Rauhanturvaaja 5/19

Suomen Rauhanturvaajaliitto ry:n jäsenlehti

Talkoohaaste kaikille Rauhanturvaajaliiton jäsenyhdistyksille!

KojootitPerinneyhdistys Kuneitran Kojootit Ry julkaisi alkuvuodesta 2019 Martti Jokihaaran kirjan ”YK:n Palokuntana Suezille 1973”. Perinneyhdistys käytti omia rahojaan kirjan julkaisu- ja markkinointikuluihin 514,52 euroa ja kirjan toimituskunta päätti Martti Jokihaaran johdolla, että kirjan myyntipalkkiot tilitetään lyhentämättöminä Vammautuneet Kriisinhallintaveteraanit ry:n toiminnan tukemiseen. Elokuun loppuun mennessä palkkioita oli kertynyt 370,84 euroa.

Perinneyhdistys ja kirjan toimituskunta haastavatkin kaikki Rauhanturvaajaliiton jäsenyhdistykset sopivaksi katsomallaan summalla mukaan talkoisiin!

Nyt kannattaa vihjata perheelle isänpäivästä tai pukinkontista! Pyydä ostamaan kirja ja olette mukana tärkeässä työssä! Huomioi että kirjaa voi ostaa myös e-kirjana.

Voit myös tukea vammautuneiden kriisinhallintaveteraanien toimintaa suorilla lahjoituksilla. Lisätietoa: http://vvkry2014.blogspot.com/

Onni Soilanterä: ”Meitä ammutaan”

"Kaksi Skyhawkia huomasivat meidän ajoneuvomme ja ampuivat meitä kohti yhteensä neljä rakettia. Painauduimme suojaan auton alle jonne tuppaantui myös muutamia egyptiläissotilaita. Karppinen sai radiolla yhteyden Suezin kuvernöörin katolla päivystävään sotilaspastori Kari Vappulaan ja sitä kautta yhteyden myös komentopaikkaamme.
OP:lla Fin 24 päivää paistatellut vartiojääkäri Kari Laine oli nähnyt pienkoneen ja pari suihkaria pyörimässä kanavan vartta ajamassa olleen partioautomme yllä. Sitten alkoi räjähdellä auton ympärillä ja suihkaritkin rynnäköivät sitä vastaan. Laine ja pari muutakin radioliikennettä seurannutta kertovat kuulleensa seuraavan keskustelun: ”Meitä ammutaan”, ”Älkää jauhako paskaa, se on suihkareiden yliäänipamauksia”, ”Minulla on täällä auton alla vieressäni palanen sitä yliäänipamausta ja se on pirun kuuma. Tässä vielä ääninäytettä”. Aikamoista pauketta oli radiosta kuulunutkin kun tangenttia pidettiin painettuna. Vastapuoli vaikeni."

Ilpo Mikkola: "Verta suihkuamalla”

"Pölyn seasta aivan vierestämme alkoi hahmottua valtava IDF:n panssarivaunu. Sama, joka oli ollut väistämässä hiekan kautta tien tukkona seissyttä YK kolonnaa. Kuljettaja todennäköisesti oli keskittynyt meidän seuraamiseen, eikä huomannut tieltä hiekalle nostettuja telamiinoja. Vaunusta alkoi nousta pölähtäneen näköistä miehistöä, jotka pitelivät korviaan. Tuntuivat olevan suht koht hengen ja sielun voimissa.
Samalla huomattiin, että vastapäätä istunut Sukuvaaran Jussi valui verta. Itse asiassa verta tuli hänen käsivarrestaan suihkuamalla. Minulla särki korvia ja päässä vinkui. Lääkintämiehet olivat hetkessä paikalla ja alkoivat sitoa Jussia. Joku kysäisi, että mitäs sinulle on tapahtunut, ja osoitti repaleista maastopukuni olkapäätä. Aloin avata tiukaksi käärittyä vasenta hihaa ja sieltä pulpahti pieni lammikko verta auton lavalle. Sirpale oli viistänyt käsivartta, vieden mukanaan pienen palan lihaa, mutta ei luuhun saakka, joten vamma hoidettiin sitomalla. Vasta myöhemmin tuli mieleen, että jos sirpale olisi osunut 10–20 senttiä oikealle, se todennäköisesti olisi vienyt hengen."

Kirja ja e-kirja saatavilla muiden muassa näistä kaupoista: Adlibris.com, Suomalainen kirjakauppa, Booky.fi, Amazon.com, CDON.COM, Elisa kirja, Akateeminen kirjakauppa, iBooks, Kobo, Google play

Kirja on esillä ja ostettavissa myös Helsingin kirjamessuilla 24.-27.10.2019 kustantajan osastolla 6g40.

 

 

Euroopan rauhanturvaajilla on yhtenäinen suorituskyky

Fincentin johtaja, everstiluutnantti Harri Uusitalo kyber-koulutuksessa.Fincentin johtaja, everstiluutnantti Harri Uusitalo kyber-koulutuksessa.

Tässä artikkelissa kuvataan eurooppalaista, kokonaisvaltaisen kriisinhallintakoulutuksen ja siihen liittyvän tutkimuksen parissa työskentelevien toimijoiden muodostamaa, järjestöä. Yksittäisen rauhanturvaajan, olipa hän sitten siviili, sotilas tai poliisi, näkökulmasta toiminta näkyy välillisesti operaatioihin valmistavien kurssien opetussuunnitelmissa, niiden toimeenpanossa ja arvioinnissa. Itse operaatioissa järjestön toiminta näkyy eurooppalaisten joukkojen yhtenäisenä suorituskykynä ja rauhanturvaajien osaamisena kansallisuudesta riippumatta.

Perusajatus

EAPTC (European Association of Peace Operations Training Centre) on perustettu vuonna 2013. Järjestö perustettiin koordinoimaan ja kehittämään Euroopan eri koulutuslaitosten välistä yhteistoimintaa, tavoitteenaan kokonaisvaltaisen kriisinhallintakoulutuksen vahvistaminen. Tämän lisäksi se Euroopan alueellisena organisaationa toimiessaan valmistelee esityksiä kansainväliselle kriisinhallintakoulutuksen kattojärjestölle IAPTC:lle (International Association of Peace Training Centres).

EAPTC-järjestöön kuuluu yli 50 siviili-, sotilas-, poliisikoulutusta antavaa toimijaa. Tämän lisäksi jäseninä on lukuisia tutkimuslaitoksia ja yliopistoja. Suomalaisista toimijoista Kriisinhallintakeskus (CMC Finland) ja Puolustusvoimien kansainvälinen keskus (FINCENT) ovat osallistuneet toimintaan järjestön perustamisesta lähtien. Toiminta on laajentunut nopeasti ja vuosittain pidettävään seminaariin osallistuukin yli 100 eri toimijoiden edustajaa.

EAPTC:n tarkoitus on täydentää muita eurooppalaisia kriisinhallintaan liittyviä järjestöjä ja niiden toimintaa. Näitä järjestöjä ovat: European Security and Defence College (ESDC), NATO PTEC (Partnership Training and Education Centres), CEPOL (European Police College) ja ENTRi (European New Training Initiative for Civilian Crisis Management).

Toiminta

EAPTC on vapaaehtoisuuteen perustuva järjestö, eikä sillä IAPTC:stä poiketen ole omaa kiinteää hallintoa. Järjestön tärkein toimintamuoto on vuosiseminaari. Vuosittaisen kokouksen järjestämisvastuussa olevalla organisaatiolla on suuri vapaus valita kokouksessa käsiteltävät aihepiirit seminaarin vakioidun rakenteen puitteissa. Edellisen seminaarin vetäjä välittää saadut kokemukset seuraavalle isännälle.

EAPTC:n vuoden 2017 seminaari järjestettiin Suomessa, Santahaminassa. Seminaarin otsikkona oli “Kriisinhallintaan liittyvä eettiset näkökulmat, Siviilien suojelu ja Kokonaisvaltainen kriisinhallinta”. Seminaarin järjestämisestä vastasi FINCENT, yhteistoiminnassa CMC Finlandin, Poliisiammattikorkeakoulun (POLAMK) ja Maanpuolustuskorkeakoulun (MPKK) kanssa.

Suomen kokouksen aihepiirien valintaan vaikuttivat silloisen YK:n alipääsihteerin (DPKO) Hervé Ladsousin tiedontarve (eettisyys), FINCENT:n siviilien suojeluun liittyvän korkean tason kurssin valmistelut ja tarve tiivistää kokonaisvaltaisen kriisinhallinnan yhteistoimintaa eurooppalaisesta näkökulmasta. Seminaarin tuloksiin on mahdollisuus tutustua seminaariraportin avulla.

Vuoden 2018 seminaarin ohjelmassa taas käsiteltiin miinanraivausta, käsiaseisiin liittyviä haasteita, hauraiden valtioiden turvallisuusrakenteiden kehittämistä sekä kriisinhallinnan poliittisia ulottuvuuksia. Tämä tilaisuus pidettiin Genevessä.

Tämänvuotisessa, Conflux Centerin Belgradissa järjestämässä, seminaarissa käsiteltiin uutta YK:n tiedustelutoimintaa, EAPTC:n roolia ja tulevaisuuden näkymiä, konfliktien analysoinnin ja neuvottelutaidon opetusta rauhanturvaajille, uuden teknologian vaikutuksia ja kriisinhallintaoperaatioiden johtamishaasteita.

Hyödyt

YK:n ja EU:n korkean tason edustajien esitysten perusteella pystytään päivittämään YK:n ja EU:n kriisinhallinnan uusimmat linjaukset ja tavoitetilat. Nyky-ajattelu tukee osaamis- ja suorituskykypohjaista lähestymistapaa. Tämä tarkoittaa, että joukoille on laadittu ja laaditaan suorituskykyvaatimukset ja vastaavasti yksittäisille rauhanturvaajille osaamisvaatimukset. Koulutuksen toteuttaminen tukeutuu laatutoimintaan, standardeihin sekä toiminnan arvioinneille.

NATO:n puitteissa toteutettava sotilaallisen kriisinhallinnan yhteistoiminta tapahtuu pääosin NATO PTEC -yhteisössä ja FINCENT:in johtamassa NATO:n kriisinhallintakoulutuksen koulutushaaran eli MC2PS (Military Contribution to Peace Support Education and Training) toiminnassa. Osa EAPTC:n jäsenistä osallistuu myös yllä mainittuun toimintaan.

Käytännössä kriisinhallintakoulutukset järjestetään yhdessä eri kansainvälisten koulutusorganisaatioiden kanssa. Poikkeuksina tästä ovat usein maakohtaisina toteutettavat operaatioihin tähtäävät valmistavat koulutukset (pre-training).

Seminaari on erinomainen alusta verkottumiselle. Työskentelyn yhteydessä pystytään hyvin lyhyessä ajassa varmistamaan suunniteltu yhteistoiminta usean eri toimijan kanssa. Lisäksi tutustutaan uusiin tehtävien hoitajiin, päivitetään eri maiden kriisinhallinnassa tapahtuvat muutokset sekä tärkeänä osana tulevan kehitystyön pohjaksi saadaan hiljaista tietoa mahdollisesti käynnissä olevista kriisinhallintaoperaatioista. Seminaarissa on myös mahdollisuus esitellä omaa toimintaa ja näin ollen markkinoida omaa kurssitarjontaa muille toimijoille.

Seminaarissa tapahtuvan verkostoitumisen onnistuminen ja tuloksien saaminen on usean eri tekijän summa. Siihen vaikuttavat muun muassa: edustettavan organisaation maine, aikaisemmin syntyneet yhteistoimintasuhteet ja koulutusratkaisuihin liittyvät yhteiset alueelliset tai toiminnalliset tarpeet. Suomalaisilla on perinteisesti erittäin hyvä maine ja kanssamme halutaan tehdä yhteistyötä ehkä enemmän kuin pystymme osallistumaan. Tämä maine on syntynyt pitkällä aikavälillä kaikkien
kriha:ssa palvelleiden työn tuloksena.

Seminaari nostaa esille eri puolilla kriisinhallinnassa syntyviä, poistuvia ja säilyviä trendejä. IAPTC:lle laadittavat esitykset pyritään saamaan maailmanlaajuiseen tietoisuuteen ja näin ainakin osittain toimeenpantaviksi. Se miten nopeasti eri valtiot ja muut toimijat omaksuvat esitykset ja saavat ne niin sanotusti tuotantoon, riippuu kohdemaan politiikasta ja kulttuurista, organisaatioiden toimintavapaudesta sekä resursseista että päätöksentekijöiden kaukonäköisyydestä.

Tulevaisuus

EAPTC on yhteistoimintajärjestönä kasvanut ja sen toiminta on sitä myöten laajentunut. Tämä on lisännyt käsiteltävien aiheiden määrää. Samalla on kuitenkin yleisesti sovittu, että seminaarin kolmen päivän pituutta ei tulisi kasvattaa. Tästä syystä seminaariin varattu aika pyritäänkin käyttämään siten, että se vastaa mahdollisimman hyvin eri osapuolien tarpeita kokonaisvaltaisen kriisinhallinnan näkökulmasta.

Belgradin tämänvuotisessa seminaarissa perustettiin työryhmä, jonka tehtävänä on laatia esitykset toiminnan kehittämiseksi. Kolme suurinta kysymystä ovat miten järjestön hallinto ja johtaminen järjestetään sekä miten laaditaan pitemmän aikavälin suunnitelma käsiteltävistä aiheista. Lisäksi toiminnan kokonaiskustannukset tulisi kyetä pitämään kohtuullisena.

Ratkaisuvaihtoehdot esitettäneen vuoden 2020 tilaisuudessa Italiassa. Seuraavassa seminaarissa siis päätetään, millä keinoin järjestö säilyy joustavana ja järjestelyt kustannustehokkaina kevyeen hallintoon tukeutuen. Näin pyritään turvaamaan seminaarien jatkuvuus ja käsiteltävien aiheiden “punaisen langan” säilyminen vuosiksi eteenpäin.

 

Teksti: Jukka-Pekka Schroderus
Kuva: Confux Center

 

 

Kirjoittaja (vas.) lähdössä partioon Henrikki ”Henkka” Ylimäen ja Pekka Järvisen kanssa.Kirjoittaja (vas.) lähdössä partioon Henrikki ”Henkka” Ylimäen ja Pekka Järvisen kanssa.Libanonissa palvelee noin 200 suomalaista rauhanturvaajaa. Komppaniassa noin 160, kansallisessa tukielementissä noin 30 ja loput muissa tehtävissä. Tehtävät ovat tarkkaan määritelty. Päätin eräänä syksyisenä päivänä viettää vuorokauden jääkärikomppanian rivisotilaiden kanssa heidän vartiossaan. Tavoitteena vuorokausi tehtävässä, jossa oli neljä erillistä aluetta. Tornivartiointi, kameravalvonta, kiertovartio ja portilla päivystäminen.

Tehtävät jaetaan eri ryhmien kesken illalla, jolloin edellinen lopettaa. Tuntia ennen osallistuin käskynjakoon. Seisoin kuuden nuoren rauhanturvaajan kanssa ranskalaisen tiukkailmeisen upseerin puhuttelussa. Ohjeissa annettiin tarkat käskyt ja kiellot, mihin piti kiinnittää huomiota. Puhuttelun jälkeen olin valmis aloittamaan 24 tunnin vartion. Mukana minulla oli lähes sama varustus kuin muillakin. Ensin suuntasin vartiotorniin.

Kuuntelimme illan ääniä

Rauhanturvaajat jakavat tunnit keskenään. Koko ajan joku vartio ympäröivää maastoa. Yksi on lepovuorossa. Vuorossa ollut ylikersantti kirjoitti nimet kirjaan. Tornissa on kolme kerrosta ja ylhäällä Libanonin leuto tuuli oli miellyttävä. Tuuletin pauhasi sisällä, kartat ja kuvat olivat seinillä ja pimenevä maisema mitä kaunein. Kuuntelimme illan ääniä. Moskeijan minareeteista kuului Koraanin resitointia. Lähiteiden autojen äänet kuuluvat, joku kiihdyttää moottoripyörää ja pakoputki paukkuu. Maisemassa näkyy vuoristo, lähikylät, keskeneräiset talot hulppeiden huviloiden kanssa. Jossakin ”jallaketut” alkaa ulvomaan. Olemme yli 500 metrin korkeudessa ja ilma on miellyttävä.

Kanssani on ensimmäisen komennuksen alikersantti Leevi Hannikainen Kouvolasta. Säkylän valmiusjoukkojen kautta tuli kutsu heti Libanoniin. Miksi tulit, onko reissu vastannut odotuksia ja mikä yllätti?

- Aina on ollut halu lähetä. Valmiuskoulutus takana ja kaveri on ollut täällä. Sitä mitä olen kuullut, se on vastannut odotuksia. Kuulin, että on ollut rauhallista pitemmän aikaa ja mitä tehdään partiossa ja vartiossa. Se yllätti, miten positiivista on paikallisten suhtautuminen meihin. Näkyy ystävällisyytenä ja lapset vilkuttavat meille. Yhteistyö ranskalaisten kanssa yllätti, vaikka onkin kielimuuri, saa toimia yhteisymmärryksessä. Hyvillä mielin odotan loppuaikaa, kertoo Leevi. Mutta mitä nämä neljä erillistä vartio tehtävää tarkoittaa?

Näissä tehtävissä voi kuolla

24 tunnin FP-vuoro tarkoittaa Force Protection, jossa osa on vartiotorneissa. EIT tarkoittaa ”vastatoimintaryhmää” vaikka irvileuat ovat sen kääntäneet ”EITEEMITÄÄN” ryhmäksi. Tämä porukka kiertää koko vuorokauden aikana useita kertoja leiriä ja myös leirin ulkopuolella. Videovalvonnassa riittävä määrä kameroita kuvaa, mitä leirin läheisyydessä tapahtuu. Viimeisenä on porttivalvonta, mikä on suurin ryhmä. Tämä FP vuoro osuu neljälle eri joukkueelle noin kaksi kertaa viikossa, ellei olla oman leirin ulkopuolella muissa tehtävissä.

Vaihdan tornia ja tapaan uusia turvaajia. Katsomme samalla uutta pimenevää maisemaa. Mullahit resitoivat edelleen Koraania ja keskustelemme monista asioista. Nuorten ajokulttuurista, vanhoista ihmisistä ja heidän kunnioittamisesta samaan aikaan, kun tornin taustalla soi musiikkina hiljaa Neljänsuoran ”mansikkaa ja valkoapilakukkaa”. Nuoret turvaajat kysyvät uskonnon roolista näissä maissa ja millaista siellä Afganistanissa oli? Kerron eri operaatioiden eroista ja niiden hyvistä puolista ja vaaroista.

Edessä laaksossa näkyy yhden ison rakennuksen muodot. Kerron heille alikersantti Tom Kjällmanista, joka heidän ikäisenään 14.7.1985 oli turvaamassa rauhaa ja pelastamassa paikallisia miinakentällä, kun telamiina räjähti. Edessä hämärästi näkyvä rakennus on hänen muistolleen perustettu koulu. Huomaan, että nuoret hyväkuntoiset sotilaat hiljentyvät. Näissä tehtävissä voi kuolla. Onneksi pappi on paikalla.

Lintu kameran takana

Jätän vartiotornin taakseni ja menen ensimmäiselle kierrokselle EIT partioon kiertämään aluetta. Ryhmä kiertää vuorokaudessa riittävän usein alueen. Joskus pari ryhmää yhdistetään. Puen päälleni ryhmälle kuuluvan varustuksen hiukan ennen puolta yötä. Reittejä vaihdellaan, jotta valmius säilyy. Ryhmällä hyvä keskinäinen huumori näkyy. Huulta heitetään, vaikka tarkkaan tiedetään milloin EIT tarvitaan ja tarvittaessa käytetään. Aidan lähellä viereisten talojen lampaat tervehtivät meitä. Yksi huutaa lampaita luoksemme, mutta kutsu jää vajavaiseksi. Libanonin yö paljastaa lisää ääniä, kun ensimmäinen EIT kierrokseni on ohi. Kello lähestyy puolta yötä ja päätän kurkistaa alueeseen kameroiden kautta.

Kyseessä on paikka, jossa on kymmeniä monitoreja, josta voidaan seurata kameralla osin liikkuvaa kuvaa ja myös lähelle suunnattua. Keskiyöllä monitorit näyttävät hiljaisuutta, mutta takana on lähitaloja ja kyliä, aitoja, paikallaan olevia valoja ja liikkuvia auton valoja. ”Tämä valvomo on helpoin paikka” sanoo päivystyksessä oleva turvaaja. Kun tasatunti tulee, hän ilmoittaa, että koirapartio lähtee liikkeelle. Aamulla samassa paikassa naiskersantti sanoo ”tylsin paikka, kun ei tapahdu mitään”. Kuitenkin kamera näyttää leirin sisällä lenkkeilijät jopa hämähäkin seitin. Paras hetki oli yhden kameran takana oleva lintu, joka kurkkasi suoraan kameraan ikään kuin selfien ottaen. 26-vuotias naiskersantti kävi armeijan vuosi aikaisemmin Säkylässä ja alla oli muita opintoja. Mutta miksi tänne ja mikä yllätti?

- Armeijaan siksi, että halusin näihin tehtäviin. Säkylän koulutus tarjosi mahdollisuuden. Oli helpompi lähteä. Muitakin tuttuja lähti. Pääsin heti valmiuteen, koulutukseen ja joukkoihin. En tiedä yllättikö mikään, mutta tämä on aika tiivis yhteisö. Vähän kuin toinen perhe. Välillä olen asunut yksin ja kaipaan omaa rauhaa. Neljän hengen körmy ja kun joskus joutuu olemaan yksin, miettii missä ovat muut? Olen tykännyt. Partiot ovat tosi kivoja, kun näkee sitä oikeata kulttuuria, ihmisiä, jotka elää täällä. Näkee niiden arkea. Saisi olla enemmänkin. On tärkeää, että autetaan, tehdään yhteistyötä paikallisten kanssa. Pyritään että he pärjäisivät omillaan. On hyvä, että he näkevät miten naisia kohdellaan sotilaina, eikä ole miestä ja naista, kertoo hän työstään aamulla, kun olen herännyt noin 3 - 4 tunnin unilta. Hän keittää minulle vahvat paahteiset kahvit tarjoten sen ilman maitoa muovimukista.

Yön tuoksu kuin itämainen basaari

Nukuin samassa majoituksessa kuin muutkin noin kymmenen majoituksessa ollutta. Paikkani oli oven vieressä ensimmäisenä, siinä missä on ääntä ja valoa. Sänky, johon kävin, sisälsi patjan ja likaisen lakanan. Ryhmän johtaja pahoitteli lakanaa, mutta sanoin ”anna olla, olemme mukavuusalueen ulkopuolella…” ja laitoin makuupussini siihen ja kävin nukkumaan. Huoneen tuoksu oli kuin itämainen basaari. Autenttinen, täyteläinen sekä voimakas, kehittynyt ja monikerroksinen kuin Libanonin viini. Muutaman tuntia unta riitti ja aamulla lähdin neljän muun kanssa aamiaiselle.

Alikersantti Jyri Salo Lahdesta on myös ensikertalaisia. Millä mielellä ja mikä tässä motivoi samalla kun hän istuu tuijottamassa monitoreja.

- Ihan hyvillä mielin. On vastannut odotuksia, mutta on paljon hommia, mistä ei tiennyt. Hommia ei ole liikaa, enemmän läsnäoloa ja ehtii urheilla. Eniten yllätti vapaa-ajan määrä. Partiointi on aina mieluisinta, kun pääsee oikeasti ulos kohtaamisiin paikallisten kanssa. Käydään kahvilla ja kaupoissa. Sellaista normaalia kanssakäymistä paikallisten kanssa.

Aamupäivällä jatkan vartiointia käymällä kahdessa vartiotornissa ja EIT vartion kanssa kaksi kierrosta. Ensin menemme suojaamaan leirin sisälle laskeutuvaa helikopteria ja toisella kerralla kiertovartio keskellä päivää myös leirialueen ulkopuolelle. Kun portti aidasta aukeaa ulos sanon turvaajille, että tämähän on kuin ulkomaille lähtisi. Leiri näyttää erilaiselta ulkopuolelta ja turvaajat kutsuvatkin tätä kierrosta Afganistaniksi, kun auringon paahteessa kuljemme osittain leirin aitojen ulkopuolella, vaikka kaksinkertainen aitaus estää kyllä ulkopuolisten yritykset tulla alueelle. Parasta näissä kierroksissa ovat sotilaspapille keskustelut. Näissä syntyvät myös ne luottamukselliset keskustelut, kun he kertovat asioistaan.

Lupakortit kaikilta esille

Jäljellä on enää porttivartio, jossa vietän viimeiset tunnit. Tästä pääportista ei leiriin eikä ulos pääse kukaan vahingossa. Yksi kirjaa ylös kaikki tulijat. Toinen kysyy lupakortit kaikilta, myös omilta samoin kuin siviilityöntekijät, muut UN-sotilaat ja Libanonin armeijan edustajat. Kolmas peilillä tarkistaa kaikkien autojen alustat. Vasta tämän jälkeen tulee lupa avata portti. Kokeilen kaikkia tehtäviä, tutkailen peilillä autojen alustoja ja avaan portin. Samaan aikaan lammaslauma kulkee portin ulkopuolella, mies ja kaksi nuorta poikaa paimentaa laumaa pysymään koossa.

Portilla on vuorossa kolme miestä. Kersantit Henrikki ”Henkka” Ylimäki ja Pekka Järvinen sekä alikersantti Jani Arell. Henkalla on ollut halu tulla pienestä asti ja kun ”maailmassa tapahtuu kaikenlaista pahaa, ei kestä seistä sivussa, vaan jos pystyy vaikuttaa ja auttamaan.” Pekalla aika monet kaverit ovat käyneet joukoissa ja ”niiltä kuulin hyviä kokemuksia. Opiskeluja varten saa pienen pesämunan tästä”. Jani ajatteli jo 9. luokalla mahdollisuutta ja Säkylän kautta ”tuli kirje niin, miksi ei lähtisi”.

Jokaisesta kaverista huomaa, että asenne on kunnossa ja tehtävä on vastannut odotuksia. Henkka tiesi etukäteen paikan rauhallisuuden, mutta ”sitten kun tehdään jotain, tehdään täysillä”. Pekka on viihtynyt paremmin kuin ajatteli ja saanut paljon kavereita. Janille tekemistä on riittänyt ja ”on vastannut odotuksia.” Kaikille on ollut yllätys, miten tavallista elämää Libanonissa vietetään, vaikka liikenne elää omaa elämää, miten positiivisesti paikalliset suhtautuu rauhanturvaajiin ja kokemus on ollut positiivinen.

”Ei ongelmia!”

FP-vuoromme lähestyessä loppuaan, menen ryhmien johtajien kanssa ranskalaisten Service general vastaanotolle. ”Ei ongelmia” vastaa jokainen. Kaikki neljä kohdetta käydään läpi. ”No problems” on vastaus kaikilla. Service general vihjaisee minulle vuorokauden ajamatta olleesta parrasta. Tunnin kuluttua 24 h on takana. Hyvästelen palvelustoverit ja vien tavarani körmyyni. Käyn vessassa, ajan partani ja menen saunaan.

”Miten meni?” kysyvät muutamat esikunnan porukasta. Vastasin ”hyvin”. Seuraavana aamuna käyn ilmoittautumassa komppanian päällikölle. Majuri sanoo, ”olet ilmeisesti ensimmäinen päällystöstä, joka on tämän tehnyt…”

 

Teksti: Teuvo V. Riikonen

SKJL:n sotilaspappi, joka on palvellut neljä kertaa kriisinhallinta- ja rauhanturvatehtävissä Golanilla, Afganistanissa ja kaksi kertaa Libanonissa.

 

 

 

Tohtori Zalmay Khalilzad, Yhdysvaltain erityissuurlähettiläs Afganistanin sovintoneuvotteluissa on ilmeisesti jo lähes kaksi vuotta johtanut salaisia keskusteluja, joissa osapuolina ovat yhtäältä olleet Afganistanin laillinen hallitus ja toisaalta veristä sisällissotaa Afganistanissa ylläpitävä kapinallinen Taliban-liike.

Viime viikkoina on eri kanavista tihkunut tietoja, joiden mukaan rauha olisi saavutettavissa aivan lähitulevaisuudessa. Tätä kirjoitettaessa siihen pisteeseen ei vielä ole päästy. Toivottavasti kuitenkin tätä luettaessa rauha on vihdoinkin saatu aikaan maassa, jossa on sodittu lyhyitä ajanjaksoja lukuun ottamatta yhtäjaksoisesti jo vuodesta 1979 lähtien.

Jo se, että Taliban-kapinalliset ovat viime vuosina vain ani harvoin hyökänneet Afganistanissa toimivia kansainvälisiä sotilasjoukkoja vastaan on kielinyt siitä, että heidän päämääränsä ovat poliittisia – ja että Taliban on ymmärtänyt, että kansainväliset joukot ovat sotilaallisesti liian kova luu kaluttavaksi. Kapinallisten kohteina ovatkin olleet poliisiasemat, koulut ja hallintoviranomaiset - siis siviilit - ja sodankäynnin menetelminä tienvarsipommit ja itsemurhaiskut. Sota, afgaani afgaania vastaan, on siitä syystä ollut äärimmäisen raakaa ja armotonta.

Rankoista sotilaallistista kokemuksista on joskus osattu ottaa opiksi - toivottavasti niin käy nytkin. Sodassa on ollut osapuolena laaja kansainvälinen koalitio Yhdysvallat etunenässä, ja jo tämän joukon rakentaminen ja sen pitäminen yhtenäisenä on ollut melkoinen diplomaattinen taidonnäyte.

Sodasta oppimisesta tulevat lähihistoriasta etsimättä mieleen amerikkalaisten kokemukset Vietnamin sodasta. Vietnamista sanotaan – toki liiotellen – etteivät Yhdysvaltain joukot hävinneet siellä yhtään taistelua, mutta siitä huolimatta Yhdysvallat hävisi sodan. Kotirintama yksinkertaisesti sai sodasta tarpeekseen, eivätkä huumeita laajasti käyttäneet sotilaatkaan olleet maalleen kunniaksi. Kun kansalaisten tuelta vedettiin matto alta, ei sodan jatkamisessa ollut enää mitään järkeä.

Vietnamin kokemukset johtivat Yhdysvaltain asevoimien täysremonttiin, ja seuraavan kerran kun maan asevoimia käytettiin laajasti eli Persianlahden sodassa 1990-luvun alussa, oli amerikkalaisjoukkojen iskukyky vailla vertaa. Nyt jää nähtäväksi miten käy, kun tarpeiden kirjo on entistä laajempi: olisi tarvis osata hybridisodan kiemurat, olisi varustauduttava cyber-iskujen varalta ja olisi edelleenkin kyettävä tarvittaessa käymään tavanomaista sotaa, joka saattaa pahimmillaan riistäytyä ydinsodaksi.

Näihin, ja moniin muihin kysymyksiin olisi löydyttävä vastaukset, mikäli Afganistanin konfliktista mielitään löytää opetuksia vastaisen varalle.

 

Pauli Järvenpää

 

Taliban tienaa huumeista satoja miljoonia vuodessa

Yksi kuva kertoo kaiken oleellisen – talibantaistelija unikkopellolla.Yksi kuva kertoo kaiken oleellisen – talibantaistelija unikkopellolla.

Afganistan tuottaa 85-90 prosenttia maapallon oopiumista. Oopiumia saadaan (huume)unikosta (opium-poppy), ja kilosta oopiumia voidaan jalostaa kemikaalien avulla noin 100 grammaa heroiinia. Maailman heroiinista Afganistan tuottaa lähes 90 prosenttia. Oopiumin tuotantomäärä on vaihdellut vuosittain mm. sääolojen takia. Vuoden 2017 sato oli ennätyssuuri, lähes 10 000 tonnia oopiumia. Määrä oli melkein kaksinkertainen edellisvuoteen verrattuna ja viljelyala kasvoi noin 3 300 neliökilometriin. Viime vuoden ennätyskuivuuden ja hintojen laskun takia sato väheni alle 8 000 tonniin. Kuluvan vuoden sadon arvioidaan vähentyvän edelleen.

Huumetalouden kokonaisvolyymi Afganistanissa on noussut seitsemään miljardiin dollariin, mikä vastaa noin kolmannesta maan bruttokansantuotteesta ja työllistää puoli miljoonaa ihmistä kokopäiväisesti. Kymmenet tuhannet maanviljelijät viljelevät oopiumia, vaikka se on laitonta.

Joka kymmenes afgaani käyttää

YK:n ja afgaaniviranomaisten mukaan yli 3,6 miljoonaa afgaania eli joka kymmenes afgaani käyttää huumeita. Käyttäjien määrä on lisääntynyt hyvin nopeasti ja lisääntynee edelleen. Afganistanin terveysministeriön mukaan maassa arvioidaan olevan miljoona naista ja 100 000 pientä lasta, jotka käyttävät huumeita. Todellinen käyttäjämäärä lienee virallisia arvioita suurempi. Kouluissa toteutettiin hiljattain kysely, jonka alustavat tulokset näyttävät tilanteen pahentuneen koululaisten osalta.

Tavallisten kansalaisten ymmärrys huumeiden käytön vaaroista on edelleen alhainen. Huumeita käytetään mm. kipulääkkeenä, väsymykseen tai lapsien rauhoittamiseen. Lieveilmiöinä ovat mm. HIV ja prostituutio sekä jopa omien lasten myyminen huumeiden hankkimista varten. Vankiloissa huumeiden käyttö on myös lisääntynyt. Vieroitusklinikoiden määrä ei alkuunkaan vastaa kasvavia tarpeita. Monien isojen ongelmien kanssa kamppailevalle maalle huumeista koituu valtava lisärasitus, eikä inhimillistä kärsimystä voi rahassa edes mitata.

Ollessaan pakolaisena Iranissa tai Pakistanissa moni afgaani rupesi käyttämään huumeita. Työttömät nuoret ovat helppo kohde niiden välittäjille. Afganistanissa huumeita saa kaikkialta, kaupoista ja hotelleista. Lapset myyvät kaiken tyyppisiä huumeita kaupunkien kaduilla. Maaseudulla, jossa pääosa viljelystä tapahtuu, huumeiden käyttö on kolme kertaa yleisempää kuin kaupungeissa.

Kabul-joen siltojen alla eli monta vuotta narkomaanien yhteisö. Viranomaisten toimien takia noin 2 000 hengen yhteisö, jossa osa koiristakin on addiktoitunut, siirtyi hautausmaalle Kabulin pohjoisosaan. Yhteisön mukaan rikospoliisi, poliisipäällikkö ja partiopoliisi ottavat kaikki lahjuksia huumeiden myyjiltä, jotka tulevat kolme kertaa päivässä myymään tuotteitaan. Rahoittaakseen huumeiden saantia narkomaanit varastavat mm. moskeijoihin menneiden rukoilijoiden kenkiä ja myyvät niitä toreilla.

Neuvostoliiton miehitys laukaisi viennin länteen

Ennen 1980-lukua Afganistanista tai Pakistanista ei juuri viety heroiinia länsimaihin. Neuvostoliiton miehitettyä Afganistanin tilanne muuttui. USA:n rahoituksella koulutettiin Pakistanin puolella sissejä taistelemaan miehitystä vastaan. Heroiinin tarjontaa lisättiin voimakkaasti, jotta neuvostosotilaiden taistelukyky heikentyisi huumeiden käytön takia. Sissit ja heidän tukijansa olivat pian raja-alueen huumekaupan keskeisiä toimijoita, ja huumeita ruvettiin viemään Pakistanissa olevan Karachin sataman kautta ulkomaille. On todennäköistä, että näiden ryhmien yhteydet huumetalouteen ovat säilyneet.

Huumeista saatavilla tuloilla on merkittävä rooli kapinallistoiminnan rahoittamisessa. Talibanin arvioidaan saavan huumekaupasta vuosittain 200-400 miljoonaa dollaria, mikä vastaa vähintään puolta järjestön rahoituksesta ja on vähentänyt riippuvuutta ulkoisesta rahoituksesta. Rahalla hankitaan aseita ja räjähteitä, maksetaan taistelijoiden palkkoja ja lahjotaan virkamiehiä, kuten paikallishallinnon ja turvallisuusjoukkojen edustajia ja raja- sekä tulliviranomaisia. Myös Al Qaida, ISIS ja muut ryhmittymät rahoittavat toimintaansa huumeilla. Arvioiden mukaan ISIS tuli Afganistaniin vuonna 2014 nimenomaan päästäkseen mukaan huumekauppaan.

Taliban toimii osin kuin huumekartelli

Taliban toimii osin kuin huumekartelli. Talibanin haltuun joutuneilla alueilla oopiumin viljely ja huumelaboratorioiden määrä ovat lisääntyneet huomattavasti. Näin on tapahtunut esimerkiksi eteläisessä Helmandin maakunnassa, jossa edelleen tuotetaan lähes puolet maan oopiumista. Myös rauhallisimmilla alueilla tuotanto voi kasvaa nopeasti. Suomalaisille sotilaille varsin tutussa Pohjois-Afganistanin Balkhin maakunnassa oopiumin viljely viisinkertaistui vuodessa. Puolen tunnin ajomatkan päässä Mazar-e-Sharifista oopiumia viljellään täysin avoimesti hallituksen kontrolloimalla alueella, ja aiemmilta vuosilta tutussa naapurimaakunnassa Samanganissa sitä viljellään 20 vuoden tauon jälkeen. Pohjois-Afganistanin oopiumin tuotanto on lisääntynyt hyvin nopeasti heikentyneen turvallisuustilanteen seurauksena. Paikalliset yhteenotot eri osapuolten välillä voivat liittyä kiistelyyn huumeiden hallinnasta.

Taliban on perinteisesti verottanut oopiumin viljelijöitä ja taannut tuottajien, kuten sotaherrojen sekä salakuljettajien turvallisuuden korvausta vastaan. Oopiumia jalostetaan Afganistanissa yhä enemmän heroiiniksi ja morfiiniksi, joiden salakuljettaminen on helpompaa ja voitot ovat moninkertaisia. Myös Taliban on siirtynyt yhä enemmän heroiinin jalostukseen. Heroiinikilon hinta alueellisilla markkinoilla on noin 3000 dollaria. Saavuttuaan Eurooppaan sen hinta on 15-kertaistunut. Taliban on kiistänyt osuutensa huumebisneksessä. Taliban on kuitenkin ottanut haltuunsa sellaisia alueita, joilla oopiumia voidaan tuottaa ja salakuljettaa naapurimaihin. Taliban on myös vihjannut, että mahdollisen rauhansopimuksen myötä oopiumin viljelyyn puututtaisiin.

Niin kutsuttujen ”poppy-free” maakuntien määrä on vähentynyt. Nyt niitä on enää 10 kaikkiaan 34 maakunnasta. Tosin myös niissä salakuljetetaan huumeita ja huumeiden käyttäjien määrä lisääntyy tai kasvatetaan marihuanaa. Viime vuonna oopiumipeltoja tuhottiin vain noin 400 hehtaaria, mikä vastaan noin 1,5 promillea kokonaisviljelyalasta. Levottomimmissa maakunnissa ja kapinallisten hallussa olevilla alueilla raivausta ei voida suorittaa. Raivaajat eivät ole paikallisia, sillä naapureiden oopiumisatoa, ts. elinkeinoa, ei uskallettaisi tuhota. Paikalliset ja rikolliset voivat hyökätä raivausryhmien kimppuun, ja pelloille on usein piilotettu räjähteitä, jotka on ensin tuhottava.

Useampia syitä löytyy viljelyn lisääntymiseen

Oopiumin viljelyn lisääntymiseen on monia syitä: Lisääntyneen viljelyalan lisäksi hehtaarisadot ovat suurentuneet; lannoitteita ja tuholaismyrkkyjä on käytössä aiempaa enemmän. Uudet, auringon energialla toimivat vesipumput ovat käyttökustannuksiltaan dieselpumppuja edullisempia. Edellä mainitut tekijät ovat lisänneet satoisuutta ja mahdollistaneet myös aiemmin viljelemättä jääneiden maa-alueiden käyttöönottamisen.

Oopiumin hehtaarisato on noin 27 kiloa. Kilohinnan ollessa noin 150 dollaria, kuten vuonna 2017, maanviljelijä ansaitsee melkein 4000 dollaria hehtaarilta. Taloudelliset syyt, työttömyys, markkinoille pääsyyn ja rahoitukseen liittyvät vaikeudet, köyhyyden lisääntyminen, hallinnon toimien keskittyminen muualle kuin maaseudulle vaikuttavat kaikki oopiumin viljelyyn. Lisäksi voi olla alueellisia, tuotantoa lisääviä tekijöitä, kuten halpaa ja ammattitaitoista työvoimaa, mikä voi kannustaa lisäämään tuotantoa.

Vajaa kolmannes huumeista salakuljetetaan ulos maasta Iranin kautta. Noin neljännes salakuljetetaan Keski-Aasian maiden ja loput Pakistanin kautta. Valtaosa huumeista viedään Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan. Keski-Aasian kautta salakuljetetut huumeet ovat huomattava ongelma Venäjällä. Afgaani-heroiinin määrä on ollut hyvin vähäistä Suomessa.

Metamfetamiinin käyttö lisääntynyt

Huumetalouden ja siitä koituvien vitsausten hoitamista ei helpota se, että myös metamfetamiinin (dariksi shisha (lasi) tai yakh (jää) käyttö on lisääntynyt nopeasti. Metamfetamiini on erittäin nopeasti addiktoiva huume ja selvästi heroiinia kalliimpaa. Sen valmistuksessa tarvittavat kemikaalit tuodaan Iranista. Iranin valuutan, riadin, heikentymisen yhteydessä huomattiin, että metamfetamiinia on tuottoisampaa valmistaa Afganistanissa, erityisesti Heratin ympäristössä, jossa valmistukseen tarvittavat kemikaalit on hajautettu asuintaloihin. Asukkaat saavat järjestelystä huomattavia lisätuloja.

Nuorten keskuudessa leviää nopeasti vielä yksi huume, jonka kutsumanimi on yksinkertaisesti tabletti k. Sitä käytetään erityisesti yläluokan keskuudessa. Se on synteettinen huume, mahdollisesti vielä metamfetamiiniakin haitallisempaa. Paljon muuta siitä ei vielä tiedetäkään.

Yhdysvallat lopetti huumeopeaationsa

Vastauksena USA:n kasvavaan opioidi-ongelmaan ja heikentääkseen jatkuvasti voimistuvaa talibania USA:n huumeviranomaiset (DEA; Drug Enforcement Administration) toteuttivat 10 vuoden aikana operaatio Reciprocityn. Operaatiossa lainattiin toimintamallia, jonka avulla Kolumbian FARC-sissijärjestön johtajia oli saatu tuomittua huumerikoksista New Yorkissa. Operaation aikana kerättiin lähes 1 000 sivua syyte- ja todistusaineistoa Afganistanin 26 suurimmasta huumekauppiaasta, joiden joukossa oli sekä sotaherroja että talibaneja.

Syytettyjä olisi tuskin saatu oikeudenkäyntiin. Heillä oli takanaan yksityisarmeijoiden tai asemiesten sekä oman heimon tai muiden korkealla tasolla vaikuttavien henkilöiden antama tuki ja suoja. Sen sijaan olisi voitu kyseenalaistaa syytettyjen motiivit sodankäyntiin, vaikeuttaa heidän rahaliikennettä ja liikkumista kansainvälisen pidätysmääräyksen myötä.

USA:n Kabulin suurlähetystö, määräsi operaation kuitenkin lopetettavaksi vuonna 2013. Sen ei haluttu vaarantavan neuvotteluaikeita talibanin Qatarin toimiston kanssa, suunniteltuja vankien vaihtoa sekä mahdollista tulitaukoa talibanin kanssa. Lisäksi silloinen presidentti Karzai oli raivoissaan siitä, että hän ei ollut perillä neuvotteluaikeista. Häntä haluttiin lepytellä eikä puuttua hänen lähipiirinsä huumebisneksiin, kuten ei myöskään niiden huumeparoneiden liiketoimiin, jotka olivat talibania vastaan taistelevina tahoina tai tiedonantajina USA:n eri toimijoiden suojeluksessa. Operaatiolla ei ollut lopulta riittävää poliittista tukea.

Afgaanit tunsivat itsensä petetyiksi

DEA:n henkilöresursseja vähennettiin ja liikkumisoikeutta rajoitettiin. Afgaanien kouluttamista, jotta olisivat voineet ylläpitää aloitettua toimintaa, olisi pitänyt jatkaa. Afgaanit tunsivat itsensä petetyiksi ja operaatiossa mukana olleen korkea-arvoisen afgaani-virkamiehen mielestä lopettamisen seurauksena oli huumeiden tuotannon raju kasvu. Politico-lehden mukaan operaatiossa kerätty materiaali on vielä tallessa ja enimmäkseen käyttökelpoista. Huumeiden tuotantoketjuissa on tapahtunut henkilöiden osalta vain pieniä muutoksia.

Joidenkin arvioiden mukaan Obaman hallinto tavoitteli lyhytaikaista poliittista menestymistä (joissa enimmäkseen epäonnistuttiin) sen sijaan, että olisi tavoiteltu pitkäaikaisia turvallisuuteen vaikuttavia tuloksia. On jopa arvioitu, että tapahtuneiden valossa USA hävisi huumesodan.

Strategia muuttui Trumpin käskystä

Vuoden 2017 marraskuussa presidentti Donald Trump muutti Afganistanin strategiaansa. Aiemmasta määräyksestä poiketen, ilmavoimia voitiin käyttää myös huumelaboratorioiden tuhoamiseen. Tarkoituksena oli Syyrian mallin mukaisesti vähentää talibanin huumeista saamia tuloja. ISIS:ksen öljyvaroja tuhottiin Syyriassa menestyksellisesti, mutta muutaman sadan dollarin arvoisten huumelaboratorioiden tuhoaminen täsmäaseilla ei ollut yhtä onnistunut operaatio.

Iron Tempest -pommitusoperaatiossa, johon myös Afganistanin ilmavoimat osallistuivat, tuhottiin noin vuoden aikana 200 kaikkiaan maan 500 huumelaboratoriosta. Kohteet olivat onnistuneen tiedustelun ansiosta oikeita, mutta useimmat niistä eivät olleet enää aktiivisessa käytössä. Uuden laboratorion voi pystyttää päivässä melkein mihin vain. Toiminta siirtyi mm. moskeijoihin tai pois asutuskeskuksista, jotta siviilit eivät olisi vaarassa.

Iskut tulivat erittäin kalliiksi, eikä niillä ollut juuri vaikutusta huumekauppaan tai talibanin talouteen. Paikallisten suhtautuminen Yhdysvaltoihin ja Afganistanin hallitukseen heikkeni ja pelko lisääntyi. Jälkiviisaasti on helppo todeta, että muissa operaatioissa menestyksellisesti toteutetut erilaiset strategiat eivät ole toimineet Afganistanissa.

Huumeongelma uudelleen esille

Kansainvälisissä tapaamisissa ei ole viime vuosina juuri mainittu huumeongelmaa, Ranskan ja afgaanien puheenvuoroja lukuun ottamatta, mutta hiljalleen se on palannut keskusteluun. Erityisesti USA, mutta myös kansainvälinen yhteisö, Suomi mukaan lukien, on käyttänyt lähes yhdeksän miljardia dollaria huumeiden vastaiseen toimintaan kuten vaihtoehtoisten elinkeinojen tukemiseen, viranomaisten kapasiteetin lisäämiseen ja alueellisen yhteistyön kehittämiseen.

Tarjoamalla huomattavia kannustimia ja puuttuvia yhteiskunnan palveluja Helmandin maakunnassa, monet maanviljelijät saatiin vaihtamaan oopiumin viljely vehnään. Ohjelman päätyttyä ja talibanin saatua alue haltuunsa, paluu oopiumin viljelyyn tapahtui nopeasti.
Sahramin viljelystä oopiumin sijaan on saatu hyviä tuloksia. Afganistanissa tuotettu sahrami on korkealaatuista, se on valittu kolmena vuotena peräkkäin maailman parhaaksi. Vuosituotanto on nelinkertaistunut nopeasti noin 13 tonniin. Toinen varteenotettava ja tuottoisa vaihtoehto on aloe vera, jota viljellään kasvihuoneissa.

Poliittinen tahtotila on ollut heikko

Afganistanin poliittinen tahtotila huumeiden vastaiseen toimintaan on ollut melko heikko, muita asioita on pidetty tärkeämpinä maan tulevaisuudelle. Monet hallinnon virkamiehet tai poliisit ovat lisäksi mukana huumebisneksessä ja paikallisten mahtimiesten tehtäviinsä valitsemia ja siten alttiina heidän vaikutusvallalleen. Huumeiden vastaiset operaatiosuunnitelmat vuodetaan usein vastapuolelle. Jos merkittävä huumerikollinen joutuu oikeuteen, ja todisteet riittävät tuomitsemiseen, on todennäköistä, että melko pian hänet kuitenkin vapautetaan. Criminal Justice Task Force (CJTF) on kuitenkin pyrkinyt tehostamaan toimintaansa myös huumerikollisten tuomitsemisessa.

Huumeongelma on ennen kaikkea myös alueellinen ongelma minkä vuoksi tarvitaan yhteistyötä alueen maiden kesken. Kaikki Afganistanin rajanaapurit Kiinaa lukuun ottamatta ovat mukana YK:n huume- ja rikosjärjestö UNODC:n alueellisessa huumeiden vastaisessa ohjelmassa. Kiinan, jonka käyttämästä heroiinista 20 % tulee Afganistanista ja Intian, jonne afgaanihuumetta tulee mm. Dubain kautta, liittymistä ohjelmaan esitettäneen. Hiljattain Afganistan, Pakistan ja Iran, jotka ovat huumeongelman keskeisiä maita, sopivat keskinäisen yhteistyön lisäämisestä. Alueen maat ovat hiljalleen ymmärtäneet yhteistyön tärkeyden ja ovat siinä aktiivisia.

Huumebisnes lisää epävakautta

Huumetaloudella on merkittävä konfliktia syventävä vaikutus, eikä sitä voida enää erottaa siitä. Nykyisen kehityksen jatkuessa, Afganistanista uhkaa muodostua tai oikeastaan siitä on jo osittain muodostunut niin sanottu huumevaltio (narco-state). Valtava huumebisnes on tehnyt Afganistanista yhä epävakaamman valtion.

Huumeiden kasvanut tuotanto ja laskenut hinta on lisännyt myös alueellista epävakautta. Huumeiden käyttäjien määrä Afganistanissa, salakuljetusreiteillä ja loppukäyttäjämaissa lisääntynee. Jos heroiinin jalostuksessa tarvittavien kemikaalien rajusti kasvanutta salakuljetusta ei pystytä tehokkaasti rajoittamaan ja laboratorioiden toimintaa vaikeuttamaan, lisääntynee heroiinin jalostus Afganistanissa ja sitä kautta Talibanin käytössä olevat rahavarat voivat kasvaa. Yhteiskunnan kaikki kerrokset läpäissyt korruptio politiikkojen, paikallishallinnon, huumepoliisin, poliisin ja rajaviranomaisten keskuudessa tekee huumeiden vastaisesta toiminnasta hyvin vaikeaa.

Mikäli rauhanprosessi etenee ja siitä halutaan kestävää, tulee myös huumetalous ja sen rooli epävakautta lisäävänä tekijänä sisällyttää osaksi neuvotteluja.

 

Teksti: Niko Heimola

Kirjoittaja on ollut rauhanturvaajana Balkanilla UNPREDEP-, SFOR- ja KFOR –operaatioissa sekä ISAF -operaatiossa Afganistanissa. Nykyisin hän työskentelee ulkoministeriössä Suomen Afganistanin kehitysyhteistyön vastuuvirkamiehenä.

 

 

kriha

rt5 19

Lehdessä lisäksi mm: 

  • Euroopan rauhanturvaajilla on yhtenäinen suorituskyky
  • Veteraanitapaaminen Ruotsin Karlskronassa
  • Kentän uutiset sekä paljon muuta..

 

Seuraava lehti:
Numero 6/2019 ilmestyy 31.12 
( Aineisto viimeistään 27.11 )

 

Liity Rauhanturvaajaliiton 
jäseneksi: Saat lehden ja paljon muuta.

Rauhanturvaaja 40 vuotta