YKSI MEISTÄ

Topi Rajala on palvellut kahdessa operaatiossa ulkomailla. Seuraava saa Rajalan mukaan odottaa, sillä hän on menossa kesällä naimisiin.Topi Rajala on palvellut kahdessa operaatiossa ulkomailla. Seuraava saa Rajalan mukaan odottaa, sillä hän on menossa kesällä naimisiin.

Topi Rajala on Lauri Törnin sukua, mutta jätti tietoisesti kertomatta siitä amerikkalaisille ystävilleen.

Rannikkoprikaatin Merikomppaniassa jalkaväkikouluttajana toimiva Topi Rajala, lippujuhlapäivänä vääpeliksi ylennetty 31-vuotias aliupseeri, kertoo hauskasta sattumuksesta Libanonin UNIFIL-operaatiossa viettämänsä puolen vuoden varrelta. Tarina kertoo siitä, miten isoveli valvoo.

- Olin Libanonin ja Israelin välisellä rajalla yöpartiossa, kun satuin seuraamaan yökiikareilla Merkavan (israelilainen raskas taistelupanssarivaunu) ajoa tuliasemaan. Heilutin siihen suuntaan spontaanisti kädelläni ja yllätyksekseni Merkava heilutti tykinputkea ylös ja alas, Rajala muistaa.

Topi Rajala on Rauhanturvaaja-lehden Yksi meistä -haastateltavana siitä yksinkertaisesta syystä, että raumalainen tietokirjailija Kari Kallonen tuli maininneeksi Rajalan olemassaolosta sivulauseessa. Kallonen on tehnyt useampia kirjoja legendaarisesta Lauri Törnistä ja hän kertoi eräästä tämän puolustusvoimain palveluksessa olevasta sukulaisesta.

Se sukulainen on juuri Topi Rajala. Kallosen tiedon mukaan Rajala olisi ollut rauhanturvaoperaatiossa, joten se tieto piti tarkastaa. Puolustusvoimain keskus tunsi kaksi samannimistä miestä ja heti ensimmäisellä kerralla tärppäsi.

- Kyllä se minä olen, vastasi Rajala kysymykseen sukulaisuudesta Törnin kanssa, mutta palataan siihen myöhemmin. Tärkeintä on se, mitä Rajala on tehnyt rauhanturvaajana. Aloitetaan siitä, mistä tämä juttukin alkaa eli vuodesta 2014 ja Libanonista.

- Hakeuduin aikanaan sotilasuralle, kun halusin löytää mielenkiintoisen ja samalla mielekkään työn itselleni. Tänä vuonna tuli kymmenen vuotta täyteen siitä, kun aloitin Isosaaren linnakkeella sotilaspoliisien kouluttajana ja sieltä siirryin vuoden 2012 alussa Upinniemeen, selvittää Rajala.

Topi Rajala oli jo armeijan leivissä lähtiessään saapumiserässä 1/2014 jääkäriryhmän johtajaksi Libanoniin. Hän sanoo empimättä, että uran ensimmäisen ulkomaankomennuksen ehdottomasti parasta antia oli mahdollisuus työskennellä muista maista tulevien sotilaiden kanssa.

- Puoli vuotta Libanonissa oli loistavaa harjoittelua omaa kotimaan työtä ajatellen. Puoleen vuoteen mahtui yli sata partiota, eikä yksikään niistä ollut samanlainen. Vaarallisiakin tilanteita mahtui matkalle, mutta ne liittyivät kaikki liikenteeseen. Välillä piti melkein kuristaa kuljettajaa, että hillitse hiukan. Liikenneonnettomuus on sellainen juttu, mihin kukaan ei halua kuolla rauhanturvaoperaatiossa.

Rajalan seuraava ulkomaankomennus oli koulutusoperaatio, missä hän toimi paikallista armeijaa kouluttavassa osastossa.

- Koulutusohjelma noudatteli samaa linjaa kuin kotimaassa, mutta sisältö oli samalla sekä supistettua että paikallisiin olosuhteisiin sopeutettua. Liikkeelle lähdettiin käytännössä alkeista ja mukana oli esimerkiksi aseiden käyttöharjoituksia, lääkintää kuin räjähteiden torjuntaakin, Rajala kertoo.

- Suomalaiselle oli uusi kokemus työskennellä todellisen suurvalta-armeijan eli amerikkalaisten kanssa. Kopterillakin tuli lennettyä varmaan enemmän kuin on ikinä mahdollista täällä kotimaassa, hän vertaa.

Suomalaisen rauhanturvaajan suurimmaksi eroksi suurvalta-armeijaa edustavaan sotilaaseen verrattuna Topi Rajala nostaa monipuolisuuden.

- Amerikkalaisilla saattoi olla vain yksi tehtävä, mistä heidän piti vastata, kun taas suomalainen rauhanturvaaja oli valmis ottamaan kiinni melkein mistä tahansa hänelle annetusta hommasta. Suomalainen ei yksinkertaisesti vierasta mitään ongelmatilannetta, pikemminkin päinvastoin.

- Jenkeille oli välillä mahdotonta ymmärtää, että suurin osa suomalaisista oli reserviläisiä, siksi taitavia sotilaita meikäläiset rauhanturvaajat ovat millä tahansa mittarilla mitaten.

- Se sama fiksuus, joka näkyy suomalaisissa rauhanturvaajissa leimaa myös tämän päivän varusmiesainesta. Keskimääräinen suomalainen nuori on erittäin fiksu ja toimelias. Saattaa olla, että nykypäivän nuoret ovat huonommassa kunnossa, mitä oltiin vielä 20 vuotta sitten, mutta näiltä nuorilta ei teknisten laitteiden opetteluun mene kuin kolme sekuntia, kehuu Rajala.

Haastattelun lopuksi palaamme legendaan nimeltä Lauri Törni, Topi Rajalan isoenoon eli mummon veljeen. Rajala kertoo, että läheisimmät työtoverit ehkä ovat tietoisia heidän yhteydestään, mutta sen enempää varusmiehille kuin rauhanturva-ajan palvelustovereilleen hän ei ole asiasta kertonut.

- Operaatiossa jätin tietoisesti kertomatta myös amerikkalaisille ystävilleni, että olen sukua Larry Thornelle, hän sanoo.

- Minulla on kotona taulu, johon hänen Vietnamin aikaisen yksikkönsä miehet ovat kirjoittaneet nimensä, Rajala paljastaa.

Topi Rajalan isä Juha Rajala oli mukana retkikunnassa, joka löysi Törnin ja tämän kanssa samassa helikopterissa mukana olleiden miesten jäänteet Vietnamin viidakosta läheltä Laosin rajaa vuonna 1999. Topi puolestaan pääsi teini-ikäisenä mukaan, kun vuonna 1965 kadonnut Törni haudattiin sotilaallisin huomionosoituksin 26.6.2003 Arlingtonin sotilashautausmaahan.

- Olihan se vaikuttava paikka ja hieno tilaisuus, oli iso kunnia saada olla mukana, Rajala tiivistää.

 

Teksti ja kuva: Asko Tanhuanpää

 

 

kriha

rt3 19

Lehdessä lisäksi mm: 

  • Eikö suomalaisia enää ulkopolitiikka kiinnosta?
  • Rauhanturvaajaliitto kunnioittaa, muistaa ja palkitsee
  • Kentän uutiset sekä paljon muuta..

 

Seuraava lehti:
Numero 4/2019 ilmestyy 30.8 
( Aineisto viimeistään 26.7 )

 

Liity Rauhanturvaajaliiton 
jäseneksi: Saat lehden ja paljon muuta.

www.Autonvaraosat24.FI

Rauhanturvaaja 40 vuotta