Euroopan Unioni keksi aikoinaan perustaa ns. nopeat toiminnan joukot sammuttamaan tulipaloja määrittämällään 6000 kilometrin säteellä Brysselistä. Hyvästä ideasta annan heti 10 pistettä. Suomikin on jo osallistunut nopean joukkojen toiminnan päivystysvuoroon kahdesti. Ja taas ollaan valmiita kahteen seuraavaan.

EU:n intressi, poliittisten päätöksien jatkeeksi, on mahdollisuus käyttää myös sotilaallista työkalua. Eli ilman Yhdysvaltain poliittista tai sotilaallista tukea. Yleensä kaikki voimainkoitokset perustuvat taloudellisten intressien pönkittämiseen, eikä EU siinä mielessä ole erilaisempi kuin muukaan järjestö.

Suomi, EU:n malliylioppilaana, ei voi olla sivussa Battle Grouppien toiminnasta. Harmi, että EU:n Battle Groupit ovat kuitenkin vain puuhastelua - tai oppimisrituaalia. Nykyinen EU-doktriini, tai oikeammin käytäntö, eivät suosi nopean toiminnan joukkoja ikinä käytettävän missään konfliktissa. Sellaista poliittista päätöstä EU-maat eivät ikinä saa aikaiseksi, jossa valtuutettaisiin Battle Group osallistumaan johonkin (mieleiseen) konfliktiin.  Jo siitäkin syystä, että päivystävään BG-porukkaan osallistuvat maat joutuvat itse maksamaan ihan kaiken. Yhteistä EU-kassasta tulevaa rahoitusta ei vaan ole. Ei ole mielekästä käskeä kolmea-neljää valtiota maksamaan siitä hurjasta summasta, johon kaikki EU-maat haluavat mukaan ja lippuansa näyttämään.

Suomella on tällä hetkellä menossa valintavaihe kahteen "operaatioon". Tähän Oy Suomi-Finland Ab käyttää varsin avokätisesti taloudellisia ja henkilöstöllisiä resursseja. Merivoimien Esikunta ja reipasotteinen Utti puuhastelevat henkilöiden kanssa erilaisissa valintatesteissä ja myöhemmin koulutuksellisissa toimissa. Porukoiden kansainväliset koulutuksetkin ovat jo ohjelmoitu. Ja kaikki tämä vaiva ihan turhaan. Ja rahaa palaa.

Kokemuksesta jo tiedetään, ettei EU:n Battle Grouppeja ikinä lähetetä mihinkään tehtävään. Semminkin, suomalaisille rauhanturvaajille BG-puuhastelu antaa ainakin patkätyöpaikan vuodeksi. Työpaikka toimii vaikka väliaikaisena viihdykkeenä opiskelujen välissä tai antaa juuri irtisanotuille siviilimaailman osaajille mukavan sulan hattuun. Tottakai Puolustusvoimat "takaa" ulkomaan operaation normaalin kriha-rekryn kautta. Tosin kriha-tehtäviin voi päästä sukkelammin ilman bg-osallistumista. Sitä en kiistä etteikö päivystysvuoro harjoituksineen olisi hyvää kertausharjoitusta omankin maan puolustamista ajatellen. Aiemmat BG-joukkomme olivat parhaiten koulutettuja sotilasosastoja koskaan - tokko seuraavatkaan huonompia ole.

Nopean toiminnan joukkojen käyttöön tulisi saada ensinnäkin todella väljä EU-valtuutus. Koskaan konflikteihin ehtiminen ei ole ollut kiinni sotilaiden hitaudesta. EU ei byrokratiassaan eroa juurikaan YK:sta tai Natosta, ellei päätöksentekoa EU:n tasolla korjata kiireesti.
Ensimmäinen tehtävä olisi määrätä kaikille maille yhteinen ja vuotuinen rauhanturvamaksu (YK-malli), huolimatta siitä mikä maa milloinkin päivystää. Tästä kassasta tuettaisiin mahdolliseen operaatioon meneviä valtioita, joiden kontolla kuitenkin ovat palkka- ja materiaalikustannukset.
Toisekseen päätöksentekoa pitää yksinkertaistaa eli nopeuttaa. Mahdollinen EU-mandaatti voitaisiin antaa "coalition of willing" -periaatteella eikä vaadittaisi kaikkien maiden yksimielistä päätöstä.