- Meillä on tänä iltana erikoistarjous: lainattavana elävää rauhanturvaajakokemusta viideltä vuosikymmeneltä. Tätä elävää kirjastoa voi lainata keskusteluja varten ilman kirjastokorttia, kertoi Pasilan pääkirjaston johtaja Tiina Tarvonen tiistaina 19.3. Helsingissä.

Rauhanturvaajaliiton vapaaehtoiset halusivat tuoda palvelusaikansa kokemukset osaksi kansalaisryhmien kanssa käytävää avointa keskustelua rasisminvastaisella viikolla 18.-24.3.2019. Pasilassa paikalla oli kuusi rauhanturvaajaa ”lainattavana”.

Oulussa paneeliin osallistui neljä rauhanturvaajaa ja myöhempään ravintolassa käytyyn keskusteluun liittyi lisää Oulun seudun rauhanturvaajia. Yhteensä Helsingin ja Oulun tapahtumiin osallistui noin 100 ihmistä.


Rauhanturvaajana palvellut Petri Välimaa (vas) kuuntelee uutta keskustelukysymystä ”Elävä kirjasto” -tapahtumassa kirjaston asiakkaan Kati Kotilan kanssa.Rauhanturvaajana palvellut Petri Välimaa (vas) kuuntelee uutta keskustelukysymystä ”Elävä kirjasto” -tapahtumassa kirjaston asiakkaan Kati Kotilan kanssa.Pasilan kirjastossa koko ”elävä kirjasto” lainattiin pienen alkutunnustelun jälkeen varsin pian. Keskusteluja käytiin kahden kesken ja pienryhmissä rauhanturvaajan arjesta, partioinnista, paikallisten auttamisesta; köyhyyden kohtaamisesta toimialueella, kulttuurien ja uskontojen kohtaamisesta ja rauhanturvaamisajan vaikutuksesta elämään kotiutumisen jälkeen.

Kun keskustelu pääsi kunnolla käyntiin, rauhanturvaajilta kysyttiin koskettavimpia kokemuksia palvelusajoilta. Ja kun kysyttiin, me vastasimme. Esille nousi kokemuksia, jotka eivät unohdu: kohtaamisista sodassa rakkaimpiaan kadottaneiden kanssa; kohtaamisista kotinsa ja omaisuutensa menettäneiden ihmisten ja raiskausten uhrien kanssa, vierailuista orpokoteihin. Mutta kerrottiin myös, miten palvelustoverit tukivat ja tukevat yhä toisiaan.

Tilaisuuksiin osallistuneiden rauhanturvaajien mielestä on hyvinkin tarpeen hakeutua keskusteluihin eri teemojen puitteissa erilaisten kansalaisten kanssa. Alustavasti suunniteltiinkin jo yhteistyötä kirjaston ja koululuokkien kanssa. Tavallisten suomalaisten naisten ja miesten kokemukset rauhanturvaamisajoista saivat erittäin myönteisen vastaanoton.

Tilaisuuksiin osallistuneet saivat mahdollisuuden tavata rauhanturvatehtävissä palvelleita ja keskustella. Vaikutelmaksi jäi, että näkökulmat avartuivat puolin ja toisin.

Timo Ryhänen

Kotoutuminen on myös vertaistukea

Rauhanturvaajaliiton puheenjohtaja Mauri Koskela kirjoitti Rauhanturvaaja-lehdessä 6/2018: "Valitettavan usein julkisessa keskustelussa tuodaan esiin vain ääripäitä edustavia kannanottoja. Me, jotka olemme olleet kriisialueilla ja nähneet paikallisten ihmisten inhimillisen hädän ja kärsimyksen sekä keskustelleet heidän kanssaan, olemme varmasti kärkipäässä kertomaan näiden ihmisten halusta konfliktien ratkaisuun niiden syntysijoilla."

Osana rasismin vastaisen viikon tapahtumia järjestettiin Oulun kaupunginkirjastossa 19. maaliskuuta Kohtaamis-Café, jossa paikalla olleiden ”elävien kirjojen” kanssa oli mahdollista keskustella kahvikupin ääressä. Erilaisissa rauhanturvatehtävissä palvelleet halusivat osallistua keskusteluun ihmisten välisen ymmärryksen lisäämiseksi. Tilaisuuden järjestivät yhteistyössä Oulun kaupungin yhteisötoiminta ja Oulun Seudun Rauhanturvaajat.

”Kaikki ansaitsevat parempaa elämää”

Keskustelu elävien kirjojen kanssa houkutteli runsaasti osallistujia Oulun kaupunginkirjastoon. (kuva: Juha Jalkanen)Keskustelu elävien kirjojen kanssa houkutteli runsaasti osallistujia Oulun kaupunginkirjastoon. (kuva: Juha Jalkanen)

Yhtenä keskusteluun osallistujana oli sosionomiopiskelija Saeed, joka on asunut pitkään Suomessa. Hänen mielestään toiseen maahan muuttaminen ei ole helppoa, varsinkin jos joutuu jättämään perheensä.

- On iso henkilökohtainen päätös lähteä. Siihen liittyy aina paljon riskejä, moni jopa kuolee matkalla.

Rasismi ilmenee eri tavoin

Saeed mainitsee, että rasismia on monenlaista. Hän ei ole itse juurikaan kokenut huutelua, mutta myös piilorasismia esiintyy.

- Suomessa kohtelu on paljon parempi ja oikeudenmukaisempi kuin monissa maissa, erityisesti pakolaisten kotimaassa, esimerkiksi Afganistanissa tai Irakissa. Suomessa tilanne on onneksi päinvastoin.

Oulun Seudun Rauhanturvaajien puheenjohtaja Timo Heikkinen kertoi esimerkin omalta ajaltaan Libanonissa 80-luvulla.

- Näin usein, että siellä juutalaiset ja arabilapset leikkivät keskenään ilman minkäänlaisia ongelmia. Miksi aikuiset eivät osaa elää sovussa, hän ihmetteli.

Henry Helakorpi oli hämmästynyt siitä, että suomalaiset kyllä matkustavat eri maihin mutta kotimaassa suhtaudutaan vieroksuen erilaisiin kulttuureihin.

Syrjäytyminen lisää rasismia

Saeed kokee olevansa jo varsin hyvin kotoutunut Suomeen mutta koko identiteettiä ei voi muuttaa. Kysyttäessä, mitä hän erityisesti haluaa säilyttää iranilaisesta kulttuurista, hän vastaa: yhteisöllisyys.

- Maahanmuuttajat tukevat toisiaan monin eri tavoin, ketään ei haluta jättää yhteisön ulkopuolelle.

Saeedin mielestä syrjäytyminen on yksi rasismia lisäävä tekijä. Pienen vähemmistön tekojen takia muutkin leimataan.

- Kotoutuminen lähtee siitä, että opitaan selkeitä ja yksinkertaisia sääntöjä. Esimerkiksi työpaikalla pitää muistaa ilmoittaa, jos lähtee käymään kahvilla. Se ei ole kaikille itsestään selvää. Sen oppii, kun on pakko ja halua siihen.

Hän pitää välttämättömänä sitä, että maassa jo pitkään asuneet osallistuvat kotouttamiseen ja kertovat uusille tulijoille, mikä on oikein ja väärin.

- Vertaisohjaajan tulee osata paitsi kieli, myös molemmat kulttuurit.

 

Juha Jalkanen

 

 

kriha

rt 2 19

Lehdessä lisäksi mm: 

  • Kokonaisvaltaisen kriisinhallinnan kehitys sotilaallisen kriisinhallinnan kannalta tarkasteltuna
  • Yöpartiossa Gazassa
  • Kentän uutiset sekä paljon muuta..

 

Seuraava lehti:
Numero 3/2019 ilmestyy 28.6 
( Aineisto viimeistään 24.5 )

 

Liity Rauhanturvaajaliiton 
jäseneksi: Saat lehden ja paljon muuta.

www.Autonvaraosat24.FI

Rauhanturvaaja 40 vuotta