Elämässä on hyvä varautua erilaisten tilanteiden ja muutosten varalta etukäteen. Jo elinaikanaan voi erilaisilla oikeustoimilla vaikuttaa siihen, miten itseään ja omaisuuttaan koskevia asioita hoidetaan kuoleman jälkeen tai muuten tulevaisuudessa.

Edunvalvontavaltuutus turvaa asioiden hoidon

Henkilö on täysin oikeustoimikelpoinen 18-vuotiaana. Oikeustoimikelpoisuuden voi pysyvästi tai tilapäisesti menettää esimerkiksi vammaisuuden, sairauden tai muun syyn johdosta. Täysi-ikäiselle voidaan määrätä edunvalvoja, jos hän ei esimerkiksi heikentyneen terveydentilan tai muun vastaavan syyn vuoksi itse kykene huolehtimaan itseään tai varallisuuttaan koskevista asioista.

Edunvalvoja voidaan määrätä vain, jos asiat eivät tule asianmukaisesti hoidetuiksi muulla tavoin. Edunvalvoja voidaan määrätä tarvittaessa yksittäisenkin asian hoitamista varten. Maistraatti selvittää edunvalvonnan tarpeen henkilön oman hakemuksen tai toisen henkilön tekemän ilmoituksen perusteella. Se voi määrätä edunvalvojan, jos henkilö on itse sitä hakenut, kykenee ymmärtämään asian merkityksen ja pyytää, että tietty henkilö määrättäisiin edunvalvojaksi.

Muissa tilanteissa maistraatti tekee tuomioistuimelle hakemuksen, mikäli sille on tarvetta. Edunvalvoja voidaan määrätä toistaiseksi tai määräajaksi. Edunvalvonnassa tulee ottaa huomioon päämiehen etu hänen itsemääräämisoikeuttaan kunnioittaen. Edunvalvoja hoitaa päämiehensä asioita ensisijaisesti tämän kanssa yhteistoiminnassa.

Itse voi kukin ikääntymisestä riippumatta etukäteen järjestää asioidensa hoidon sen varalta, että tulee myöhemmin kykenemättömäksi hoitamaan niitä esimerkiksi heikentyneen terveydentilan vuoksi. Edunvalvontavaltuutus tehdään kirjallisesti muotovaatimuksia noudattaen. Valtakirjalla henkilö (valtuuttaja) nimeää valtuutetun hoitamaan asioitaan. Valtuutetun tulee suostua tehtävään.

Valtuuttaja määrittelee itse ne asiat, jotka valtuutus kattaa. Hän voi oikeuttaa valtuutetun huolehtimaan esimerkiksi omaisuutensa hoidosta ja muista taloudellisista asioistaan sekä itseään koskevista asioista kuten terveyden- ja sairaanhoidostaan. Valtuuttaja voi itse myös määritellä, miten valtuutetun toimintaa valvotaan.

Edunvalvontavaltuutus tulee voimaan, kun maistraatti on sen vahvistanut. Valtuutettu (edunvalvoja) voi pyytää vahvistamista, kun valtuuttaja (päämies) on tullut kykenemättömäksi hoitamaan asioitaan. Valtuutuksen mahdollinen peruutus on myös vahvistettava maistraatissa. Valtuutetun tulee tehtäväänsä ryhtyessään antaa maistraatille luettelo niistä päämiehen varoista ja veloista, joita valtuutus oikeuttaa hänet hoitamaan.

Avio-oikeus takaa omaisuuden tasajaon

Aviopuolisoilla on avio-oikeus toistensa omaisuuteen. Se toteutuu avioliiton päättyessä eikä estä omaisuutta koskevia oikeustoimia sen aikana. Avioliiton päätyttyä on tehtävä ositus. Ositusperusteen kannalta ratkaiseva on avioerohakemuksen vireille tulo tai puolison kuolinpäivä.

Ositukseen kuuluu avio-oikeuden alainen omaisuus ositusperusteen syntyhetkellä. Kumpikin saa pitää osituksen ulkopuolisen omaisuutensa. Avio-oikeuden alaisen omaisuuden säästöt (omaisuus velat vähennettynä) lasketaan yhteen ja jaetaan puoliksi. Esimerkki: A:n omaisuuden säästö on 50 000 ja B:n 60 000 euroa. Kummallekin puolisolle tuleva avio-osa saadaan seuraavasta laskukaavasta: 110 000 / 2 = 55 000 €. Tällöin B maksaa A:lle tasinkona 5 000 euroa.

Tasingon maksaja saa päättää, mitä omaisuutta luovuttaa. Sen saa aina maksaa rahassa. Leskelle kuuluu oikeus olla maksamatta tasinkoa perillisille (kuolinpesälle).

Avioehtosopimus muuttaa tasajakoa

Avio-oikeus voidaan sulkea pois avioehtosopimuksella. Se voi olla molemmin- tai yksipuolinen, täysin tai osittain pois sulkeva ja käsittää ennen avioliittoa tai sen aikana saadun omaisuuden. Se voi koskea kaikkea tai vain tiettyä omaisuutta, esimerkiksi kiinteätä tai perintönä saatua.

Avioehtosopimus on tehtävä kirjallisesti ja kahden (2) todistajan todistamana. Avioehtosopimus on rekisteröitävä maistraatissa, ennen kuin se on voimassa ja sitova esimerkiksi velkojia kohtaan. Se voidaan tehdä kihlautuneena eli ennen avioliittoa, jolloin se tulee voimaan vihkimispäivänä, jos se jätetään maistraattiin viimeistään silloin. Avioehtosopimus voidaan muuttaa tai kumota vain uudella sopimuksella.

Perukirja on verotuksen ja perinnönjaon perusta

Perunkirjoitus on toimitettava kolmen (3) kuukauden kuluessa kuolemasta. Sen tekemisestä ovat vastuussa perilliset ja/tai testamentinsaajat. Verovirasto voi pidentää määräaikaa. Pesän osakas, -selvittäjä tai testamentin toimeenpanija kutsuu perunkirjoitukseen perilliset sekä testamentin ja henkivakuutuksen edunsaajat.

Perukirja on laadittava kirjallisesti. Pesän ilmoittajana toimii perillinen tai muu pesää hoitava tai sen tilanteen tunteva henkilö. Hän vakuuttaa perunkirjoitusta varten antamansa tiedot oikeiksi valaehtoisesti. Perukirjassa on mainittava kaikki vainajan varat ja velat (koti-irtaimisto, jos arvo ylittää 4 000 euroa). Kaksi esteetöntä uskottua miestä arvioi kuolinpesän omaisuuden parhaan ymmärryksensä mukaan. Perukirjassa on mainittava testamentit, ennakkoperinnöt ja lahjat. Se on perintöverotuksen ja perinnönjaon perusteena. Perukirja annetaan verotoimistoon ja jätetään rekisteröitäväksi maistraattiin. Rekisteröity perukirja mahdollistaa perinnönjaon ja tietyt kuolinpesän oikeustoimet, esimerkiksi omaisuuden siirrot ja rekisteröinnin. Lisäksi voidaan tarvita pesän osakkailta valtakirja. Jos perillisiä on vain yksi, perinnönjakoa ei tarvita.

Vainajan omaisuus jaetaan perinnönjaossa

Jäämistön muodostaa perukirjan mukainen omaisuus, josta on toteutettu testamentit ja maksettu perunkirjoituksen jälkeiset pesän velat ja mahdollinen tasinko. Ensisijaiset perinnön saajat ovat rintaperilliset eli lapset ja ottolapset, lapsenlapset ja heidän jälkeläisensä. Kuolleen rintaperillisen tilalle tulevat hänen perillisensä.

Mikäli rintaperillistä ei ole, perinnön saa vainajan puoliso, tai vanhemmat, jollei hän ollut avioliitossa. Kuolleen vanhemman tilalle tulevat vainajan sisarukset (sisaruspuolet) tai näiden jälkeläiset taikka isovanhemmat ja edelleen sedät ja tädit. Serkku ei enää peri.

Ilman perillistä (ja testamenttia) olevan vainajan omaisuus menee valtiolle. Usein valtiokonttori tilittää omaisuuden vainajan kotikunnalle.

Perinnöstä on maksettava perintövero. Perilliset on jaettu eri veroluokkiin sukulaisuussuhteen mukaan. Alle 20 000 euron perinnöstä ei mene veroa. I veroluokassa vero on 100 euroa + 7 prosenttia 20 000 euroa ylittävästä osuudesta (2018).

Vainajan jäämistö jaetaan perinnönjaossa sen jälkeen, kun testamentin mukainen omaisuus on luovutettu testamentin saajalle. Perinnönjako on sisällöltään vapaamuotoinen oikeustoimi. Se on kuitenkin tehtävä kirjallisesti, kaikkien allekirjoitettava ja kahden (2) esteettömän henkilön todistettava oikeaksi. Perinnönjakoa voi moittia ainoastaan muotovirheen perusteella.

Jos sopimukseen jaosta ei päästä, kuka tahansa perillisistä voi hakea käräjäoikeudelta pesänjakajan määräämistä. Pesänjakaja tekee perinnönjaon oman harkintansa mukaisesti lain mukaan. Tällöin jakoa voi moittia sekä muotovirheen että sisällön perusteella.

Perinnönjaossa kiinteä omaisuus voidaan jakaa ilman kaupanvahvistajaa. Tällöin perinnönjakosopimus toimii luovutuskirjana. Perinnönjakosopimus mahdollistaa omaisuuden siirrot ja rekisteröinnin.

Leskellä on turvattu asema

Ositus on tehtävä ja toteutettava ennen perinnönjakoa. Leskellä on oikeus pitää yhteinen koti ja asuntoirtaimisto jakamattomana elinaikanaan. Tätä oikeutta ei ole, jos lesken omaisuuteen sisältyy (vastaava) asunto. Rintaperillisellä on kuitenkin aina oikeus saada niin sanottu lakiosansa pesästä.

Omaisuuden jaon voi suunnitella testamentilla

Testamentilla voi siirtää omaisuuttaan laillisesta perimisjärjestyksestä poikkeavasti. Testamenttia ei voida tehdä siten, että loukataan rintaperillisen oikeutta lakiosaan. Lakiosa on puolet perintöosasta. Esimerkki: jäämistön ollessa 100 000 euroa ja perillisiä neljä (4) on kunkin lakiosa 12 500 euroa.

Testamentti on tehtävä kirjallisesti, ja se on korostetusti määrämuotoinen oikeustoimi. Siinä todetaan muun muassa seuraavaa:
”Ilmoitan täten viimeisen tahtoni olevan, että kuolemani jälkeen omaisuuteni jaetaan seuraavasti: (...)” ja ”Testamentin toimeenpanijaksi määrään N.N:n.”

Yhtä aikaa saapuvilla olevat kaksi (2) esteetöntä ja oikeustoimikelpoista, vähintään 15-vuotiasta, henkilöä todistavat, että testamentti sisältää tekijänsä viimeisen tahdon, jonka hän on ilmaissut omasta vapaasta tahdostaan, ja että hän on testamentin omakätisesti allekirjoittanut. Todistajien pitää tietää, että kyse on testamentista mutta sen sisältöä heidän ei tarvitse tietää.

Testamentti on joko yleistestamentti, joka koskee perittävän koko jäämistöä, tai erityistestamentti, joka käsittää tietyn omaisuuden. Siinä voidaan sulkea pois edunsaajan puolison avio-oikeus. Leski ei voi testamentata edelleen omille perillisilleen sellaista omaisuutta, joka tulisi ensiksi ja ilman rintaperillistä kuolleen puolison perillisille.

Edunsaajan on annettava testamentti tiedoksi perillisille ja muille pesän osakkaille. Se tulee lainvoimaiseksi, jollei moitekannetta nosteta kuuden (6) kuukauden kuluessa tiedoksisaannista.

Keskinäinen testamentti usein avioliitossa

Keskinäisellä testamentilla yleensä aviopuolisot testamenttaavat omaisuutensa toisilleen. Tämä merkitsee, että kun toinen kuolee, toinen saa kuolleen puolison omaisuuden. Jos parilla on lapsia, he saavat perintönsä vasta lesken kuoltua.

Keskinäinen testamentti ei voi loukata rintaperillisen lakiosaa. Yleensä keskinäisen testamentin tarkoituksena on turvata eloonjääneen puolison asema. Se tehdään kuten normaali testamentti eli muotovaatimuksia noudattaen.

Aina ei keskinäistä testamenttia kuitenkaan tarvita. Seuraavassa esimerkkejä:
1. Aviopari, ei lapsia, ei avioehtoa, ei testamenttia -> leski perii –> testamentin tekeminen ei välttämätöntä
2. Aviopari + lapsia, ei avioehtoa -> lapset perivät -> leskellä mahdollinen avio-oikeus (tasinko) –> testamentin tekeminen kannattaa
3. Aviopari, ei lapsia + avioehto -> leski ei mahdollisesti saa mitään –> testamentin tekeminen kannattaa
4. Aviopari + lapsia + avioehto -> lapset perivät –> testamentin tekeminen kannattaa

Lahjoituksessa voi pienentää veroa

Omaisuutta voi siirtää perillisille myös lahjoittamalla tai myymällä. Lahjoitus on syytä tehdä kirjallisesti. Jos lahjoitetaan kiinteistö tai osakkeita, lahjakirja on aina laadittava. Lahjakirjassa on mainittava, onko kyse saajan ennakkoperinnöstä.

Lahja on veronalainen ja saajan on tehtävä lahjaveroilmoitus. Verottomia ovat kuitenkin lahjat enintään 5 000 euroon asti kolmen (3) vuoden aikana. Veroa ei voida kiertää lahjoittamalla esimerkiksi kiinteistö tai asunto-osakkeet pilkottuna eri vuosina. Asunto tai kesämökki voidaan lahjoittaa siten, että lahjan antaja pidättää elinikäisen hallinta- ja käyttöoikeuden, jolloin lahjan arvoa alennetaan verotuksessa lahjoittajan iän perusteella laskettavan hallinta- ja käyttöoikeuden arvon mukaisesti.

Kiinteistön kauppa on tehtävä kirjallisesti, ja se on määrämuotoinen oikeustoimi, joka vaatii kaupanvahvistajan ja todistajan. Selvästi alihintaan tehty kauppa perillisten kanssa voidaan katsoa lahjaan rinnastettavaksi.

Hoitotahto varmistaa itsemääräämisoikeuden loppuun asti

Potilaan itsemääräämisoikeus on sosiaali- ja terveydenhuollon johtava periaate. Potilasta on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan. Se tarkoittaa potilaan oikeutta osallistua itseään koskevaan päätöksentekoon. Terveyteen kohdistuva toimenpide voidaan suorittaa vain, jos henkilö on antanut siihen suostumuksen vapaasta tahdostaan ja tietoisena kaikista asiaan vaikuttavista seikoista.

Hoitotahto on henkilön tahdonilmaus omasta hoidostaan, jos hän vakavan sairauden, onnettomuuden tai vanhuuden heikkouden vuoksi menettää oikeustoimikelpoisuutensa. Hoitotahdolla kerrotaan omaa hoitoa ja hoivaa koskeva toive ennakkoon siltä varalta, ettei sitä myöhemmin pysty ilmaisemaan. Hoitotahto voi olla suullisesti ilmaistu tai kirjallinen.

Entä jos omaiset eivät tiedä tai ovat eri mieltä hoitotahdosta? Kirjallisesti annetussa hoitotahdossa voi sosiaali- ja terveydenhuollon henkilökuntaa sitovasti kieltää tietynlaisen hoidon antamisen. Lisäksi voi kertoa hoitoaan koskevia toiveita sekä tiedon siitä, kenelle saa luovuttaa hoitoaan koskevia tietoja ja kuka saa tehdä päätöksiä hoitotahdon tekijän puolesta.

Hoitotahdossa määritellään ne tilat, jolloin luovutaan potilaan elämää lyhytaikaisesti pidentävistä, keinotekoisista elintoimintoja ylläpitävistä hoitotoimista tai elvytyksestä.

Hoitotahdolle ei ole laissa määriteltyä muotomääräystä. Se kannattaa tehdä kirjallisesti ja todistajien käyttäminen on suositeltavaa. Suosittelen tekemään sen osoitteessa www.kanta.fi. Myös elinluovutustestamentin voi tehdä.

Kirjoitus perustuu esitykseeni veteraaniseminaarissa 22.9.2018.

 

Juha Jalkanen
Johtava lakimies

kriha

rt 2 19

Lehdessä lisäksi mm: 

  • Kokonaisvaltaisen kriisinhallinnan kehitys sotilaallisen kriisinhallinnan kannalta tarkasteltuna
  • Yöpartiossa Gazassa
  • Kentän uutiset sekä paljon muuta..

 

Seuraava lehti:
Numero 3/2019 ilmestyy 28.6 
( Aineisto viimeistään 24.5 )

 

Liity Rauhanturvaajaliiton 
jäseneksi: Saat lehden ja paljon muuta.

www.Autonvaraosat24.FI

Rauhanturvaaja 40 vuotta