Hyvät lukijat, kädessänne on jälleen kerran historiallinen Rauhanturvaaja-lehti. Historialliseksi lehden 1/10 tekee painopaikka, raumalainen kirjapaino Painorauma. Teille, arvoisat lukijat, painopaikan muutos näkyy vain pienissä nyansseissa, mutta meille tekijöille se toivottavasti tuo helpotusta päivittäisten rutiinien hoitoon.Kirjapainon vaihtamiseen ei sisälly mitään dramatiikkaa, vaan perimmäinen syy vaihtoon oli tarjouskilpailu eli koko prosessin yhteen sanaan tiivistäen euro.

Länsirannikolta kuuluu siis Erich Maria Remarquen legendaarisen ”In Westen nichts Neues” -kirjan nimeä vapaasti mukaillen jotain muutakin uutta kuin vain Rauman Lukon menestys.

Löysä aasinsilta raumalaisten ylpeyteen nosti allekirjoittaneen mieleen rauhanturvatehtävissä mahdollisesti palvelleet suomalaiset SM-sarja- tai SM-liigatason jääkiekkoilijat. Itselleni kumpusi muistin rajallisista kätköistä kiekkopuolelta nimenä ylös ainoastaan Mika Saarinen, joka keräsi kaudella 1983–84 tililleen 24 liigaottelua HPK:n paidassa. Poikien maaotteluita tällä hetkellä Unkarin Papassa työskentelevällä Saarisella on neljä enemmän eli 28.

Toimitus ottaa kiitollisuudella vastaan tiedot kaikista 54 vuoden aikana maailmalla palvelleista suomalaisista huippu-urheilijoista. Jutunaiheena barettipäiset urheilusankarit on houkutteleva.

Yksi mielenkiintoisimmista rauhanturvaamista sivuavista alkuvuoden uutisista tuli Afganistanista, missä naapurimaa Ruotsin tuleva kuningatar, prinsessa Victoria kävi tapaamassa ruotsalaisia ja siinä sivussa suomalaisiakin rauhanturvaajia.
Mielenkiintoiseksi vierailun tekee Afganistanin turvallisuustilanne. Mitä ilmeisimmin prinsessa halusi omalla esimerkillään korostaa sen työn tärkeyttä, mitä rauhanturvaajat baretin väristä riippumatta eri puolilla maailmaa tekevät.

Muistan omalta barettiuraltani prinsessa Victorian vierailun Kosovoon. Sain tuolloin ottaa osaa kuninkaallisen matkaohjelman järjestelyihin virkani eli keskisen monikansallisen prikaatin tiedotusupseerin ominaisuudessa. Pääsin jopa puhumaan Victorian kanssa kahden kesken ruotsia. Jos se olisi ollut minusta kiinni, niin jatkaisimme keskusteluamme varmasti vieläkin. Ikävä kyllä prinsessaa kuin hai laivaa seurannut Ruotsin hovin legendaarinen lehdistöpäällikkö Elisabeth Tarras-Wahlberg rohkeni olla asiasta eri mieltä.

Leikki leikkinä. Jokaisella meillä on haaveemme, mutta haaveillakin on toki rajansa.
Edeltäjäni Kosovossa olivat päässeet tapaamaan myös Englannin prinsessa Annen. Itselleni tuota kunniaa ei suotu, mutta sain sentään nauttia poviprinsessa Jordanin seurasta. Uskokaa tai älkää, mutta Jordan innostui jossain vaiheessa vilauttamaan toimistossamme jopa tunnetusti lattean kotimaansa kahta korkeinta tai ainakin komeinta kukkulaa. Eli viis Annesta.
Mutta olihan meilläkin Kosovossa kyykkyviulisti Linda tanssityttöineen.