään toivotuksella, että emme ole enää tervetulleita alueelle. Kiitimme kauniisti ja poistuimme kiireesti paikalta. Marcuksen kanssa sovimme, että tästä reissusta ollaan aivan hiljaa.

Seuraavana päivänä eli 27.4. alkoi tapahtua. Muslimit hyökkäsivät kristittyjen kyliin Saidan vieressä. Tuhannet perheet pakenivat ja kymmeniä kyliä tuhottiin polttamalla jne., eikä Libanonin armeija kyennyt pysäyttämään massamurhaa.

The New York Times kirjoitti asiasta seuraavasti 1.5. 1985: ”Artillery shelling and automatic gunfire shook this South Lebanon port city today as Christian forces battled Moslem militiamen ans Palestinian guerrilas for a third day. At least 51 people have been killed and more than 140 wounded in the weekend f violence, according to police reports.”

”The heaviest toll was in Sidon, but in the hills around Beirut, artillery exchanges between the Lebanese Army garrison at Suk al Grarb and Druse gunners killed five people and wounded eight Saturday night and early today, according to police reports.”

Beirutissa oli vielä suht´ rauhallista ja tapahtumat keskittyivät vihreän linjan tuntumaan.

30.4. kello 22 aloitin kattopykälän. Tapahtumat alkoivat välittömästi. Seurasin kiikarilla, kun pick-up-mallisen auton kuski käänteli autoaan viereisellä aukiolla (noin 30 metriä Unifil Housesta lentokentän suuntaan). Auton katolla oli Katjusha, jota hän suuntaili kristittyjen kukkuloita kohti. Kuski laukaisi raketin ja jonkun pikku fiban takia se meni vastapäisen talon seinästä sisään. Raketti ei räjähtänyt, mutta yksi henkilö kuljetettiin sairaalaan. Kuski häipyi kiireen vilkkaa.

Kirjasin tapahtuman ja otin hyvän asennon tuolissani. Klo 22.15 alkoivat varsinaiset tapahtumat. Unifil Housen takaa ylitsemme ammuttiin parikymmentä Katjushaa kristittyjen alueelle. Hetken kuluttua kristityt alkoivat tulittaa kahdella tykillä suuntaamme. Kun kranaattien iskemät olivat noin 600 metrin päässä (meistä lentokentän suuntaan), niin soitin evl. Pullille, että siirtää kaikki talon asukkaat rannan puoleisiin osiin, koska tulituksen suunta oli suoraan meihin.

Viimeinen tykistökeskitys jäi meistä noin 150 metrin päähän. Tuli aivan hiljaista, jos ambulanssien ääntä ei lasketa. Vartin hiljaisuuden jälkeen alkoi varsinainen sota. Koko kaupunki oli hetkessä tulimerenä ja sitä jatkui aamuun asti. Tässä tapahtumaa kuvaava lainaus (http://www.111101.net/facts/history/chronology/images/chrono_dates_comp.swf): Beirutissa helvetti valloillaan, pommitus jatkuu molemmilla sektoreilla, vihreä linja suljettu.

Sotiminen jatkui joka päivä reilun viikon ajan päättyen molempien puolten suurhyökkäykseen 6.-7.5. Tilanteet laantuivat loppuviikkoa kohti ja Beirut rauhoittui lähes täydellisesti perjantaihin mennessä. Kahden viikon komennuksemme luonnollisesti venyi kolmeksi viikoksi ja pääsimme lähtemään sieltä 10.5.

Lähtöpäivänäkin saimme muistutuksen kuolevaisuudesta, kun ranskalaisten convoy joutui tulituksen kohteeksi Beirutin rantatiellä. Autot olivat täynnä reikiä, mutta tilanteesta selvittiin kuitenkin haavoittumisilla. Tästä oli juttu suomalaisissa lehdissäkin ja Marcus tietenkin oli kansikuvapoikana.

Taibeen päästyämme kuulin, että Al Ahram -lehden artikkelin mukaan suomalaiset YK-miehet vakoilevat muslimien asemia. Jäljet tietysti olisivat johtaneet sylttytehtaalle, joten soitin Marcukselle ja sovimme, että emme kerro seikkailuistamme kenellekään.

 

Teksti: Matti Virkajärvi
Vääpeli, UNIFIL 84-85, CP-48
Kuva: Marcus Rutasen arkisto

 

 

 

kriha

RT 1 2019

Lehdessä lisäksi mm: 

  • Naton rauhankumppanuusohjelman perustamisesta 25 vuotta
  • Kanadan rauhanturvaoperaatiot Calgaryn sotamuseossa
  • Kentän uutiset sekä paljon muuta..

 

Seuraava lehti:
Numero 2/2019 ilmestyy 26.4 
( Aineisto viimeistään 29.3 )

 

Liity Rauhanturvaajaliiton 
jäseneksi: Saat lehden ja paljon muuta.

www.Autonvaraosat24.FI

Rauhanturvaaja 40 vuotta