Rauhanturvaaja 1/19

Suomen Rauhanturvaajaliitto ry:n jäsenlehti

Rauhanturvaaja-lehti 40-vuotias

Sinibarettiliiton täyttäessä 1978 kymmenen vuotta tietoa sen toiminnasta jaettiin kirjeitse yhdistyksille. Niiden henkilöjäsenille tietoja tihkui varsin vaatimattomasti.

Osittain tästä syystä liiton nuorimmat ja pienimmät yhdistykset, Rauman ja Lohjan Seudun Sinibaretit, olivat kumpikin tahoillaan lähteneet lehden tekoon. Barettiveli Kyösti Kuikka puuhamiehenä julkaisi 24.10.1978 lehden “Rauman Seudun Sinibaretti”, jonka sivukoko oli A5 ja jossa oli sivuja 32. Painos oli 500 kappaletta.

Lehteä jaettiin YK-päivänä jäsenille, tavarataloissa, kirjastoissa ja pankeissa. Sinibaretti-lehden aatteelliseksi ja toiminnalliseksi isäksi on kuitenkin ehdottomasti nimettävä Tarmo Suomalainen, joka työskenteli tekstinkäsittelijänä Länsi-Uusimaan Kirjapainossa Lohjalla. Hän kertoi ottaneensa lehden perustamisen puheeksi vuonna 1978 perustetun Lohjan yhdistyksen johtokunnan ensimmäisessä kokouksessa.

Seppo J. Papunen (vas.), Heikki Jansson ja Jorma Paukku ovat kantaneet päävastuun Varsinais-Suomen Rauhanturvaajien historiakirjaprojektista.Seppo J. Papunen (vas.), Heikki Jansson ja Jorma Paukku ovat kantaneet päävastuun Varsinais-Suomen Rauhanturvaajien historiakirjaprojektista.

Varsinais-Suomen Sinibarettien ex-puheenjohtaja Heikki Jansson heittää mietittäväksi perustavaa laatua olevan kysymyksen, kun istahdamme tekemään ennakkojuttua yhdistyksen edessä olevista 50-vuotisjuhlista. Jansson kysyy, onko yksikään muu rauhanturvaajayhdistys ikinä tehnyt historiakirjaa toiminnastaan?

Yhdistyksen toimiston pöydän ääressä Heikkilän kasarmilla istuvat myös nykyinen puheenjohtaja Jorma Paukku ja tiedottaja Seppo J. Papunen. Yksissä tuumin päädymme siihen lopputulemaan, että ei ole. Pohjalaisittain liparekokoluokan historiikkeja toki tunnetaan, mutta ei todellakaan varsinaista historiakirjaa.

 
 KOLUMNI

Joulun välipäivinä Charly Salonius-Pasternak, Ulkopoliittisen instituutin tunnettu ja arvostettu vanhempi tutkija, julkaisi Helsingin Sanomissa Vieraskynä -palstalla mielipidekirjoituksen, jonka kärkenä oli kehotus vetää suomalaiset sotilaat pois Irakista ja Afganistanista (Vieraskynä, 4.1.2019).

Hänen mukaansa hyviä perusteita osallistua näihin operaatioihin on kyllä aikanaan ollut, mutta nyt joukkojen kotiuttamista pitää harkita vakavasti. Hänen mielestään sellaisia Suomen omaa kansallista turvallisuutta tukevia hyötyjä, joita eritoten Afganistanista on ollut saatavissa, ei enää ole. Parempi olisikin, jos panostaisimme reservin kertausharjoituksiin ja osallistuisimme nykyistä useammin kansainvälisiin sotaharjoituksiin.

YKSI MEISTÄ

Muutaman viikon myöhästyminen toiselle rauhanturvakeikalla hakeutumisessa harmittaa Pertti Haapasta edelleenkin. Muutaman viikon myöhästyminen toiselle rauhanturvakeikalla hakeutumisessa harmittaa Pertti Haapasta edelleenkin.

Marraskuussa 2017 kahdeksankymppisiään Raumalla jubileerannut Pertti Haapanen myöntää, että iän myötä muisti tuppaa tekemään välillä tepposet, mutta Kyproksella viettämänsä puoli vuotta mies tuntuu muistavan kuin eilisen päivän. Niitä kuukausia Haapanen kutsuu varovaisesti ”ehkä elämänsä parhaiksi”.

Mitä rauhanturvaamiseen ylipäätään tulee, niin vain yksi asia jäi Haapasta harmittamaan. Hän nimittäin pisti hakemuksen toiselle keikalle sisään raumalaisittain yhden inan liian myöhään.

Marcus Rutanen ja everstiluutnantti Pullin virka-auto.Marcus Rutanen ja everstiluutnantti Pullin virka-auto.

Lähdimme 19.4. 1985 vääpeli Marcus Rutasen johtamana Nagourasta Italian poikien hekolla kohti Beirutia ja kahden viikon komennukselle Unifil Housen vartio-osastoon. Tehtävänämme oli talon vartiointi sekä lentokentän kupeessa olevan YK-varaston suojaaminen. Vahvuus oli 1+10. Unifil Housessa toimintaa johti everstiluutnantti Pulli. Lisäksemme talossa oli MP-osasto, jossa oli myös suomalaisia.

Matkasta ei ole paljon kerrottavaa, kuten ei myöskään ensimmäisistä päivistä paikan päällä. Vartiointia vuorollaan ja muut ajat kaupungilla joko syömässä tai oluella. Normaalisti oltiin Summerland- tai Commodor hotelleissa tai Swiss Tavernassa. Sotatapahtumia tietenkin oli, mutta lähinnä vihreän linjan tuntumassa, eivätkä ne aiheuttaneet meille minkäänlaista vaaraa.

Elämässä on hyvä varautua erilaisten tilanteiden ja muutosten varalta etukäteen. Jo elinaikanaan voi erilaisilla oikeustoimilla vaikuttaa siihen, miten itseään ja omaisuuttaan koskevia asioita hoidetaan kuoleman jälkeen tai muuten tulevaisuudessa.

kriha

RT 1 2019

Lehdessä lisäksi mm: 

  • Naton rauhankumppanuusohjelman perustamisesta 25 vuotta
  • Kanadan rauhanturvaoperaatiot Calgaryn sotamuseossa
  • Kentän uutiset sekä paljon muuta..

 

Seuraava lehti:
Numero 2/2019 ilmestyy 26.4 
( Aineisto viimeistään 29.3 )

 

Liity Rauhanturvaajaliiton 
jäseneksi: Saat lehden ja paljon muuta.

www.Autonvaraosat24.FI

Rauhanturvaaja 40 vuotta