Rauhanturvaajat yhteispotretissa.Rauhanturvaajat yhteispotretissa.

Rauhanturvaajat taas mukana marssimassa

Taas oli se aika vuodesta, jolloin lähes koko maailman marssikansat kokoontuvan Hollantiin, Nijmegenin kaupunkiin. Perinteisesti heinäkuun puolenvälin jälkeen siellä järjestetään 4daagse (Vierdaagse) -marssi, jota vapaasti ”suomennettuna” Nijmegen-marssiksi kutsutaan. Perinteikkääksi marssia voi kutsua ihan vilpittömästi olihan vuorossa jo 103. kerta.

Historian siivet havisivat myös Suomen osalta, olimmehan osallistumassa nyt toista kertaa isojen marssimaiden joukossa omana delegaationa. Joskin jonkunlaisen varjon delegaation päälle heitti osallistujien lukumäärän kutistumisen reilulla kolmanneksella viime vuoteen verrattuna. Ensimmäisenä vuonna Suomen delegaation koko oli reilut 160 henkeä, kun tänä vuonna jäätiin hieman alle sadan. Delegaatio koostui pääsääntöisesti reserviläisistä, kadettijoukkueesta ja mukaan mahtui myös ammattisotilaita. Tämän vuoden ikähaarukkakin oli varsin kunnioitettava, nuorimman ja vanhimman ikä ero oli 56 vuotta.

Jotta Suomi pystysi säilyttämään delegaatiopaikkansa, tarvitaan reilu ryhtiliike osallistujamäärään, muuten meille osoitetaan jälleen paikka pienien maiden joukkoon.

Suomen ollessa delegaatiomaana on pääjärjestely vastuu ollut MPK:lla. Ilmoittautuminen ja valinta marssikurssille on tapahtunut MPK:n järjestelmän kautta samoin kuin varustaminen sekä ohjeistaminen niin harjoitteluun kuin marssille valmistautumiseenkin.

Lauantaiaamuna 13.7.2019 siirtyi pääjoukko Helsinki-Vantaalta kohti Amsterdamia. Jokaisen marssijan oli ilmoittauduttava Suomen delegaation toimistolla, Camp Heumensoordissa viimeistään 14.7. kello 17. Amsterdamista siirryimme junalla Nijmegeniin, josta on marssiviikon ajan bussivuoro aikataulun mukaisesti väliaikaiseen sotilasleiriin, Camp Heumensoordiin.

Väliaikainen sotilasleiri perustetaan vuosittain noin viiden kilometrin päähän Nijmegenin keskustasta olevaan puistoon, leiriin majoittuvat pääsääntöisesti sotilasmarssijat sekä huoltajat. Kaikkiaan vahvuus oli noin 7 000 henkilöä, 33:sta eri maasta. Leiripaikallakin on hyvin pitkät perinteet, se on ollut samalla paikalla jo 54 vuotta. Majoittuminen tapahtuu isoissa teltoissa, joihin on levyseinin tehty ”tuvat”, joissa jokaisessa on 16 vuodepaikkaa. Suomellakin oli delegaatiomaana oma majoitusteltta, meille oli varattu 160 paikkaa, josta luovutimme pari tupaa jenkeille, koska heillä ei ollut riittävästi majoitustilaa osallistujamäärään nähden.

Varsinaiset marssipäivät ovat aina tiistaista perjantaihin eli niille, jotka saapuivat paikalle jo lauantaina, jäi aikaa hyvin valmistautua marssille ja luoda myös kontakteja toisten maiden marssijoihin. Kaikkien miespuolisten marssijoiden, jotka sattuvat ikähaarukkaan 18-49 vuotta, täytyy kantaa kymmenen kilon lisäpaino kantolaitteessaan mukana.

Kymmenen kiloa kuulostaa äkkiseltään hyvin pieneltä painolta, mutta kun sitä kannetaan mukana neljä päivää ja yhteensä 160 kilometriä, antaa se aivan uudenlaisen ”kunnioituksen” painomäärää kohtaa. Eikä sekään ole ”aivan sama”, kuinka tuon painomäärän reppuunsa sijoittaa. Vaatii hieman askartelua järjestäjien varaamasta hiekasta, että optimaalinen painopiste reppuun löytyy.

Camp Heumensoord on rakennettu niin, että sieltä löytyy kaikki tarpeellinen, mitä sotilasmarssija tarvitsee eli sänky, ruokala ja messi. Tuohon, kun vielä laitetaan päälle uskomattomista persoonista muodostuva marssiseura, ei enempää voi enää toivoa.

Kaksi sukupolvea samalla marssilla eli Juuso (vas.) ja Altti Lindgrén.Kaksi sukupolvea samalla marssilla eli Juuso (vas.) ja Altti Lindgrén.

Marssipäivät alkavat aina hyvin aikaisin, kolmena ensimmäisenä lähtö individuaaleilla oli 04.30 ja viimeisenä jo 03.30. Joukkueiden lähtöajat vaihtelivat päivittäin.

Tämä vuosi tarjosi sään puolesta aivan täydellisen marssikokemuksen. Lämpötila ei juurikaan hellerajaa hätyytellyt, eikä sateistakaan ollut haittaa. Marssisäät olivat parhaat viimeiseen yhdeksään kertaan.

Kokonaismatkaa virallisesti kertyy 160 kilometriä, mutta kun gps mittaa myös leirissä sekä taukopaikoilla tulevat kävelyt, niin kokonaissaldo neljän päivän osalla lähentelee 180 kilometriä. Päivämatkat vaihtelevat 37 ja 49 kilometrin välillä. Huollossa tukeuduimme pohjoismaitten yhteishuoltoon aikaisemman Hollannin armeijan huollon sijaan.

Päivittäin marssireitit täyttyivät marssijoista, siviili- ja sotilassarja yhteen laskettuna meitä oli noin 45 000. Jos oli tungosta marssireitillä, niin oli sitä reittien varrellakin. Lehtitiedon mukaan marssijoita oli tänä vuonna kannustamassa noin 1,6 miljoonaa ihmistä, yli tuhat live-musiikkikohdetta yms.

Neljään marssipäivään mahtuu uskomattoman paljon – noin 270 000 otettua askelta, keskimäärin 20 litraa juotua vettä, tuhansia ja tuhansia ”ylävitosia” – luetteloa voisi jatkaa loputtomiin… Ja jos huono tuuri käy voi jalkojen rakkojenkin määrä olla lohduton, mistä seuraa pääsääntöisesti aivan helevetillinen tuskien taival.

Mitä paremmin valmistautuu ennakkoon marssille ja testauksen kautta löytää itselleen sopivammat kengät/huoltotoimet (teippi, rasva, talkki yms.), sitä enemmän varsinaisesta marssista pystyy nauttimaan. Joka tapauksessa tunneskaala on varsin laaja neljän päivän aikana, sitä en edes yritä lähteä kuvaamaan, se täytyy jokaisen itse kokea.

Tämän vuoden marssi oli hyvin erikoislaatuinen omalta osaltani, kesän aikana pääsin tuohon ”painottomien tilaan” eli viimekesänä vielä lisäpainoina olleet hiekat olivat vain ra(s)kas muisto. Suomen delegaatiossa marssi individuaalina myös 17-vuotias Juuso poikani eli hän täytti myös painotta marssimisen iän kriteerin. Seuraavan kerran meillä kahdella on mahdollisuus samaan kokemukseen 32 vuoden päästä ja epäilen, ettei minua enää silloin kelpuuteta sotilassarjaan, jos muutenkaan.

Rauhanturvaajaliitolla on ollut jo vuosia vahvat perinteet Nijmegen-marssiin osallistumisessa ja sama jatkui myös tämän vuoden osalta. Useita vuosia SRTL:n joukkue oli ainut, joka Suomesta osallistui tapahtumaan. Sain itse myös kunnian olla muutaman vuoden kokoamassa ja valmistelemassa liiton joukkuetta. Kunnialla täytyy sanoa, että silloin mukana olleet sitoutuivat harjoitteluun sekä valmistautumiseen kiitettävästi ja lähes poikkeuksetta keskeyttämisprosentti oli nolla.

Kun delegaationa määrät ovat suuremmat, eivät porukan henki ja yhteisön sosiaalinen ”paine” synny positiivisessa mielessä enää niin suureksi, ovat keskeyttämislukemat olleet varsin ”rumat” verrattuna esimerkiksi muihin pohjoismaihin. Näin siitä huolimatta, että naapurien delegaatiot ovat huomattavasti suuremmat.

Minusta tässä olisikin Rauhanturvaajaliiton jäsenille haasteen paikka! Liitolta pitäisi saada ehdottomasti joukkue mukaan marssimaan jo pelkästään vaalimaan perinteitä ja kantamaan liiton lippua tapahtumaan. Hereillä kannattaa olla jo nyt, sillä onnistuneen marssisuorituksen takeena on hyvä valmistautuminen ja sen aloittamisen aika kesän 2020 marssille on jo nyt.

 

Teksti: Altti Lindgrén
Kuvat: Suomen delegaatio

kansakavelee

 

 

 

kriha

rt4 19

Lehdessä lisäksi mm: 

  • Aceh: Unohdettu onnistuminen
  • Tavoitteena pohjoismaisen rauhanturvaprikaatin kehittäminen
  • Kentän uutiset sekä paljon muuta..

 

Seuraava lehti:
Numero 5/2019 ilmestyy 25.10 
( Aineisto viimeistään 27.9 )

 

Liity Rauhanturvaajaliiton 
jäseneksi: Saat lehden ja paljon muuta.

www.Autonvaraosat24.FI

Rauhanturvaaja 40 vuotta