Tohtori Zalmay Khalilzad, Yhdysvaltain erityissuurlähettiläs Afganistanin sovintoneuvotteluissa on ilmeisesti jo lähes kaksi vuotta johtanut salaisia keskusteluja, joissa osapuolina ovat yhtäältä olleet Afganistanin laillinen hallitus ja toisaalta veristä sisällissotaa Afganistanissa ylläpitävä kapinallinen Taliban-liike.

Viime viikkoina on eri kanavista tihkunut tietoja, joiden mukaan rauha olisi saavutettavissa aivan lähitulevaisuudessa. Tätä kirjoitettaessa siihen pisteeseen ei vielä ole päästy. Toivottavasti kuitenkin tätä luettaessa rauha on vihdoinkin saatu aikaan maassa, jossa on sodittu lyhyitä ajanjaksoja lukuun ottamatta yhtäjaksoisesti jo vuodesta 1979 lähtien.

Jo se, että Taliban-kapinalliset ovat viime vuosina vain ani harvoin hyökänneet Afganistanissa toimivia kansainvälisiä sotilasjoukkoja vastaan on kielinyt siitä, että heidän päämääränsä ovat poliittisia – ja että Taliban on ymmärtänyt, että kansainväliset joukot ovat sotilaallisesti liian kova luu kaluttavaksi. Kapinallisten kohteina ovatkin olleet poliisiasemat, koulut ja hallintoviranomaiset - siis siviilit - ja sodankäynnin menetelminä tienvarsipommit ja itsemurhaiskut. Sota, afgaani afgaania vastaan, on siitä syystä ollut äärimmäisen raakaa ja armotonta.

Rankoista sotilaallistista kokemuksista on joskus osattu ottaa opiksi - toivottavasti niin käy nytkin. Sodassa on ollut osapuolena laaja kansainvälinen koalitio Yhdysvallat etunenässä, ja jo tämän joukon rakentaminen ja sen pitäminen yhtenäisenä on ollut melkoinen diplomaattinen taidonnäyte.

Sodasta oppimisesta tulevat lähihistoriasta etsimättä mieleen amerikkalaisten kokemukset Vietnamin sodasta. Vietnamista sanotaan – toki liiotellen – etteivät Yhdysvaltain joukot hävinneet siellä yhtään taistelua, mutta siitä huolimatta Yhdysvallat hävisi sodan. Kotirintama yksinkertaisesti sai sodasta tarpeekseen, eivätkä huumeita laajasti käyttäneet sotilaatkaan olleet maalleen kunniaksi. Kun kansalaisten tuelta vedettiin matto alta, ei sodan jatkamisessa ollut enää mitään järkeä.

Vietnamin kokemukset johtivat Yhdysvaltain asevoimien täysremonttiin, ja seuraavan kerran kun maan asevoimia käytettiin laajasti eli Persianlahden sodassa 1990-luvun alussa, oli amerikkalaisjoukkojen iskukyky vailla vertaa. Nyt jää nähtäväksi miten käy, kun tarpeiden kirjo on entistä laajempi: olisi tarvis osata hybridisodan kiemurat, olisi varustauduttava cyber-iskujen varalta ja olisi edelleenkin kyettävä tarvittaessa käymään tavanomaista sotaa, joka saattaa pahimmillaan riistäytyä ydinsodaksi.

Näihin, ja moniin muihin kysymyksiin olisi löydyttävä vastaukset, mikäli Afganistanin konfliktista mielitään löytää opetuksia vastaisen varalle.

 

Pauli Järvenpää

 

kriha

rt5 19

Lehdessä lisäksi mm: 

  • Euroopan rauhanturvaajilla on yhtenäinen suorituskyky
  • Veteraanitapaaminen Ruotsin Karlskronassa
  • Kentän uutiset sekä paljon muuta..

 

Seuraava lehti:
Numero 6/2019 ilmestyy 31.12 
( Aineisto viimeistään 27.11 )

 

Liity Rauhanturvaajaliiton 
jäseneksi: Saat lehden ja paljon muuta.

Rauhanturvaaja 40 vuotta