YLIÖ

Ilkka KanervaKuten tiedämme, rauhanturvaaminen ja kriisinhallinta ovat olleet merkittävä osa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa jo yli kuuden vuosikymmenen ajan. Suezilta käynnistynyt suomalainen rauhanturvaaminen on ollut kansallinen menestystarina.

Kylmän sodan aikana rauhanturvaaminen tarjosi Suomelle mahdollisuuden osallistua kansainväliseen yhteistyöhön, mikä sen ajan poliittisista asetelmista johtuen olisi muuten ollut ongelmallista. Osallistuminen rauhanturvaamiseen ja kriisinhallintaan vahvisti Suomen kansainvälistä asemaa ja laajensi geopoliittista liikkumatilaamme.

1990-luvulta lähtien Suomi on osallistunut aktiivisesti myös Naton ja Euroopan unionin johtamiin sotilaallisiin kriisinhallintaoperaatioihin sekä yhteen ETYJin sotilaalliseen kriisinhallintaoperaatioon. Nykyisen toiminnan painopiste on nyt Lähi-idässä. Suomi keskittyy erityisesti operaatioihin, joissa osaamisestamme ja panostuksestamme on mahdollisimman suuri hyöty.

Kansainvälisillä operaatioilla parannamme puolustuksemme yhteisoperaatiokykyä sekä henkilöstömme valmiutta toimia yhdessä muiden kanssa. Saamme operaatioista sotilaallista kokemusta, josta on hyötyä kotimaan puolustuksessa. Kansainvälisistä tehtävistä palaavat reserviläiset ja ammattisotilaat ovat entistä osaavampia Suomen puolustajia.

Suomen osallisuudella kansainvälisiin sotaoperaatioihin on monia syitä. Yksi tärkeimmistä on se, että kriisinhallintaoperaatioiden toivotaan edistävän konfliktimaiden vakautumista. On selvää, ettei Suomi yksin toiminnallaan ratkaise alueellisia kriisejä ja siksi toimimme osana suurempia liittoumia. Osallistumispäätöksiä tehtäessä on huomioitava mahdollisuutemme edistää konfliktialueiden vakautta ja toisaalta osallistumista on arvioitava suomalaisten turvallisuuden ja kansallisten intressien näkökulmasta.

Olemme kuitenkin vakavan pohdinnan äärellä, sillä suomalaisten innostus rauhanturvaamiseen on hiipunut 2000-luvulla. Kun aikaisemmin rauhanturvaajaksi halukkaiden määrästä on voitu valita sopivimmat, nyt puolustusvoimilla on vuosittain juuri ja juuri riittävä määrä vastaamaan tarpeita.

Samalla suomalaisia rauhanturvaajia on maailmalla entistä vähemmän. Vielä 1990-luvun alkupuolella suomalaisia oli 1300 yhteensä seitsemässä YK-operaatiossa. Tällä hetkellä suomalaiset osallistuvat kaikkiaan yhdeksään kansainväliseen operaatioon, ja noin 450 suomalaista turvaa rauhaa ympäri maailmaa sotilaallisen kriisinhallinnan tehtävissä. Määrä voi vielä vähentyä yllämainitusta, mikäli tietyt rauhanturvaoperaatiot esimerkiksi Lähi-idän suunnalla lähenevät päätepistettään.

Vertailun vuoksi voidaan mainita, että Pakistan, Bangladesh ja Intia antavat YK:n käyttöön noin 10 000 rauhanturvaajaa, kun taas 5 000 rauhanturvaajaa tarjoavat esimerkiksi Nigeria ja Nepal.

Rauhanturvaaminen on edelleen merkittävä osa Suomen ulkopolitiikkaa. Se tuo Suomelle ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan uskottavuutta. Olemme kuitenkin kaukana ”rauhanturvaamisen suurvallan” asemasta, jona Suomi vielä muutama vuosikymmen sitten tunnettiin.

On selvää, ettei kestävää rauhaa rakenneta vain hienoilla puheilla ja kokouksilla. Mikäli haluamme vaikuttaa uskottavalta rauhanturvaajalta myös tulevaisuudessa, olisi Suomessa käynnistettävä laajempi pohdinta toimintamme painotuksista ja suuntaviivoista. Alkajaisiksi olisi kohdallaan päivittää Suomen kriisinhallintastrategia, sillä edellinen on jo 10 vuotta vanha.

Nykyisen osallistumisemme lähtökohtia ei voida perustella vain kansallisten kykyjen parantamisella – tätä varten meillä on erilaisia kahdenvälisiä ja monenkeskisiä puolustusyhteistyön väyliä. On ennen kaikkea Suomen kansainvälisen profiilin kannalta tärkeää, että kannamme vastuumme ja tuomme merkittävällä tavalla panoksemme globaalin turvallisuuden kysymyksiin.

Olisi Suomen edun mukaista, mikäli toisimme voimakkaammin rauhanturvaamisen osaksi ulkopolitiikkaamme. Käytännössä tämä tarkoittaa suurempaa panostusta operaatioihin ja selkeämpää visiota Suomen rauhanturvaamisen ja kriisinhallinnan tulevaisuudesta. Rauhanturvaoperaatioihin osallistuminen on ollut Suomelle luontainen ulkopolitiikan osaamisalue, jota tulisi vaalia ja kehittää entisestään.

 

Ilkka Kanerva
Kansanedustaja (kok.)
Puolustusvaliokunnan puheenjohtaja

 

kriha

rt4 19

Lehdessä lisäksi mm: 

  • Aceh: Unohdettu onnistuminen
  • Tavoitteena pohjoismaisen rauhanturvaprikaatin kehittäminen
  • Kentän uutiset sekä paljon muuta..

 

Seuraava lehti:
Numero 5/2019 ilmestyy 25.10 
( Aineisto viimeistään 27.9 )

 

Liity Rauhanturvaajaliiton 
jäseneksi: Saat lehden ja paljon muuta.

www.Autonvaraosat24.FI

Rauhanturvaaja 40 vuotta