Malin Minusma-opeaatiossa on menehtynyt jo yli 200 rauhanturvaajaa.Malin Minusma-opeaatiossa on menehtynyt jo yli 200 rauhanturvaajaa.

“We need to change the way we are doing business. Weakness kills our people.”

Suomalaisten rauhanturvaajien osallistuminen korkean riskitason operaatioihin nousi keskusteluun, kun YLE (14.7.2019) uutisoi Ranskan esittäneen Suomelle kutsun osallistua terrorismin torjuntaan Malissa. Kyseinen Malin MINUSMA-operaatio luokitellaan yhdeksi neljästä vaikeimmista käynnissä olevista YK-operaatioista. Vuonna 2013 perustetun operaation aikana on Malissa menehtynyt vuoden 2019 kesäkuun loppuun mennessä kaikkiaan 201 rauhanturvaajaa.

YK:ssa havahduttiin rauhanturvaajien tappioiden kasvamiseen muutama vuosi sitten. YK:n pääsihteerin johdolla käynnistettiin Action for Peacekeeping (A4P) -hanke, joka koostu useasta eri osa-alueesta rauhanturvaamisen kehittämiseksi. Ruotsin johdolla vaikutusvaltaisessa Challenges Forumissa (International Forum for Challenges of Peace Operations) on valmisteltu ja esitetty suosituksia siitä miten rauhanturvaamistoimintaa voidaan kokonaisvaltaisesti kehittää sen kaikilla toiminnan tasoilla.

Yhteisön muodostaa yli 50 järjestöä 23 maasta, suomalaisia toimijoita ei ole jäseninä. Suomalaisten toimijoiden osallistumattomuuttavoidaan pitää selkeänä puutteena, koska meillä on pitkä traditio sekä rauhanturvaajien koulutuksesta että tuloksekkaasta toimimisesta itse operaatioissa ja näin ollen annettavaa toiminnan kehittämiseksi.

Koska on selvää, että YK:lla tulee tulevaisuudessakin olemaan tehtäviä korkean riskin alueilla, itse asiassa tällaisten operaatioiden määrän arvioidaan jopa kasvavan, on järjestön kyettävä sopeuttamaan toimintaansa muuttuneen toimintaympäristön vaatimuksia vastaavaksi. YK:n eri toimijoiden on otettava käyttöön sellaiset toimenpiteet, jotka lisäävät rauhanturvaajien turvallisuutta. Tällä tavoin kyetään helpottamaan poliittista painetta (poliisi/sotilas) joukkoja lähettävissä maissa (T/PCC) sekä helpotetaan siviilihenkilöstön rekrytointia.

Rauhanturvaajien turvallisuudesta huolehditaan

Pari vuotta sitten YK käynnisti selvityshankkeen, jonka avulla selvitettiin turvallisuustilannetta ja määriteltiin toimenpiteet havaittujen turvallisuuspuutteiden korjaamiseksi. Tätä varten kenraaliluutnantti (evp) Carlos Alberto dos Santos Cruzin johtama työryhmä haastatteli noin 160 henkilöä ja tämän lisäksi ryhmä teki tiedonhankintamatkat neljään YK-operaatioon (MINUSCA, MINUSMA, MONUSCO, UNMISS). Kolme tutkimuslaitosta tuki raportin tekemistä, joka julkaistiin 19.12.2017.

Tutkimuksen tuloksena määriteltiin 18 kehitettävää kokonaisuutta, jotka on ryhmitelty neljään osa-alueeseen. Kehitysesitykset kattavat laajasti turvallisuuteen (safety+security) liittyvät toimenpiteet aina New Yorkista yksittäisen, operaatiossa palvelevan, rauhanturvaajan toimintaan asti. Korjausesitykset liittyvät joukkojen ja sotilaiden perusasioiden hallintaan sekä toimintaan. Meille suomalaisille useat raportissa esille tuodut määrittelyt tuntuvat itsestäänselvyyksiltä ja perusedellytyksiltä siitä miten operaatioon valmistaudutaan ja miten siellä toimitaan.

Korkean riskin alueella toimiville operaatioille laadittiin raportin perusteella ns. tiekartat siihen, kuinka kehitysesityksessä määritellyt parannukset jalkautetaan kentälle tammikuusta 2018 alkaen. Tämän lisäksi tehtiin esitykset pitkän aikavälin toiminnasta

“UN needs to be strong and no fear for use of force when necessary.”

Raportissa määritellyt keinot lähtevät jo operaatiota edeltävästä ajasta, eli operaation pohjana olevan ja sitä ohjeistavan mandaatin määrittelystä. YK:n turvaneuvoston tulisi hyväksyä operaatioille riittävän laaja mandaatti, joka mahdollistaa sellaisten keinovalikosta löytyvien keinojen käytön, joilla operaatioiden tavoitteet saavutetaan.

Raportissa painotetaan, että YK:n ei tule hyväksyä joukkoja lähettävien maiden toimintarajoituksia (caveats) joukkojen käytölle. Lisäksi joukkojen rotaatiossa olon aika olisi oltava vähintään kuusi kuukautta ja vaihtojen olisi tapahduttava porrastetusti. Näin tilannekuva ja yhteistoimintaverkostot pystytään ylläpitämään ja samalla takaamaan toiminnan jatkuvuus sekä toiminta-alueen tuntemus.

Raportti löysi parannettava myös johtamisessa, kaiken kaikkiaan johtamisen täytyy terävöityä kaikilla tasoilla. Nykyisiä johtajia on syytetty passiivisuudesta. Erityisesti siviilijohtajia moitittiin siitä, että toiminta aloitetaan vasta sitten, kun jotain negatiivista on tapahtunut. Tavoitteena tulisi kuitenkin olla se, että ennaltaehkäisevien ja aktiivisten toimenpiteiden avulla pystytään toimimaan asymmetrisessä toimintaympäristössä ennakoivasti.

Raportissa korostetaan, että ajattelumallien täytyy kehittyä pois puolustuksellisesta ajattelusta. Johtajien on oltava aloitteellisia, säilytettävä toiminnanvapaus ja tarvittaessa tehtävä ennaltaehkäisevät iskut uhkien minimoiseksi. Johtajien on myös kyettävä kantamaan vastuu näistä toimista. Muun muassa näistä syistä johtajien valintaan sekä koulutukseen tulee kiinnittää erityistä huomiota ja painottaa ns. esimerkillä johtamista.

Joukkoja lähettävien maiden on entistä paremmin vastattava siitä, että joukot täyttävät niille asetetut operatiiviset, henkilöstöön ja materiaalin liittyvät vaatimukset. Raportissa korostetaan sitä, että mikäli joukot eivät täytä asetettuja vaatimuksia, niin YK:n pitäisi evätä näiden joukkojen osallistuminen operaatioon. Lisäksi joukkojen koulutuksen pitää jatkua myös operaation aikana, seikka joka huolestuttavan usein laiminlyödään. Tärkeimpinä koulutettavina kokonaisuuksina ovat turvallisuusohjeiden ja valitun operaation näkökulman noudattaminen. Joukoilla on oltava mandaatin määrittelemän tehtävän toteuttamiseksi tarvittava materiaali sekä taito ja kyky sen huoltamiseen haasteellisissa oloissa.

Suurimmat tappiot rauhanturvaajille aiheuttavat käsiaseet (ml RPG:t), miinat sekä muut räjähteet. Yleisimmin joukkoja vastaan isketään, kun ne ovat liikkeessä, esimerkiksi suojaamassa saattueita, tai tukialueella leirissä. Joukkojen aktiivisella ja ennakoivalla käytöllä pyritään hallitsemaan leirien ympäristöä, partioinnilla jalkautumaan paikallisten asukkaiden luokse ja toimimaan jouduttaessa väijytyksiin. Joukoilla on oltava kyky toimia myös pimeässä ja tuota kykyä tulee myös käyttää. Näin estetään vihamielisen aineksen mahdollisuus hyödyntää pimeä vuorokauden aika valmisteluissaan ja operaatioissaan.

Rauhanturvaajien lääkinnälliseen huoltamiseen tulee panostaa aiempaa paremmin. Heitä on kuollut erilaisiin kohdealueella leviäviin tauteihin esimerkiksi Kongossa ja Darfurissa. Kattavalla rokotus- ja lääkintäohjelmalla näitä tappioita voidaan minimoida.

Operaatioiden ylemmän tason tiedustelu ja tiedonhankinnan kysymykset on pystyttävä jalkauttamaan taktisen tason tehtäviksi kentälle. Raportin mukaisesti, suhdetta paikalliseen väestöön tulisi hyödyntää enemmän ja keräämään heiltä tietoja vihamielisen toiminnan estämiseksi.

Naisrauhanturvaajien määrän lisäämisellä pyritään varmistamaan parempi keskusteluyhteys erityisesti naisiin ja lapsiin. Tiedustelun ajatuksena on se, että kun tarvittavat tiedot on kerätty ja analysoitu, niin joukkojen on aktiivisesti hyödynnettävä informaatio ja toimittava ennakoivasti. Tiedustelun tarkoituksena on siis mahdollistaa tehokkaat ja riittävän ajoissa aloitetut vastatoimenpiteet, ei kauniisti kirjoitettuja raportteja.

Joukoilla tulee olla käytössään riittävät perusvälineet ja teknologia turvallisuuden varmistamiseksi ja toiminnan toteuttamiseksi. Tarvittavia välineitä ovat muun muassa panssaroidut ajoneuvot, tarkka-ampujien aseet, laser-tähtäimet ja pimeänäkölaitteet.

Koska aktiivinen toiminta toisaalta lisää riskien toteutumistodennäköisyyttä kenttäolosuhteissa, niin lääkintähuollon on toimittava. Yksittäiset sotilaat tulee varustaa ensiapuvälinein ja heidän tulee osata käyttää niitä. Lisäksi evakuointi ns. 1-tason sairaaloihin tulee kyetä järjestämään riittävän nopeasti. Joukkojen avuksi olisi myös lisättävä liikkuva lääkintäryhmä silloin, kun se riskianalyysiin perustuen on tarkoituksenmukaista.

Toiminta-alueiden ja leirien infrastruktuureja olisi kehitettävä. Tärkeimpinä kohteina on mainittu teiden ja leirien rakentaminen. Operaatioiden vaatimien leirien lähisuojausta on parannettava. Vihamielistä toimintaa vastaan suunnatut toimenpiteet on kyettävä aloittamaan varsinaisen leirin ulkopuolelta, ns. turvallisuusalueella (security zone and zero tolerance). YK on käynnistänyt leirien turvallisuuden parantamiseksi erillisen hankkeen.

Lopuksi

YK on tiedostanut ongelmat rauhanturvaajien turvallisuuden suhteen ja ottanut aktiivisen kannan sen parantamiseksi. Henkinen liikekannallepano on siis onnistunut. Toimenpiteet kentällä aloitettiin noin kaksi vuotta sitten ja positiivista kehitystä onkin ollut jo nähtävissä. Tappioluvut ovat pudonneet 138 kuolleesta (2017) noin 100 kuolleeseen per vuosi (98/2018, 52/huhtikuu 2019).

Turvallisuutta pystytään siis parantamaan kokonaisvaltaisen toiminnan kehittämisen avulla, jos joukkoja lähettävät maat täyttävät velvollisuutensa ja operaatioiden johtajat vastaavat siitä, että toiminnan luonne muuttuu passiivisesta aktiivisempaan suuntaan. Aktiivisessa toiminnassa voi toki tulla tappioita, mutta niitä on arvioitu tulevan enemmän, mikäli toiminta ei kehity vastaamaan toimintaympäristössä tapahtuneita muutoksia.

 

Teksti: Jukka-Pekka Schroderus
Kuva: YK



kriha

rt4 19

Lehdessä lisäksi mm: 

  • Aceh: Unohdettu onnistuminen
  • Tavoitteena pohjoismaisen rauhanturvaprikaatin kehittäminen
  • Kentän uutiset sekä paljon muuta..

 

Seuraava lehti:
Numero 5/2019 ilmestyy 25.10 
( Aineisto viimeistään 27.9 )

 

Liity Rauhanturvaajaliiton 
jäseneksi: Saat lehden ja paljon muuta.

www.Autonvaraosat24.FI

Rauhanturvaaja 40 vuotta