Lauri Ovaska oli 1979 suunnittelemassa suomalaisten siirtoa Suezilta Golanille ja 1994 hän toi Suomen kontingentin viimeisenä jäsenenä siniristilipun puolustusministeriöön.

Lauri Ovaska ja varsin monen suomalaisen rauhanturvaajan kotoa löytyä ”I love Me -corner”. Ovaskan mukaan hänen mitaliensa joukossa on tosin myös vaimon pesäpallossa ja hiihdossa voittamia prenikoita.Lauri Ovaska ja varsin monen suomalaisen rauhanturvaajan kotoa löytyä ”I love Me -corner”. Ovaskan mukaan hänen mitaliensa joukossa on tosin myös vaimon pesäpallossa ja hiihdossa voittamia prenikoita.

Keravalla ansaittuja eläkepäiviään viettävällä eversti evp Lauri Ovaskalla on erikoinen suhde UNDOF-operaatioon. Hänen osaltaan työt sen kanssa alkoivat käytännössä jo vuonna 1979 ja päättyivät vasta 25 vuotta myöhemmin.

- Työhöni UNEF 2-operaation operatiivisen osaston varapäällikkönä kuului valmistella suomalaisten siirtyminen Siinain hiekalta Golanin kukkuloille. UNEF:in toiminta loppui heinäkuussa 1979 ja jo saman vuoden helmikuussa ensimmäiset suomalaiset eli niin sanottu Osasto Ilva lähti Golanille, Ovaska kertaa.

- Osasto Ilva oli itsenäiseen toimintaan pystyvä joukko, niin sanottu kolmas veljes, jonka piti lähteä alueelle nopealla varoitusajalla. Joukon kokoonpano oli määritelty jo aiemmin, kun Suomen piti lähettää miehiä Namibiaan. Se lähtö ei kuitenkaan koskaan toteutunut, hän muistuttaa.

Jäljellä vain romua ja paskaiset paikat

Suomalaiset lähtivät UNDOF-operaatioon korvaamaan siellä aiemmin toimineen iranilaisen pataljoonan. Iranissa oli tehty vallankumous ja tilanne myös YK:ta ajatellen oli muuttunut yhdessä yössä totaalisesti.

- Kun ensimmäisen suomalainen upseeritiedustelupartio ehti Golanille, olivat iranilaiset vielä siellä, mutta eivät kovin tehokkaina. Iranilaiset siirrettiin Damaskoksen lentokentälle, kun viestiyhteyksillä varustettu su suomalaisten seuraava joukko ehti paikalle. Jossain vaiheessa iranilaiset olivat tulossa Ziouaniin takaisin, mutta se ei enää käynyt Israelille, muistaa Ovaska.

- Itävallan pataljoona ja UNTSO:sta irrotetut tarkkailijat ottivat alueen haltuunsa ja odottivat suomalaisten ehtimistä paikalle. Kun Osasto Ilva sitten ennätti Ziouaniin, ei siellä ollut enää jäljellä kuin romua ja sanan täydessä merkityksessä paskaiset paikat. Kaikki piti desinfioida ja maalata uudelleen ennen kuin leiri voitiin ottaa käyttöön, Ovaska paljastaa.

”Lasse” Ovaska kävi itse lomareissullaan Ziouanissa ja UNDOF:in alueella, Osasto Ilvan otettua jo leirin haltuunsa.

- Olot olisivat silloin jo lähestulkoon inhimilliset. Me kävimme messissä ja jatkoimme matkaamme.

- Suomalaiset ottivat heti tilanteen haltuunsa ja saamamme arviot olivat poikkeuksetta myönteisiä. Alue oli rauhallinen, eikä sotilaallisia rikkomuksia juurikaan tapahtunut. Ongelmia oli lähinnä miinoista ja rajoja ylittävistä paimenista, jotka eivät piitanneet mistään, selvittää Ovaska.

Käytössä oli jopa turistikarttoja

Ovaska kertoo, ettei suomalaisilla ollut Golanille lähtiessään ensi alkuun edes kunnon karttoja alueesta. UNEF 2-operaation esikunnasta sellaisia ei saanut, mutta yllättäen opsin karttakeskuksesta löytyi 1/50 000 mittakaavaan tehtyä hebreankielisiä karttoja, joissa oli Golanin alue mukana.

- Alussa hyödynnettiin jopa turistikarttoja, Ovaska kertoo.

- YK antoi meille UNDOF:in sitrepit, joita alettiin heti syöttää kartalle. Monesta suusta taisi päästä huh, kun paimenten rikkomukset osoittautuivat suurimmaksi ongelmaksi. Vasta siinä vaiheessa selvisi, että se ei tainnut ollakaan kovin paha paikka, hän jatkaa.

Paimenten rajanylityksistä päästiin vasta vuonna 1993, kun Lauri Ovaska vastasi UNDOF:in esikuntapäällikkönä koko tontista.

- Minulle selvisi, että suomalaisten alueella on karjan laiduntamisalue, jossa paimenilla oli oikeuskin laiduntaa elukoitaan. Puolalainen Force Commander ymmärsi, kun kerroin hänelle, että paimenten liikkeiden kirjaaminen rikkomuksiksi on ihan älytön asia. Olimme molemmat sitä mieltä, että ei ole kenenkään etu, jos sinänsä rauhallisella alueella kirjataan hirveästi rikkomuksia.

- Paimenten jahtaaminen loppui ja saman tien vähenivät rikkomukset. Itävaltalaisten alueella oli vastaava laiduntamisalue ja siellä paimenet oli jätetty rauhaan jo aikaisemmin. Joki oli rajana, eikä enää mikään tynnyreillä merkitty linja rinteessä. Länsirannalle meneminen oli edelleen kiellettyä paimeniltakin, mutta eivät ne kovin pitkälle koskaan päässeet. Siitä piti Israel huolen, Ovaska hymähtää.

Puolalaisten hyvälle englannille löytyi syy

UNDOF:in suomalaispataljoona oli eversti Ovaskan mukaan hyvässä kunnossa, kun sen toiminta vuonna 1994 lopetettiin.

- Suomalaisten alueella olleet paikat olivat viimeisen päälle. Sitä en oikein tahtonut ymmärtää, että yksi vartioasema peruskorjattiin juuri ennen lähtöä. Siinä vaiheessa ei vielä ilmeisesti tiedetty, että samaisen aseman toiminta lopetettiin melkein saman tien, kun suomalaiset vaihtuivat puolalaisiin.

- Vaihto-operaatio sujui sekin todella hienosti. Suomen pataljoonan viimeinen komentaja Heikki Holma oli ostanut jostain kymmeniä suomi-puola-sanakirjoja ja ne olivat molemmin puolin ahkerassa käytössä. Yhteinen kieli tarvittiin, sillä ihan lopussa siellä oli osin sekamiehitys, selvittää Ovaska.

Puolasta saapui Golanille valiojoukko, joka puhui myös erinomaista englantia. Lauri Ovaska luonnehtii, että puolalaisten ylipäällystö puhui jopa parempaa englantia kuin suomalaisista kukaan.

- Jossain vaiheessa meille selvisi, että he olivat laskuvarjojääkäreitä, joiden tehtävänä olisi ollut operaatio Naton linjojen takana.

Saunat jätettiin, lippu tuotiin kotiin

Suomalaisten Golanille pystyttämät saunat jäivät paikoilleen Puolan pataljoonan iloksi, mutta Suomen valtiolippua ei sentään jätetty. Sen eversti Ovaska toi mukanaan Suomeen ja puolustusministeriöön.

- UNDOF:in esikunta sijaitsi Damaskoksessa, missä meillä oli perheen kanssa asunto. Jossain vaiheessa se kuitenkin siirrettiin itävaltalaisten leiriin Camp Favouariin ja siellä minäkin palvelin.

- Kun Suomen pataljoona kotiutettiin, meitä jäi UNDOF:in esikuntaan kymmenisen miestä. Minä olin lopulta Suomen kontingentin viimeinen ja sain symbolisesti sammuttaa suomalaisvalot koko operaatiossa. Seuraavan kerran ne syttyivät vasta reilu parikymmentä vuotta myöhemmin, kun Mauri Koskelasta tuli operaation apulaiskomentaja, kuvaa Ovaska.

 

Neljä operaatiota ja Brysselin keikka

Lauri Ovaskan sotilasuraan mahtuu kaikkiaan neljä YK-operaatiota. Ensimmäinen niistä oli UNEF 2 Siinailla 1978-1979. Ovaska lähti Lähi-itään Suomen pataljoonan koulutus- ja tiedustelu-upseeriksi, mistä tehtävästä hänet siirrettiin operatiivisen toimiston varapäälliköksi.

Seuraava komennus oli Suomen pataljoonan opsin päällikkyys Libanonin UNIFIL-operaatiossa 1984-1985.

Kolmannen kerran Ovaska lähti maailmalle UNDOF-operaation operaatiopäälliköksi. Golanilla hän palveli vuosina 1993-1994.

Viimeiseksi YK-tehtäväksi jäi Makedonian UNPREDEP-operaatio 1997-1998. Ovaska toimi pohjoismaisen pataljoonan komentajana ja samalla Suomen kontingentin päällikkönä. Tehtävänsä hän luovutti ruotsalaiselle.

Eläkkeelle Lauri Ovaska jäi 2002 oltuaan sitten ennen kolme vuotta Suomen sotilasedustajana Brysselissä.

Ovaskan perheessä rauhanturvaajia on toisessakin polvessa, sillä Laurin poika Olli Ovaska palveli UNTSO:ssa sotilastarkkailijana 2006-2007 eli hän koki myös Israelin hyökkäyksen Libanoniin. Parhaillaan Olli työskentelee Suomen sotilasasiamiehenä Tel Avivissa. Hänen alueensa käsittää Israelin lisäksi myös Egyptin ja Jordanian.

 

Teksti ja kuva: Asko Tanhuanpää

kriha

rt5 19

Lehdessä lisäksi mm: 

  • Euroopan rauhanturvaajilla on yhtenäinen suorituskyky
  • Veteraanitapaaminen Ruotsin Karlskronassa
  • Kentän uutiset sekä paljon muuta..

 

Seuraava lehti:
Numero 6/2019 ilmestyy 31.12 
( Aineisto viimeistään 27.11 )

 

Liity Rauhanturvaajaliiton 
jäseneksi: Saat lehden ja paljon muuta.

Rauhanturvaaja 40 vuotta