Rauhanturvaaja 4/19

Suomen Rauhanturvaajaliitto ry:n jäsenlehti

 

Malin Minusma-opeaatiossa on menehtynyt jo yli 200 rauhanturvaajaa.Malin Minusma-opeaatiossa on menehtynyt jo yli 200 rauhanturvaajaa.

“We need to change the way we are doing business. Weakness kills our people.”

Suomalaisten rauhanturvaajien osallistuminen korkean riskitason operaatioihin nousi keskusteluun, kun YLE (14.7.2019) uutisoi Ranskan esittäneen Suomelle kutsun osallistua terrorismin torjuntaan Malissa. Kyseinen Malin MINUSMA-operaatio luokitellaan yhdeksi neljästä vaikeimmista käynnissä olevista YK-operaatioista. Vuonna 2013 perustetun operaation aikana on Malissa menehtynyt vuoden 2019 kesäkuun loppuun mennessä kaikkiaan 201 rauhanturvaajaa.

YK:ssa havahduttiin rauhanturvaajien tappioiden kasvamiseen muutama vuosi sitten. YK:n pääsihteerin johdolla käynnistettiin Action for Peacekeeping (A4P) -hanke, joka koostu useasta eri osa-alueesta rauhanturvaamisen kehittämiseksi. Ruotsin johdolla vaikutusvaltaisessa Challenges Forumissa (International Forum for Challenges of Peace Operations) on valmisteltu ja esitetty suosituksia siitä miten rauhanturvaamistoimintaa voidaan kokonaisvaltaisesti kehittää sen kaikilla toiminnan tasoilla.

Yhteisön muodostaa yli 50 järjestöä 23 maasta, suomalaisia toimijoita ei ole jäseninä. Suomalaisten toimijoiden osallistumattomuuttavoidaan pitää selkeänä puutteena, koska meillä on pitkä traditio sekä rauhanturvaajien koulutuksesta että tuloksekkaasta toimimisesta itse operaatioissa ja näin ollen annettavaa toiminnan kehittämiseksi.

Koska on selvää, että YK:lla tulee tulevaisuudessakin olemaan tehtäviä korkean riskin alueilla, itse asiassa tällaisten operaatioiden määrän arvioidaan jopa kasvavan, on järjestön kyettävä sopeuttamaan toimintaansa muuttuneen toimintaympäristön vaatimuksia vastaavaksi. YK:n eri toimijoiden on otettava käyttöön sellaiset toimenpiteet, jotka lisäävät rauhanturvaajien turvallisuutta. Tällä tavoin kyetään helpottamaan poliittista painetta (poliisi/sotilas) joukkoja lähettävissä maissa (T/PCC) sekä helpotetaan siviilihenkilöstön rekrytointia.

Rauhanturvaajien turvallisuudesta huolehditaan

Pari vuotta sitten YK käynnisti selvityshankkeen, jonka avulla selvitettiin turvallisuustilannetta ja määriteltiin toimenpiteet havaittujen turvallisuuspuutteiden korjaamiseksi. Tätä varten kenraaliluutnantti (evp) Carlos Alberto dos Santos Cruzin johtama työryhmä haastatteli noin 160 henkilöä ja tämän lisäksi ryhmä teki tiedonhankintamatkat neljään YK-operaatioon (MINUSCA, MINUSMA, MONUSCO, UNMISS). Kolme tutkimuslaitosta tuki raportin tekemistä, joka julkaistiin 19.12.2017.

Tutkimuksen tuloksena määriteltiin 18 kehitettävää kokonaisuutta, jotka on ryhmitelty neljään osa-alueeseen. Kehitysesitykset kattavat laajasti turvallisuuteen (safety+security) liittyvät toimenpiteet aina New Yorkista yksittäisen, operaatiossa palvelevan, rauhanturvaajan toimintaan asti. Korjausesitykset liittyvät joukkojen ja sotilaiden perusasioiden hallintaan sekä toimintaan. Meille suomalaisille useat raportissa esille tuodut määrittelyt tuntuvat itsestäänselvyyksiltä ja perusedellytyksiltä siitä miten operaatioon valmistaudutaan ja miten siellä toimitaan.

Korkean riskin alueella toimiville operaatioille laadittiin raportin perusteella ns. tiekartat siihen, kuinka kehitysesityksessä määritellyt parannukset jalkautetaan kentälle tammikuusta 2018 alkaen. Tämän lisäksi tehtiin esitykset pitkän aikavälin toiminnasta

“UN needs to be strong and no fear for use of force when necessary.”

Raportissa määritellyt keinot lähtevät jo operaatiota edeltävästä ajasta, eli operaation pohjana olevan ja sitä ohjeistavan mandaatin määrittelystä. YK:n turvaneuvoston tulisi hyväksyä operaatioille riittävän laaja mandaatti, joka mahdollistaa sellaisten keinovalikosta löytyvien keinojen käytön, joilla operaatioiden tavoitteet saavutetaan.

Raportissa painotetaan, että YK:n ei tule hyväksyä joukkoja lähettävien maiden toimintarajoituksia (caveats) joukkojen käytölle. Lisäksi joukkojen rotaatiossa olon aika olisi oltava vähintään kuusi kuukautta ja vaihtojen olisi tapahduttava porrastetusti. Näin tilannekuva ja yhteistoimintaverkostot pystytään ylläpitämään ja samalla takaamaan toiminnan jatkuvuus sekä toiminta-alueen tuntemus.

Raportti löysi parannettava myös johtamisessa, kaiken kaikkiaan johtamisen täytyy terävöityä kaikilla tasoilla. Nykyisiä johtajia on syytetty passiivisuudesta. Erityisesti siviilijohtajia moitittiin siitä, että toiminta aloitetaan vasta sitten, kun jotain negatiivista on tapahtunut. Tavoitteena tulisi kuitenkin olla se, että ennaltaehkäisevien ja aktiivisten toimenpiteiden avulla pystytään toimimaan asymmetrisessä toimintaympäristössä ennakoivasti.

Raportissa korostetaan, että ajattelumallien täytyy kehittyä pois puolustuksellisesta ajattelusta. Johtajien on oltava aloitteellisia, säilytettävä toiminnanvapaus ja tarvittaessa tehtävä ennaltaehkäisevät iskut uhkien minimoiseksi. Johtajien on myös kyettävä kantamaan vastuu näistä toimista. Muun muassa näistä syistä johtajien valintaan sekä koulutukseen tulee kiinnittää erityistä huomiota ja painottaa ns. esimerkillä johtamista.

Joukkoja lähettävien maiden on entistä paremmin vastattava siitä, että joukot täyttävät niille asetetut operatiiviset, henkilöstöön ja materiaalin liittyvät vaatimukset. Raportissa korostetaan sitä, että mikäli joukot eivät täytä asetettuja vaatimuksia, niin YK:n pitäisi evätä näiden joukkojen osallistuminen operaatioon. Lisäksi joukkojen koulutuksen pitää jatkua myös operaation aikana, seikka joka huolestuttavan usein laiminlyödään. Tärkeimpinä koulutettavina kokonaisuuksina ovat turvallisuusohjeiden ja valitun operaation näkökulman noudattaminen. Joukoilla on oltava mandaatin määrittelemän tehtävän toteuttamiseksi tarvittava materiaali sekä taito ja kyky sen huoltamiseen haasteellisissa oloissa.

Suurimmat tappiot rauhanturvaajille aiheuttavat käsiaseet (ml RPG:t), miinat sekä muut räjähteet. Yleisimmin joukkoja vastaan isketään, kun ne ovat liikkeessä, esimerkiksi suojaamassa saattueita, tai tukialueella leirissä. Joukkojen aktiivisella ja ennakoivalla käytöllä pyritään hallitsemaan leirien ympäristöä, partioinnilla jalkautumaan paikallisten asukkaiden luokse ja toimimaan jouduttaessa väijytyksiin. Joukoilla on oltava kyky toimia myös pimeässä ja tuota kykyä tulee myös käyttää. Näin estetään vihamielisen aineksen mahdollisuus hyödyntää pimeä vuorokauden aika valmisteluissaan ja operaatioissaan.

Rauhanturvaajien lääkinnälliseen huoltamiseen tulee panostaa aiempaa paremmin. Heitä on kuollut erilaisiin kohdealueella leviäviin tauteihin esimerkiksi Kongossa ja Darfurissa. Kattavalla rokotus- ja lääkintäohjelmalla näitä tappioita voidaan minimoida.

Operaatioiden ylemmän tason tiedustelu ja tiedonhankinnan kysymykset on pystyttävä jalkauttamaan taktisen tason tehtäviksi kentälle. Raportin mukaisesti, suhdetta paikalliseen väestöön tulisi hyödyntää enemmän ja keräämään heiltä tietoja vihamielisen toiminnan estämiseksi.

Naisrauhanturvaajien määrän lisäämisellä pyritään varmistamaan parempi keskusteluyhteys erityisesti naisiin ja lapsiin. Tiedustelun ajatuksena on se, että kun tarvittavat tiedot on kerätty ja analysoitu, niin joukkojen on aktiivisesti hyödynnettävä informaatio ja toimittava ennakoivasti. Tiedustelun tarkoituksena on siis mahdollistaa tehokkaat ja riittävän ajoissa aloitetut vastatoimenpiteet, ei kauniisti kirjoitettuja raportteja.

Joukoilla tulee olla käytössään riittävät perusvälineet ja teknologia turvallisuuden varmistamiseksi ja toiminnan toteuttamiseksi. Tarvittavia välineitä ovat muun muassa panssaroidut ajoneuvot, tarkka-ampujien aseet, laser-tähtäimet ja pimeänäkölaitteet.

Koska aktiivinen toiminta toisaalta lisää riskien toteutumistodennäköisyyttä kenttäolosuhteissa, niin lääkintähuollon on toimittava. Yksittäiset sotilaat tulee varustaa ensiapuvälinein ja heidän tulee osata käyttää niitä. Lisäksi evakuointi ns. 1-tason sairaaloihin tulee kyetä järjestämään riittävän nopeasti. Joukkojen avuksi olisi myös lisättävä liikkuva lääkintäryhmä silloin, kun se riskianalyysiin perustuen on tarkoituksenmukaista.

Toiminta-alueiden ja leirien infrastruktuureja olisi kehitettävä. Tärkeimpinä kohteina on mainittu teiden ja leirien rakentaminen. Operaatioiden vaatimien leirien lähisuojausta on parannettava. Vihamielistä toimintaa vastaan suunnatut toimenpiteet on kyettävä aloittamaan varsinaisen leirin ulkopuolelta, ns. turvallisuusalueella (security zone and zero tolerance). YK on käynnistänyt leirien turvallisuuden parantamiseksi erillisen hankkeen.

Lopuksi

YK on tiedostanut ongelmat rauhanturvaajien turvallisuuden suhteen ja ottanut aktiivisen kannan sen parantamiseksi. Henkinen liikekannallepano on siis onnistunut. Toimenpiteet kentällä aloitettiin noin kaksi vuotta sitten ja positiivista kehitystä onkin ollut jo nähtävissä. Tappioluvut ovat pudonneet 138 kuolleesta (2017) noin 100 kuolleeseen per vuosi (98/2018, 52/huhtikuu 2019).

Turvallisuutta pystytään siis parantamaan kokonaisvaltaisen toiminnan kehittämisen avulla, jos joukkoja lähettävät maat täyttävät velvollisuutensa ja operaatioiden johtajat vastaavat siitä, että toiminnan luonne muuttuu passiivisesta aktiivisempaan suuntaan. Aktiivisessa toiminnassa voi toki tulla tappioita, mutta niitä on arvioitu tulevan enemmän, mikäli toiminta ei kehity vastaamaan toimintaympäristössä tapahtuneita muutoksia.

 

Teksti: Jukka-Pekka Schroderus
Kuva: YK



Tarmo Suomalainen oli lehden moottori

Sinibarettilehden syntysanat lausuttiin Hotelli Kimmelin saunassa.

Sauna on meille suomalaisille historiallisen tärkeä paikka – saunassa on synnytty, saunassa on tehty isoja päätöksiä, sauna on puhdistanut niin ruumiin kuin sielunkin. Saunassa, tarkemmin joensuulaisen Hotelli Kimmelin saunassa, lausuttiin myös Rauhanturvaaja-lehden edeltäjän eli Sinibarettilehden syntysanat. Elettiin syksyä 1978 ja meneillään oli Sinibarettiliiton liittokokous.

- Kimmelin saunassa ihmeteltiin, että liiton kahdella pienimmällä yhdistyksellä eli Raumalla ja Lohjalla on oma lehti, mutta liitolla ei sellaista itsellään ole. Voimat päätettiin yhdistää, kun liiton silloinen puheenjohtaja Aulis Lainekin antoi asialle siunauksensa, Rauman yhdistyksen lehden toimittanut Kyösti Kuikka muistaa.

- Me olimme tehneet oman lehden Raumalla YK-päivänä 1978 ja samana vuonna ilmestyi myös Lohjan lehti, kun heidän toimintakertomuksensa päätettiin pistää lehden muotoon. Me kauppasimme omaamme Kimmelissä ja suosio oli suuri, jatkaa Kuikka.

Sinibarettilehden ensimmäiseksi päätoimittajaksi löytyi lohjalainen Raimo Leivo, jonka nimi komeili kahdessa ensimmäisessä lehdessä vuonna 1979. Vuonna 1980 päätoimittaja oli jo Kyösti Kuikka, jonka kirjoittajakokemus oli peräisin Työväen Akatemian tiedottajakurssilta Kauniaisista. Ennen Sinibarettilehden syntyä Kuikka toimi Raumalla oman rautatieläisen työnsä ohessa hetken myös sanomalehti Uuden Ajan aluetoimittajana.

- Suomalaisen Tarmo Lohjalta oli lehtialan ammattilaisena projektin ehdoton moottori. Hänen selkänahastaan se lehti revittiin, jakaa Kuikka kiitoksen sille, kenelle kiitos oikeasti kuuluu.

Lehden tekemiseen osallistui aktiivisesti myös Lohjan yhdistyksen puheenjohtaja Aaro Kakko parin muun lohjalaisen toimijan kanssa. Sittemmin toimituskuntaan mukaan tulivat vielä Teuvo Tikkanen ja Hannu Levänen.

- Vuoden 1979 numerot tehtiin vielä puhtaasti lohjalaisin voimin, mutta aika pian taustaa saatiin vahvistettua. Meillä oli vahva usko omaan lehteen, se nähtiin tarpeellisena kautta koko kentän.

- Rahat lehden julkaisemiseen saatiin ilmoituksia myymällä ja alusta asti kerättiin myös tilausmaksua. Sinibarettiliitto ei ollut alkuun mukana taloudellisesti, vaan lehti oli ihan oma organisaationsa, Kyösti Kuikka kertaa.

Sinibarettilehden asema liiton lehtenä alkoi vahvistua jo Aulis Laineen puheenjohtajakaudella, mutta lopullisesti sen asema liiton äänitorvena sementoitiin Kuikan mukaan Pentti Laamasen tullessa puheenjohtajaksi.

Aktiivisia kirjoittajia alkuvuosina olivat Suomalaisen, Kakon ja Kuikan lisäksi muun muassa Martti Jokihaara ja Heikki Ronimus. Alkuajan jutut keskittyivät pitkälti yhdistysten tekemisiin samoin kuin eri missioihin. Haastatteluja alettiin tehdä laajemmin liittokokousten yhteydessä.

- Tekemiseen tuli uutta vauhtia, kun saatiin Tikkasen Teuvo mukaan. Hinku tehdä hyvää oli kova ja ilmeisesti siinä onnistuttiinkin, kun Apu luokitteli Sinibaretin vuonna 1982 hyväksi järjestölehdeksi, tehtävänsä päätoimittajana vuonna 1986 Hannu Nymanille luovuttanut Kuikka kertoo.

- Nymanin aikana tapahtui taas selvää kehitystä ja niin sivumäärä kuin levikkikin kasvoivat. Seuraavaksi vetovastuuseen astui sitten ensimmäinen todellinen ammattitoimittaja eli Leväsen Hannu ja taas mentiin aikalailla eteenpäin. Silloin julkaistiin jo teemalehtiäkin ja tehtiin juttuja jo muualtakin kuin pelkistä missioista.

- Hannu on Hannu, hänellä on kyky saada aikaiseksi, Kyösti Kuikka naurahtaa.

Rauhanturvaaja-lehden nykyisestä ilmeestä ja sisällöstä Kuikka sanoo pitävänsä erinomaisen paljon.

- Ei ole sellaista ihmistä, jolle sitä ei kehtaisi esitellä ylpeänä. Somessa lehteä kohtaan näkyy välillä tietysti kritiikkiäkin, mutta siellä kirjottelevat tunnetusti tyypit, jotka itse eivät ole kovinkaan aktiivisia tekemään töitä yhteisen hyvän eteen. Olen sanonut aika monelle, että ottakaa rohkeasti lehteen yhteyttä ja kertokaa, mitä haluaisitte muuttaa. Pelkästään someen kirjoittelemalla ei muutosta saada aikaan, tietää Kuikka.

Kyösti Kuikka itse jäi pois Sinibarettilehden päätoimittajan tehtävästä vuonna 1986 puhtaasti perhesyistä.

- Minusta tuli omaishoitaja, kun äitini oli hyvin sairas. Työvuorot VR:llä tulivat myös sellaisiksi, että ylimääräistä vapaa-aikaa lehden tekemiseen alkoi olla mahdoton järjestää. Lähtö oli toisaalta helppo, kun olimme saaneet Tarmon lisäksi muitakin ammattilaisia mukaan.

- En kadu päivääkään siitä ajasta, minkä sain olla lehden päätoimittajana. Hengen paloa se aika toki vaati, kun oltiin liikkeellä vapaaehtoispohjalta, mutta saatiin me paljon aikaankin, 14 vuotta myös Sinibarettiliiton hallituksessa istunut Kuikka tiivistää.

Kuikan isä oli kuollut jo vuonna 1966. Häneltä tuolloin vielä alaikäinen Kyösti-poika sai luvan lähteä ensimmäiselle komennukselleen Kyprokselle.

- Taloudellinen tilanne sai lähtemään ensimmäisen kerran reissuun oli se kieltämättä myös kiinnostava haaste.

Vuosina 1966-1967 Jyösti Kuikka toimi Kyproksella viestimiehenä YKSP 5-6:ssa. Seuraavalla kerralla eli 1971-1973 viestimies yleni ensin Suomen pataljoonan toimistoaliupseeriksi ja siitä edelleen samaan tehtävään koko operaation esikuntaan.

- Samassa esikunnassa työskennellyt turkulainen Reino Saarinen värväsi minut jo Kyproksella Varsinais-Suomen Sinibarettien jäseneksi ja 1977 olin sitten perustamassa Rauman Seudun Sinibaretteja. Turkulaiset olisivat halunneet, että toimimme heidän alajaostonaan, mutta oma tuntui paremmalta vaihtoehdolta. Onneksi pidimme päämme, muistaa Kuikka.

 

Teksti: Asko Tanhuanpää

 

STORY IN KALEVALA METRE, 2019 ALL RIGHTS RESERVED

Kuva7 

HAKKAPELIITTOJEN MATKAPÄIVÄKIRJASTA

Pohjolan Rauhanturvaajat ja Hakkapeliitat Ruotsissa
Pohjolan RT-motoristit ovat perinteisesti kokoontuneet vuosittain kussakin Pohjoismaassa ja tänä vuonna vuorossa oli Ruotsi. Tämä ”sotilaallisesti” hyvin organisoitu moottoripyörätapahtuma kuuluu domVeteraaniliittojen vuosittaiseen tapahtumakalenteriin.
SRTL:n moottoripyöräilevien kriisinhallintaveteraanien matkakertomus Ruotsiin Kalevalaisella runomitalla ylöskirjoitettuna. 

Kuva3”Ollos miekka miestä myöten,
kalpa kantajan mukahan,
Orihit oivat alla,
ajourat taivasalla.”

RT-motoristikiertueen järjestäjänä toimi Ruotsin Veteraaniliitto (Sveriges Veteranförbund, SVF), Ruotsin Puolustusvoimat (Forsvarsmakten) ja NVT projektiryhmä. Tapahtumaa sponsoroivat mm. Fazer, Karlsborgin Matkailu ja paikalliset sinibaretit.

Kiiri kutsu Jöötanmaalta,
mieli mennä muistamahan:
”Oi sie uljas pohjan poika,
ylimmäinen ystäväni,
sotaurho Suomen niemen.
Miekkoinensa ison pihoille,
Svean taaton tantereille.
Tykö tuimain tappelijain
suojihin soankävijäin.
Sodat jäisi joutaville,
miehille mitättömille.”

Ajotapahtuman virallinen osuus alkoi 25.5 lauantaina Kråk/Karlsborgista kello 16:00 ja päättyi Tukholmassa lounasaikaan 30.5. torstaina. Suomen osasto kokoontui Naantalissa perjantaina 24.5 yölaivalle, josta jatkoi aamulla moottorimarssiosastona ensimmäisenä osuutena Karlsborgiin.
Majoitus ja ruokailut tapahtuivat pääosin kasarmeissa.

”Sotajymyistä pois vanhat urhot
sekä muu katala kansa.
Ei sua sotahan vieä,
ei tahota tappelohon.”

Kaik’ on koolle kutsuttuna,
seutuja samonneina.
Kauan kaonnehiksi,
veljiksi iän-ikuisiksi.
Sinne on satoja saatu,
tuhansia tukkueltu.
Sa'an miestä miekallista,
tuhat rautaista oritta.

Hyvin suunniteltu matkareitti kattoi vierailuita erilaisissa Ruotsin maanpuolustikseen liittyvissä kohteissa ja reitin pituus oli näiltä osin noin 800 kilometriä.

Joukko jaettiin kolmeen osaan, joista jokaista johti Road Captain. Reitit kulkivat pääosin syrjäisempiä ja mutkaisia maaseututeitä valtateitä vältellen.

Matkan varsinainen kohokohta oli osallistuminen Ruotsin veteraanipäivän juhlallisuuksiin Tukholmassa 29. Toukokuuta.

Jo suistiin suuret ruunat,
hiien ruskeat hevoset,
hiien varsan vaahtileuat,
hiien nurmien periltä.

Otti oivan orihin,
hienovartisen hevosen.
Varusnahat ylle vaattoi,
kilpensä kypärän kera.
Itse istuvi selälle,
löihe reisin ratsahille.
Ajoa hyryttelevi,
matkoansa mittelevi.
Orihilla oivalla,
hienovarrella hevolla.

Sotauroot ikivanhat,
suurista sodista saapuneina.
Vieri vuodet kymmenennet,
Saa’essa otolle sammon.
Meni maille merenkäynnin,
Väinölän pitkistä peristä.

Lauantai 25/5

Pohjoismaisten RT-motoristien saapuminen Kråk’n panssarijoukkojen varuskunta-alueelle. Kustakin maasta 10 osallistuu moottoripyörää. Tutustumista ja majoittuminen kasarmeihin. Ruotsin Veteraaniliiton puheenjohtaja Sverker Göranson toivottaa osanottajat tervetulleiksi.

 Kuva4

 Alkubriefingissä projektijohtaja Tor Cavalli-Björkman esittelee matkaohjelman ja järjestäjien edustajat. Komendanttina toimii Ray Lindahl, joka opastaa myös oikeaoppisen ruotsalaisen punkan teon hyvin havainnollisesti. Reiteistä vastaa Lars Svärström Blue Berets MC Sweden yhdistyksestä. Ruotsin puolustusvoimien yhteysupseerina toimii Daniel Nybling. Grillausta ja virvokkeita. Suomi pelaa MM-jääkiekossa Venäjää vastaan ja voittaa.

Sotaväkeä alkoi tulla,
keskelle tulen palavan,
laakein linnain liepehille.

Käytihin katsastamahan,
vartijat Pohjolan vallan.
Kuin veljesi pohjoiset
oli koolla suuri sukusi.
Kaikk’ noi suurehen so’an,
poikasi poloiset nuoret.
Miekkamiehet miehenpuolet,
tyttäret tuonalaiset.
Vihurina kirjavan kylessä,
paaen paksun kainalossa.

Skövden sotilaskotiyhdistys ja Karlsborgin kunta tarjoavat nälkäisille faitterimotoristeille herkullisen hampurilaisaterian aidossa sotilaskotihengessä.

Sunnuntai 26/5

Ensimmäinen ryhmäajo-osuus suuntautuu aamiaisen jälkeen Skövden panssaritukikohtaan (Skövde Garrison), jossa päästään tutustumaan Ruotsin sotavoimien panssarikalustoon ja historiaan.

Maasotakoululla kisataan leikkimielisesti pohjoismaisten kesken moottoripyörien käsittelyssä. Finaalissa Suomi antaa Ruotsin voittaa lohdutukseksi aikaisemmasta Ruotsin 5-4 MM-jääkiekkotappiosta jatkoajalla Suomelle.
Pokaali meni siis Ruotsiin, mutta MM-jääkiekossa kisat jatkuvat Kanadaa vastaan.

Oli uron tuskan tuntijata,
kivun kiinniottajata,
vammojen vakittajata.
Kulki maita kuljeksien,
tiellänsä tuulispäänä.
Kerran toisessa talossa,
toisen kerran toisehen talohon.
Iltapäivällä ajetaan majoitukseen Karlsborgin linnakkeelle, jossa tutustutaan laskuvarjojoukkojen entiseen koulutuskeskukseen mm. suomea osaavan veteraanin opastuksella.
MM-jääkiekon loppuottelu katsotaan laskuvarjojoukkojen kanttiinissa. Suomi on uusi maailmanmestari 1-3.
Matkalla mieluisalla,
katsoi kunniata muiden,
kiekollisten kaukaloiden.
Kultaa tuli kunniaksi,
keppitappeluista noista.
Pelikentän parhaimmille,
mestareille maanäären.

Yöpyminen tapahtuu Karlsborgin varuskunnan pääkasarmilla.

Maanantai 27/5

Aamulla moottoripyörät ajetaan Karlsborgin kaupungin torille, jonka jälkeen linnoitusta ja sen historiaa esitellään. Kustaa Vaasan perustaman maailman vanhimpiin kuuluvien Husaarien (Life Regiment Hussars K3, Karlsborg) komentaja pitää mielenkiintoisen esityksen rykmentin toiminnasta.

Kuva6

Lounas saadaan rykmentin kenttäkeittiöstä.

Matka jatkuu n. 110 km Kvarnin maataistelukouluun (Land Warfare School, Kvarn), jossa varakomentaja Gerhardsson toivottaa RT-moottoripyöräilijät tervetulleiksi. Virvokkeita upseerimessissä. 

”Täs’ sotaoritta ootta,
kun et osonne toivoa tuota.
Tuota sammon toista puolta,
maailmaisen kaarrannetta.”

”Kus’ ratsuasi varrot,
oman taattosi tuvilla.

Kun et puulla pitäne,
niin se vaskesta valaja.
Raasta ratsu rinnallesi,
jouttenlaulu lähellesi.
Voitontahto vierellesi,
sielun sisu sijallesi.”

”Mit' olet pahoilla mielin,
mannuilla mairehilla?
Onnelias muilla mailla,
kotonasi alamaissa?
”Oletko voitettu orihin,
herjattu hevosen kanssa?
Sill’ saat kullat kypäriisi,
hope'ita huovan täyen.”

Tiistai 28/5

Matka jatkuu Linköpingiin Ilmavoimien museoon, jossa ohjelma ja museokierros alkavat lennoston (Helicopter Wing, Linköping) varakomentaja Antonssonin johdolla. Ohjelmassa myös paikallisen veteraanin palkitseminen.

Kuva9

Iltapäivällä siirtyminen moottorimarssina Skenäsiin, jossa kahvitauko.

Ruotsin Puolustusvoimien Sikorsky UH-60M ”Black Hawk”-taisteluhelikopteri saapuu näytösluontoisesti paikalle saattamaan matkalaiset Tukholmaan. 

Lensi lempo ilmalintu,
mustahaukka hallitseva.
Viittoi matkaan miekkamiehet,
vuonon varren vartijana.

 

Kahvi- ja pullatauon jälkeen lautta lastataan moottoripyörillä ja maihinnousu vuonon vastarannalle pyritään tekemään hyvässä järjestyksessä.

Myös lautan kapteeni huomioi matkalaiset erityiskohtelulla ja tekee näin ollen ylimääräisiä ”vihollisen harhautusliikkeitä” ennen varsinaista maihinnousua.

Saapuminen Vällingeen kodinturvajoukkojen koulutuskeskukseen. (Swedish Home Guard Warfare School, HVSS Vällinge)

Koulutuskeskuksen tarjoaman erinomaisen päivällisen ja saunan jälkeen messi on jälleen auki.

Sosiaalinen illanvietto jatkuu pohjoismaisen yhteistyön korostamisen merkeissä.

Onnitteli osuvasti,
varuskuntain virallinen,
komentaja koko voiman.
Osui onnittelut oivat,
ansioksi Suomen saaton,
jääjoukon juhliessa.

Keskiviikko 29/5

Ruotsin kansallinen veteraanipäivä. Päivä on julistettu ensi kertaa kansalliseksi liputuspäiväksi. Suuret juhlallisuudet Tukholmassa. Pohjoismainen moottoripyöräosasto ottaa osaa juhliin aamulla kodinturvajoukkojen koulutuskeskuksessa ja siirtymällä myöhemmin aamupäivällä moottorimarssina Tukholman Gärdet’in toiminta- ja juhla—alueelle.

Osallistuminen paraatiin kaupungin halki. Pääjuhla ja lounas. Ruotsin Puolustusvoimien Komentaja Micael Byden toivottaa RT-motoristit tervetulleeksi juhlaan ja jakaa mitalit.
Ruotsin ylipäällikkö onnittelee Suomea jääkiekon maailmanmestaruudesta.

Oli päivä veteraanein,
kunniaksi sotaurhoin.
So’anpäällikkökin siellä,
mitaleita jakai’llen.
Kiitti komentaja noita,
liittokansain kulkijoita.

Tukholman veteraanipäivän pääjuhlan seremoniassa Ruotsin Kuningas jakaa kunnianosoituksia. Sotilasmusiikkia. Ilmavoimien osasto suorittaa vaikuttavan “missing man” muodostelmaylilennon.

Kuin myös itse kuningaskin,
palkiten parhaimpiansa.
Juhlinnassa valtapiirin,
seremoniassa suuressa.

Veteraanit muistoinensa,
tervehtivät toisiansa.
Ylilennot arvoisensa,
saivat hekin osaksensa.
Se ikuisesti muistetaan,
tuol’ taivahalla tavataan.

Siirtyminen Kungsängeniin Tukholmaa puolustavan Lifeguard Regimentin (LG) vieraaksi. Rykmentin historia alkoi1521, kun taalainmaalaiset valitsivat 16 nuorta miestä Kustaa Vaasan henkivartijoiksi.

Saunomista ja illanvietto messissä.

Torstai 30/5

Tutustuminen SWEDINT -koulutuskeskuksen toimintaan, pohjoismaista sosiaalista kanssakäymistä sekä kierros Lifeguard Regiment -museoon. 

Ajoi matkoa palasen,
pidoista parahista.
Tokko taukoa piteli,
kun ilmaa lieto liikutteli.
Ve'en kalvolle veäikse,
luikahaikse lainehille.

Läks’ maalta valkean veljen,
jotta saapi neitosensa,
ajaanjuoksusta kotihin.
Joutsenen osoamatta,
merikotkan mesoamatta.

Tuol’ on pitkät pilven longat,
mis’ uroot aalloista yleni.
Matka eistykänä,
teit’ lipuin liehuvina,
juuri juhlat juhlittuna.

Kiitokset Ruotsin veteraanijärjestölle SVF:lle ja ja Ruotsin Puolustusvoimille panostuksista vuosisataisen pohjoismaisen yhteistyön saralla.

Yhteistyön toivotaan jatkuvan myös tulevaisuudessa.

Kuva8

Viimeisen päivän päätöslounaan jälkeen pohjoismaiset motoristit hyvästelevät ja suuntaavat moottoripyöränsä kotimatkalle.

Suomen osasto siirtyy pääosin Tukholman kautta yölaivalla Turkuun perjantai-aamuksi 31.5, josta joukko kotiutuu kohti uusia seikkailuita monta tarinaa ja kokemusta rikkaampina.

Miekkamiehet laski päivän,
luppoaikoja liikkuvaisten.
Kävi luona laulajansa,
suurina sotakesinä,
vainovuosina kovina.

”Niin miks' en minäki laula,
miks' ei laula meiän miehet,
alta selvien vesien?”
Itse tieän rauan synnyn,
arvoan alun teräksen;
Sammon salaisuuden.”

”En ole sukua suurta,
mut’ vapaa vielä voimissansa.
Niin voi käyä ratsuillansa,
tieten taiten teitänsä.”

”Tien vei venäehelle,
saatoin saksahan kuvani.
Rikkahien riian luokse,
noihin vainovalke'isiin.
Pyhän maan pyörtehisiin,
suuriin soa’n savuihin.

Sai siitä parahin palkan,
soivat sinisarkareuhkan.
Metallisen palasen,
iänvanhan sotisopasen.
Eivät korpit saanutkana,
leijonata liehitellä.

Hevoisurohot so’ankäynnin,
joukko rauhan turvallisen.
Maan turva, meren turva,
kaiken ilmankaaren turva!

Vaikk’ nyt tieltä poikellaite,
tungeite ratsai’hin.
Ylös kalvan häilynnässä,
Vapa’uteen veresi veti.

Eloni meni ison meren,
meren laajan lainehilla.
Tuolla puolen tammisaaren,
pyhän virran perukoilla.

Pisti päälle sota-asun,
sarkavaatteet sotai’sat.
Kolmas kallion kovuutta,
varusverat viisahille.

Sotaordia olimme,
minä poika pohjolainen,
Toinen urho ulkolainen,
kalevaista kaikki tyynni.

Vuoden 2020 tapahtuma tullaan järjestämään Suomessa touko-kesäkuun vaihteessa ja järjestelyihin toivotaan tietysti mukaan mahdollisimman monta suomalaista Suomen Rauhanturvaajaliiton rauhanturvaajamotoristia.


Eipä ole ennen ollut,
ei ole tässä ennen ollut.
Eipä ennen eikä eilen,
tämän joukon juoleutta.
Tämän kansan kauneutta,
väen vanhan vänkeyttä.
Kyll' on monta tässä nuorisossa,
kansassa kasuavassa.

Niin heit’ tarvittihin,
uuden sammon saattajina.
Uuden päivän päästäjinä,
uuden soiton soittajina.

Anna ainaki, Jumala,
toisteki, totinen Luoja.
Tuulta tuu’iteltavaksi,
vapautta vaalittavaksi.
Urohoisessa väessä,
miehisessä joukkiossa.
Tyttärien täyttämänä,
siskojensa saattamana.

Mahti kuiten mielissänsä,
mainehissa sinne jääpi.
Ne kaikki oli veljiänsä,
Mi oli miehiä lähellänsä.
Enkä kuollut kuitenkana,
vaik’ ois kaunis kaatununna.

Pohjoismaisia motoristiryhmiä koordinoivat oheiset henkilöt: (kuvassa) Bjarne Berner, (Tanska); Tor Cavalli-Björkman (Ruotsi); Hallgeir Mikalsen, (Norja); Aki Harju, (Suomi). Ruotsin projektiryhmään kuuluivat lisäksi tiedottaja Nina Nord, valokuvaaja Thomas Waldenstedt, medic Madeleine Karlenfjäll sekä rallikapteenit Stefan Ragnesand, Jespher Fröhlin ja Johan Josefsson. 

Nordic Veteran Tour NVT 2020 järjestelyvastuu on siirtynyt Suomelle.
Suomen osastoon kuuluivat seuraavat faitterimotoristit:

Jake-Olavi Leonamaa Helsingistä, Tuomo Ruohonen Helsingistä, Juha Loponen Hämeenlinnasta, Timo Mörsky Hollolasta, Aki Harju Hollolasta, Markku Luoma Lahdesta, Jan-Erik Ekroth Kemiönsaarelta, Ari-Pekka Koho Lahdesta, Hannu Sorjonen Lahdesta sekä Eero Tähkänen Heinolasta.

Niin kuului kutsu kaikille muille,
sen seuraavat seurat Suomessa.
Kalevalan kiertoteillä,
Pohjan pitoja pie’tähän.
Pohjoisilla piirunpäillä,
varuskuntain viertoteillä.

Kuva1

Hakkapeliitat ovat moottoripyöräileviä kriisinhallintaveteraaneja. 

Unioniin ovat tervetulleita kaikki kriha-veteraanit; moottoripyörän merkistä, kokemuksesta tai sukupuolesta riippumatta.

Unionin tarkoituksena on edistää ja kehittää moottoripyöräharrastusta ja siihen liittyvää muuta toimintaa rauhanturvaajien ja kriisinhallintaveteraanien keskuudessa.

Koska tehtävänä on samalla tukea Suomen Rauhanturvaajaliiton toimintaa ja tavoitteita, unionin jäsenyys edellyttää myös SRTL:n jäsenyyttä.

Hakkapeliitta -jäsenyyspyynnöt pyydetään lähettämään osoitteella:  

 

 

Olin palvellut Kyproksella ja Jom Kippur -sodassa 1971-74, muuallakin, mutta nämä palveluskerrat liittyvät Sinibaretin alkutaipaleeseen. Kyproksella tutustuin Hannu Leväseen, johon pidin yhteyttä koko ajan näiden rauhanturvavuosien jälkeen. Hannun myötä tulin mukaan porukkaan, joka aloitti Sinibarettilehden toimittamista.

Vaikeudet olivat suuret kaikessa. Painopaikkaa piti vaihtaa vähän väliä. Kesti aina tietyn aikaa, kun uusi paino alkoi ymmärtää, mitä me halusimme.

Oma panokseni lehden pystyssä pysymiseen liittyy ainakin talouteen. Rahaa ei ollut koskaan riittävästi. Toimin pitkään Saab-Valmetin tiedotuspäällikkönä ja minulla oli hyvä mainosbudjetti. Saabin ja Talbotin mainoksia näkyi jatkuvasti lehden sivuilla koko sivun tai aukeaman suuruisina. Joskus tilanne oli niin vaikea, että maksoin lehdelle mainoksista ennen kuin ne edes olivat olleet lehdessä. Puhuin asiasta autotehtaan toimitusjohtaja Juhani Linnoisen kanssa ja hän totesi: Kyllä rauhanturvaajista aina joku Saabin ostaa, me voidaan hyvin olla lehdessä esillä.

Järjestin useita kertoja kokouksia eri yhtiöiden toimitiloissa. Siihen sisältyi aina ruokailuja ja joskus jopa majoituksia. Tämä toiminta alkoi ollessani Helsingissä Finnmap Oy:ssä tiedottajana. Myöhemmin kokoustimme Uudessakaupungissa useita kertoja.

Liiton silloinen puheenjohtaja, eversti Pentti Laamanen oli usein mukana näissä toimituskunnan kokouksissa. Laamanen oli kiinnostunut liiton lehdestä. Näin toimittajat saivat kaikkea mahdollista tietoa liiton tavoitteista ja meneillään olevista asioista. Tietysti viestintä kulminoituu aina organisaation johtajaan ja tässä se toimi hyvin.

Tarmo Suomalaisessa oli pioneerihenkeä ja peräänantamattomuutta yhdistyneenä reippaaseen huumoriin.

Hannu Nymanin kanssa oli mukava ja rauhallista keskustella tietysti lehden teosta, mutta myös kaikesta muusta mahdollisesta taivaan alla. Joskus saatettiin pohtia vakaviakin aiheita. Hannu oli myös hyvä kuuntelija.

Turkulaisessa Reino Saarisessa oli jotain maailmanmiesrauhanturvaajaa. Hän ei ollut koskaan pienissä ympyröissä. Sitten Reino lähti liian aikaiseen pois.

Kyösti Kuikan muistan sinnikkäänä ja aina positiiviset asiat näkevänä. Kyllä Kyöstikin tunnisti ongelmat, mutta niistä ei saanut lannistua.

Vesa Palmu edusti loogista rauhallista toimijaa, joka puolestaan rauhoitti ja tasoitti tiettyä intomielisyyttä.

Pitkäaikainen Sinibarettilehden päätoimittaja Hannu Levänen ojensi minulle lehden 20-vuotisjuhlassa Helsingissä upean pöytäviirin. Kullekin saajalle hän kohdisti muutaman sanan. Minua Hannu kehui: Teuvo Tikkanen ei ole minkäänlainen toimittaja – hän on tiedottaja. Mutta hänellä on usein hienoja ideoita juttujen aiheista.

On ollut hienoa, että on saanut olla mukana Sinibarettilehden alkutaipaleella mukana. Koen myös, että onnistunut alkutaival tasoitti tietä tähän hetkeen. Nyt lehti on ammattimaisesti ja hienosti toimitettu. Me Sinibarettilehden kanssa toimineet olemme tasoittaneet tietä nykyhetkeen.

 

Teksti: Teuvo Tikkanen

 

 

Pekka Visuri

Pekka Visuri

Kansainvälinen oikeusjärjestelmä, jossa keskeinen asema on YK:n peruskirjalla, on koettu yleisesti hyödylliseksi ja varsinkin pienten valtioiden turvaksi. Puhutaan myös ”kansainvälisestä tapaoikeudesta”, jota kaikki ovat velvollisia noudattamaan sotienkin aikana.

Toisen maailmansodan jälkeen YK:n piirissä julistettiin kansainvälisen sotarikosoikeudenkäynnin perusteena noudatetut ns. Nürnbergin periaatteet yleisesti velvoittaviksi, vaikka valtio ei olisi allekirjoittanut sodan oikeussääntöjä koskevia yleissopimuksia. Tähän liittyen hyväksyttiin periaate, että kansallinen lainsäädäntö tai esimiehen käsky eivät voi vapauttaa vastuusta sotarikoksiin, joihin verrattaviksi ”rikoksiksi ihmiskuntaa vastaan” luettiin myös kansanmurhat.

Kansainvälisen oikeuden säännöt ovat verraten selviä ja myös yleisesti hyväksyttäviä, mutta niiden noudattamiseen liittyy silti monia ongelmia. Niistä pahin on yleispätevän auktoriteetin puute, joka erottaa kansainvälisen oikeuden valtioiden sisäisestä oikeudenkäytöstä. Säädösten toimeenpano sotien ja muiden konfliktien aikaan on luonteeltaan vahvemman oikeutta, kuten on aina ollut historian kuluessa. Yhä muistetaan Rooman syntyajoilta 2400 vuoden takaa voittoisan sotapäällikön huomautus hävinneelle osapuolelle: ”Vae victis!” (Voi voitettuja!).

Sopimukset ja oikeusperiaatteet kuvastavat asetelmia, joissa vahvemmat osapuolet ovat päässeet sanelemaan tahtonsa. Voimasuhteiden muuttuessa sopimukset menettävät merkitystään, kun nousee haastajia, jotka kiistävät niiden velvoittavuuden. Maailman meno ei pysähdy joskus koettuun tilanteeseen, vaikka mielellään niin uskotaan.

Hyvin opettavainen on kokemus sadan vuoden takaiseen Versaillesin rauhansopimukseen perustuneen järjestelmän murentumisesta 1930-luvulla. Pariisissa vuonna 1919 tehtyjen sopimusten ja niihin liittyen Kansainliiton perustamisen piti presidentti Woodrow Wilsonin sanojen mukaan ”tehdä maailma turvalliseksi demokratialle”, mutta seurauksena olikin toinen toistaan kovempien diktatuurien syntyminen, pahentuvat rajakiistat ja Euroopan ajautuminen uuteen suursotaan.

Kansainliiton kollektiivisen turvallisuuden idea oli kunniallinen ja teoriassa myös toimiva. Sen mukaan kaikkien valtioiden velvollisuus oli pakottaa mahdolliset hyökkääjät luopumaan yrityksestään ja tarvittaessa ”pakottaa rauhaan” yhteisellä voimankäytöllä. Ongelma oli siinä, että Versaillesin rauhansopimuksen järjestelmää vastustavat voimistuvat suurvallat eivät pitäneet kollektiivisen turvallisuuden muodostamaa pelotetta riittävän vahvana vaan turvautuivat asevoimaan etujensa niin vaatiessa. Maailmansodan voittajavaltioiden sanelemiin sääntöihin perustunut Kansainliitto osoittautui kriisikehityksen myötä paperitiikeriksi. Sen päätöksiin tyytymättömät suurvallat Saksa, Italia ja Japani erosivat siitä, eikä Yhdysvallat alunperinkään ollut liittynyt maailmanjärjestöön.

Talvisodan alettua Kansainliitto viimeisenä toimenaan erotti Neuvostoliiton jäsenyydestään, mutta sillä ei ollut paljon vaikutusta. Paasikivi esitti muistelmissaan tylyn arvion: ”Suomen tapaus syksyllä 1939 osoitti jälleen, että Kansainliiton merkitystä liioiteltiin. Olipa Kansainliitto ollut sikäli suorastaan vahingollinen, että se tuuditti jäsenvaltiot jonkinlaiseen turvallisuuden tunteeseen saattaen ne osaltaan laiminlyömään maanpuolustuksen ja johtaen ylipäänsä arvostelemaan väärin kansainvälisiä oloja.”

Strateginen logiikka osoittautui merkittävämmäksi tekijäksi alkaneen suursodan oloissa. Suomenkin oli turha vedota Tarton rauhansopimukseen ja Kansainliittoon, kun Itämeren alueen johtavat valtiot Saksa ja Neuvostoliitto määrittivät etupiirejään ja valtasivat etumaastoja tulevien yhteenottojen varalle.

YK-järjestelmä on osoittautunut kestävämmäksi kuin Kansainliitto, ja sillä hallittiin kohtalaisen hyvin myös siirtomaaimperiumien purkautumista. YK:n ongelmana on perustuminen toisen maailmansodan voittajien oikeuskäsityksiin ja valtasuhteisiin. Uusien haastajien nousu on jo rapauttanut YK:ta, ja viimeksi myös Yhdysvallat on avoimesti kiistänyt YK:n päätöksien ja kansainvälisten sopimusten pätevyyden.

Pienten maiden kannalta sopimuksista kiinni pitäminen on edullista, mutta silti on hyvä muistaa, että strateginen logiikka konfliktitilanteissa määrittää sen, kuinka sopimuksia noudatetaan.

 

Pekka Visuri

 

kriha

rt4 19

Lehdessä lisäksi mm: 

  • Aceh: Unohdettu onnistuminen
  • Tavoitteena pohjoismaisen rauhanturvaprikaatin kehittäminen
  • Kentän uutiset sekä paljon muuta..

 

Seuraava lehti:
Numero 5/2019 ilmestyy 25.10 
( Aineisto viimeistään 27.9 )

 

Liity Rauhanturvaajaliiton 
jäseneksi: Saat lehden ja paljon muuta.

www.Autonvaraosat24.FI

Rauhanturvaaja 40 vuotta