YKSI MEISTÄ

Hannu Nymanin päätoimittajakaudella lehdestä tuli kiinteästi osa liittoa.

Hannu Nyman viihtyy Vivamon toimintakeskuksessa Lohjanjärven rannalla.Hannu Nyman viihtyy Vivamon toimintakeskuksessa Lohjanjärven rannalla.Varusmiespappina kenttäpiispa Yrjö Massan toimistossa palvellut Hannu Nyman sai varsin pian siviiliin pääsynsä jälkeen ikimuistoisen puhelun Massan toimistopäällikkö Kari Vappulalta. Se soitto vaikutti pidemmän päälle myös siihen, että Nyman toimi sittemmin kuuden vuoden ajan Sinibaretti-lehden päätoimittajana.

- Kari sanoi, että tämä on ääni ylhäältä, sinä lähdet Golanille suomalaisen YK-pataljoonan papiksi, Nyman naurahtaa.

- Lähtöä helpotti mahdollisuus ottaa perhe mukaan. Olin siinä vaiheessa jo kolmen pojan isä, hän vakavoituu.

Vuosi oli 1983. Hannu ja Maija Nymanin perheen esikoinen Juhana oli syntynyt 1975, Markus eli muusikkona toiminut Marzi 1979 ja Matias 1981.

- Edeltäjäni Juha Vuorio oli luonut erittäin hyvät pohjat. Näin jälkikäteen voin sanoa, että Golanilla vietetty vuosi oli papin uran ehdottomia huippuja. Vuoden aikana oppi tuntemaan seurakuntansa jo aika hyvin ja kokea myös paljon sellaista, mitä tavallinen seurakuntapappi ei voi kokea.

- Pappi on rauhanturvatehtävissä oman osaamisensa mukaan ja häntä myös kunnioitetaan ammattilaisena. Siviilissä löytyy aina vähintään 50 ihmistä, jotka tietävät asiat paremmin, Nyman vertaa.

Hannu Nyman sanoo nauttineensa suunnattomasti myös siitä, että pääsi työskentelemään raamatun tapahtumien ytimessä. Hänelle kaiken muun lisäksi vielä maksettiin papinretkien vetämisestä Jerusalemiin ja muille pyhille paikoille.

- Vaimoni Maija piti pyhäkoulua suomalaisille lapsille, joita oli paikalla parhaimmillaan ainakin 25. Samalla perheetkin tulivat käymään papin perheen luona ja juotiin kahvia isolla porukalla. Kerran kuukaudessa oli perhejumalanpalvelus Tiberiaksen skottilaisessa kirkossa, muistaa Nyman.

Golanilla työskennellessään Hannu Nyman oli yhtenä isännöimässä myös eduskunnan puolustusvaliokunnan vierailua, johon osallistuivat muun muassa kansanedustajat Jutta Zilliacus, Tuure Junnila, Mikko Elo ja Paavo Lipponen.

Ystävyydestä Lipposeen muistuttaa Nymanin työhuoneen seinällä oleva valokuva, jossa poseeraavat kaksikon lisäksi Pentti Laamanen, Helvi Sipilä, Tuulikki Petäjäniemi ja Ensio Siilasvuo.

- Ollessani jo päätoimittaja olimme yhdessä ulkopoliittisen instituutin kanssa järjestämässä rauhanturvaseminaaria pääesikunnassa. Se oli kaiken kaikkiaan iso menestys.

Rauhanturvaaja-lehden edeltäjän Sinibaretin päätoimittajaksi Hannu Nyman tuli raumalaisen Kyösti Kuikan jälkeen vuonna 1987. Tässä vaiheessa hän toimi Kansan Raamattuseuran palveluksessa tukikohtanaan Vivamon leirikeskus Lohjajärven rannalla.

- Liityin Lohjan sinibarettiyhdistykseen käytännössä heti kotiutumiseni jälkeen sitä kautta Aaro Kakko ja Tarmo Suomalainen keksivät pyytää minua päätoimittajaksi. Lehti oli siinä vaiheessa vielä korostetusti Lohjan yhdistyksen lehti.

- Tarmo piti käytännön lehdenteon tiukasti näpeissään ja myös osasi sen, mitä teki. Minä kirjoitin joitakin juttuja ja johdin toimitusneuvostoa ja -kuntaa. Hannu Levänen muun muassa tuli minun aikanani mukaan lehteä tekemään, Nyman selvittää.

Hannu Nyman kertoo liiton puheenjohtaja Pentti Laamasen osallistuneen mielellään myös lehden kokouksiin. Yhdessä miehet pitivät huolen siitä, että liiton ja lehden välinen yhteys tiivistyi.

- Lehden koko oleminen, rakenne, ulkoasu ja tietysti myös linkittyminen liittoon vahvistui. Sekin varmasti auttoi, että olin päätoimittaja-aikanani kaksi vuotta myös liiton hallituksessa.

- Puheenjohtaja Laamanen näki lehden arvon rauhanturvaajien yhdistäjänä ja yhteydenpitäjänä. Häntä on ennen muuta kiittäminen siitä, että Lohjan yhdistyksen lehdestä tuli liiton lehti. Ja kun lehti alkoi kehittyä, alkoi myös juttuja tulla enemmän Lohjan ulkopuolelta, linjaa Nyman.

- Lehti oli kehittymisestään huolimatta kuitenkin edelleen enemmän yhdistysten lehti kuin liiton äänenkannattaja. Seuraavalle tasolle hypättiin sitten minun seuraajani eli Hannu Leväsen kaudella, hän jatkaa.

Hannu Nyman sanoo olevansa kaikesta yhteiskunnan digitalisoitumisesta huolimatta edelleenkin vanhan ajan printtimediaihminen. Nyman näkee aivan välttämättömänä, että niinkin isolla liitolla kuin Suomen Rauhanturvaajaliitolla on oma lehti.

- Oma lehti kytkee meidät yhteen. Pelkkä sosiaalinen media tai nettisivusto ei siihen pysty. Näen oman lehden erittäin arvokkaana asiana, eikä se ole pelkästään kulttuurikysymys, vaan tarpeen luoma käytäntö. Oma lehti on myös identiteettikysymys. Muistot omasta ajasta alhaalla voivat haalistua, mutta lehti samoin kuin paikallinen yhdistys pitävät ainakin minun suhteeni elävänä siihen, että olen saanut olla joskus mukana, Nyman tiivistää.

- Joka kerta, kun Rauhanturvaaja-lehti kolahtaa luukusta, koen kuuluvani tähän porukkaan, Sana-lehden päätoimittajan tehtävästä eläkkeelle jäänyt Nyman, 67, painottaa. Rovasti Nyman on työskennellyt myös Kansan Raamattuseuran toiminnanjohtajana ja Askel-lehden päätoimittajana. Hänet tunnetaan myös tuotteliaana kirjailijana.

 

Teksti ja kuva: Asko Tanhuanpää

 

 

kriha

rt3 19

Lehdessä lisäksi mm: 

  • Eikö suomalaisia enää ulkopolitiikka kiinnosta?
  • Rauhanturvaajaliitto kunnioittaa, muistaa ja palkitsee
  • Kentän uutiset sekä paljon muuta..

 

Seuraava lehti:
Numero 4/2019 ilmestyy 30.8 
( Aineisto viimeistään 26.7 )

 

Liity Rauhanturvaajaliiton 
jäseneksi: Saat lehden ja paljon muuta.

www.Autonvaraosat24.FI

Rauhanturvaaja 40 vuotta