YLIÖ

Olin lokakuussa viikon Suomen Punaisen Ristin tarkastusmatkalla Syyriassa ja Libanonissa. Turkin asevoima tunki samaan aikaan Syyriaan. Näin pakolaisleirit ja SPR:n työntekijöiden ponnistelut mykistävän tuhon keskellä. UNIFIL- ja UNDOF-toimialueet tulivat minulle tutuiksi ulkoministeriön vuosina. Tunnen Lähi-idän vaikeaan asetelmaan kytkeytyvät maat. Vaan kertaakaan en ole nähnyt vyyhteä yhtä sekaisena kuin nyt. Kahdeksan vuotta kestänyt Syyrian sota on tuonut aluekriisiin ulottuvuuksia, jotka eivät helpota tietä rauhaan.

Kansainvälisessä politiikassa eletään vaarallista voimapolitiikan aikaa. Kun oikeusperiaatteelle rakentuva sopimusjärjestelmä murenee, kasvaa yhteenoton riski. Meno on huolestuttavaa eikä kyseessä ole pian ohimenevä vaihe. Syyriassa sisällissotana alkanut väkivalta kansainvälistyi. Alueelliset ja kaukaisemmat toimijat tulivat peliin sekavissa liittoasetelmissa. Taistelukentän kuva muuttui. Rintamasodan sijaan iskut ovat summittaisia ja niitä kohdistetaan siviilikohteisiin. Ihmisillä ei ole kattoa pään päälle, ei vettä eikä sähköä. Hygienia on retuperällä. Miljoonat ihmiset ovat pakosalla. Humanitaarista oikeutta ja Geneven sopimuksia rikotaan häikäilemättä. Sairaalat ja ambulanssit maalitetaan, apu ehdollistetaan ja avuntuojia surmataan. Siviilit kuolevat, eivät sotilaat.

Pertti Torstila syyrialaisella pakolaisleirillä lokakuussa 2019.Pertti Torstila syyrialaisella pakolaisleirillä lokakuussa 2019.

Syyrian konflikti peilaa kriisiytyneen maailman kuvaa. Sota on tuonut kipeästi esiin kansainvälisen yhteisön vaikuttamisen rajat. Syyria on järkyttävä esimerkki suojeluvastuun epäonnistumisesta. YK ei ole kyennyt puuttumaan tapahtumiin. Kutsutaanko rauhanturvaajat lopulta jälleenrakennusta turvaamaan? Yksituumaisuutta ei vielä ole, mutta tuo päivä tulee sillä konfliktiin ei ole sotilaallista ratkaisua.

Punainen Risti on ollut minulle viimeiset kuusi vuotta tärkeä tarkkailupaikka. Maailman suurin avustusjärjestö tunnetaan puolueettomana ja pelottomana inhimillisyyden puolustajana. Punainen Risti on kaikkialla. Se on instituutio, jota ilman maailma olisi paljon pahempi paikka elää. Kun poliittinen päättäjä ei kykene palauttamaan rauhaa, kutsutaan hävityksen jälkiä korjaamaan humanitaarinen auttaja. Apuun kutsutaan aina Punainen Risti. Avustusjärjestöt eivät kuitenkaan ole poliittisia rauhantekijöitä. Punainen Risti ei alistu kiistapuolten potkupalloksi. Kun humanitaarista apua hyödynnetään itsekkäästi, vaarantuu luottamus avuntuojaa kohtaan. Mitä enemmän apu politisoituu sitä huonommin se toimii. On pidettävä tiukasti kiinni siitä, että inhimillisen avun järjestelmä säilyy itsenäisenä ja puolueettomana.

Konfliktien monimuotoisuus asettaa kriisinhallinnalle uusia vaatimuksia. Ei riitä, että kansainvälinen apu kattaa vain kriisin akuutin vaiheen. Sodan runtelema yhteiskunta on vakautettava kokonaisuudessaan. Kokemukseni vuosikymmenten myötä kentällä rauhanturvaajana, diplomaattina ja Punaisessa Ristissä vahvistavat käsitystä rauhan palauttamisen kokonaisvaltaisuudesta. Kriisinhallinnan opit ja osaajat tulee koota paremmin yhteen. Sotilaallinen väliintulo, siviilihankkeet, humanitaarinen ja kehitysapu muodostavat kokonaisuuden, jota ei voi jakaa keinotekoisesti osiin. Paremman koordinaation ja tiedonvaihdon tarve on tiedostettu kauan, mutta hyvään lopputulokseen ei ole päästy. Perinteisiä roolimalleja ja työnjakoa on tarkasteltava ennakkoluulottomasti ja uudet ajatukset pantava täytäntöön kentällä.

Norja - rauhandiplomatian osaaja - on kohonnut maailman maineeseen siksi, että se on oivaltanut viranomaisten ja järjestöjen yhteistyön. Norjassa kaikki kansalliset tekijät - sotilaat, diplomaatit, tutkijat ja humanitaarisen avun tuojat puhaltavat yhteen hiileen. Rauhanvälitys on myös Suomen ulkopolitiikan suuri mahdollisuus joten naapurista tulee ottaa oppia.

Maailman kriisit eivät ole suomalaisten syy. Miksi meidän pitää kantaa vastuuta Lähi-idän tai Afrikan tapahtumista kun omassa maassakin riittää tuskaa? Globalisaatio, keskinäisriippuvuus on kasvanut mittoihin, joissa tapahtumat kaukana rajoiltamme tuntuvat myös meillä. Pakolaiset eivät jää Syyrian rajoille. Osallistuminen kriisinhallintaan maailmalla palvelee Suomen turvallisuutta. Oikein kohdistettuna pienenkin maan panos maailmalla vaikuttaa ja vahvistaa omaa hyvinvointiamme.

Toivon maailmaa nähneiden suomalaisten rauhanturvaajien jakavan ympäristöönsä tietoa kansainvälisen vastuunkannon merkityksestä hetkittäin kovin sisäänpäin kääntyneessä kotimaisessa keskustelussa.

 

Pertti Torstila

UNFICYP 6-7 1967, yliluutnantti
Ulkoministeriö 1970-2014, valtiosihteeri
Suomen Punainen Risti 2014-2020, puheenjohtaja

 

 

kriha

rt6 19

Lehdessä lisäksi mm: 

  • Lapset ja miina
  • Inferno - keidas Kyproksen vuorilla
  • Kentän uutiset sekä paljon muuta..

 

Seuraava lehti:
Numero 1/2020 ilmestyy 28.2 
( Aineisto viimeistään 24.1 )

 

Liity Rauhanturvaajaliiton 
jäseneksi: Saat lehden ja paljon muuta.

Rauhanturvaaja 40 vuotta