Tarmo Suomalainen oli lehden moottori

Sinibarettilehden syntysanat lausuttiin Hotelli Kimmelin saunassa.

Sauna on meille suomalaisille historiallisen tärkeä paikka – saunassa on synnytty, saunassa on tehty isoja päätöksiä, sauna on puhdistanut niin ruumiin kuin sielunkin. Saunassa, tarkemmin joensuulaisen Hotelli Kimmelin saunassa, lausuttiin myös Rauhanturvaaja-lehden edeltäjän eli Sinibarettilehden syntysanat. Elettiin syksyä 1978 ja meneillään oli Sinibarettiliiton liittokokous.

- Kimmelin saunassa ihmeteltiin, että liiton kahdella pienimmällä yhdistyksellä eli Raumalla ja Lohjalla on oma lehti, mutta liitolla ei sellaista itsellään ole. Voimat päätettiin yhdistää, kun liiton silloinen puheenjohtaja Aulis Lainekin antoi asialle siunauksensa, Rauman yhdistyksen lehden toimittanut Kyösti Kuikka muistaa.

- Me olimme tehneet oman lehden Raumalla YK-päivänä 1978 ja samana vuonna ilmestyi myös Lohjan lehti, kun heidän toimintakertomuksensa päätettiin pistää lehden muotoon. Me kauppasimme omaamme Kimmelissä ja suosio oli suuri, jatkaa Kuikka.

Sinibarettilehden ensimmäiseksi päätoimittajaksi löytyi lohjalainen Raimo Leivo, jonka nimi komeili kahdessa ensimmäisessä lehdessä vuonna 1979. Vuonna 1980 päätoimittaja oli jo Kyösti Kuikka, jonka kirjoittajakokemus oli peräisin Työväen Akatemian tiedottajakurssilta Kauniaisista. Ennen Sinibarettilehden syntyä Kuikka toimi Raumalla oman rautatieläisen työnsä ohessa hetken myös sanomalehti Uuden Ajan aluetoimittajana.

- Suomalaisen Tarmo Lohjalta oli lehtialan ammattilaisena projektin ehdoton moottori. Hänen selkänahastaan se lehti revittiin, jakaa Kuikka kiitoksen sille, kenelle kiitos oikeasti kuuluu.

Lehden tekemiseen osallistui aktiivisesti myös Lohjan yhdistyksen puheenjohtaja Aaro Kakko parin muun lohjalaisen toimijan kanssa. Sittemmin toimituskuntaan mukaan tulivat vielä Teuvo Tikkanen ja Hannu Levänen.

- Vuoden 1979 numerot tehtiin vielä puhtaasti lohjalaisin voimin, mutta aika pian taustaa saatiin vahvistettua. Meillä oli vahva usko omaan lehteen, se nähtiin tarpeellisena kautta koko kentän.

- Rahat lehden julkaisemiseen saatiin ilmoituksia myymällä ja alusta asti kerättiin myös tilausmaksua. Sinibarettiliitto ei ollut alkuun mukana taloudellisesti, vaan lehti oli ihan oma organisaationsa, Kyösti Kuikka kertaa.

Sinibarettilehden asema liiton lehtenä alkoi vahvistua jo Aulis Laineen puheenjohtajakaudella, mutta lopullisesti sen asema liiton äänitorvena sementoitiin Kuikan mukaan Pentti Laamasen tullessa puheenjohtajaksi.

Aktiivisia kirjoittajia alkuvuosina olivat Suomalaisen, Kakon ja Kuikan lisäksi muun muassa Martti Jokihaara ja Heikki Ronimus. Alkuajan jutut keskittyivät pitkälti yhdistysten tekemisiin samoin kuin eri missioihin. Haastatteluja alettiin tehdä laajemmin liittokokousten yhteydessä.

- Tekemiseen tuli uutta vauhtia, kun saatiin Tikkasen Teuvo mukaan. Hinku tehdä hyvää oli kova ja ilmeisesti siinä onnistuttiinkin, kun Apu luokitteli Sinibaretin vuonna 1982 hyväksi järjestölehdeksi, tehtävänsä päätoimittajana vuonna 1986 Hannu Nymanille luovuttanut Kuikka kertoo.

- Nymanin aikana tapahtui taas selvää kehitystä ja niin sivumäärä kuin levikkikin kasvoivat. Seuraavaksi vetovastuuseen astui sitten ensimmäinen todellinen ammattitoimittaja eli Leväsen Hannu ja taas mentiin aikalailla eteenpäin. Silloin julkaistiin jo teemalehtiäkin ja tehtiin juttuja jo muualtakin kuin pelkistä missioista.

- Hannu on Hannu, hänellä on kyky saada aikaiseksi, Kyösti Kuikka naurahtaa.

Rauhanturvaaja-lehden nykyisestä ilmeestä ja sisällöstä Kuikka sanoo pitävänsä erinomaisen paljon.

- Ei ole sellaista ihmistä, jolle sitä ei kehtaisi esitellä ylpeänä. Somessa lehteä kohtaan näkyy välillä tietysti kritiikkiäkin, mutta siellä kirjottelevat tunnetusti tyypit, jotka itse eivät ole kovinkaan aktiivisia tekemään töitä yhteisen hyvän eteen. Olen sanonut aika monelle, että ottakaa rohkeasti lehteen yhteyttä ja kertokaa, mitä haluaisitte muuttaa. Pelkästään someen kirjoittelemalla ei muutosta saada aikaan, tietää Kuikka.

Kyösti Kuikka itse jäi pois Sinibarettilehden päätoimittajan tehtävästä vuonna 1986 puhtaasti perhesyistä.

- Minusta tuli omaishoitaja, kun äitini oli hyvin sairas. Työvuorot VR:llä tulivat myös sellaisiksi, että ylimääräistä vapaa-aikaa lehden tekemiseen alkoi olla mahdoton järjestää. Lähtö oli toisaalta helppo, kun olimme saaneet Tarmon lisäksi muitakin ammattilaisia mukaan.

- En kadu päivääkään siitä ajasta, minkä sain olla lehden päätoimittajana. Hengen paloa se aika toki vaati, kun oltiin liikkeellä vapaaehtoispohjalta, mutta saatiin me paljon aikaankin, 14 vuotta myös Sinibarettiliiton hallituksessa istunut Kuikka tiivistää.

Kuikan isä oli kuollut jo vuonna 1966. Häneltä tuolloin vielä alaikäinen Kyösti-poika sai luvan lähteä ensimmäiselle komennukselleen Kyprokselle.

- Taloudellinen tilanne sai lähtemään ensimmäisen kerran reissuun oli se kieltämättä myös kiinnostava haaste.

Vuosina 1966-1967 Jyösti Kuikka toimi Kyproksella viestimiehenä YKSP 5-6:ssa. Seuraavalla kerralla eli 1971-1973 viestimies yleni ensin Suomen pataljoonan toimistoaliupseeriksi ja siitä edelleen samaan tehtävään koko operaation esikuntaan.

- Samassa esikunnassa työskennellyt turkulainen Reino Saarinen värväsi minut jo Kyproksella Varsinais-Suomen Sinibarettien jäseneksi ja 1977 olin sitten perustamassa Rauman Seudun Sinibaretteja. Turkulaiset olisivat halunneet, että toimimme heidän alajaostonaan, mutta oma tuntui paremmalta vaihtoehdolta. Onneksi pidimme päämme, muistaa Kuikka.

 

Teksti: Asko Tanhuanpää

 

kriha

rt4 19

Lehdessä lisäksi mm: 

  • Aceh: Unohdettu onnistuminen
  • Tavoitteena pohjoismaisen rauhanturvaprikaatin kehittäminen
  • Kentän uutiset sekä paljon muuta..

 

Seuraava lehti:
Numero 5/2019 ilmestyy 25.10 
( Aineisto viimeistään 27.9 )

 

Liity Rauhanturvaajaliiton 
jäseneksi: Saat lehden ja paljon muuta.

www.Autonvaraosat24.FI

Rauhanturvaaja 40 vuotta