Joulupäivänä lentomatkallaan Detroitia lähestynyt nigerialaisnuorukainen yritti turhaan sytyttää alusvaatteisiin kätkettyä räjähdysainetta ja sai aikaan uskomattoman laajan mobilisaation suurvallan turvallisuusorganisaatioissa ja maailman lentokentillä. Mieleen tulee lähinnä rinnastus serbinationalisti Gavrilo Principiin, joka ampui Itävallan kruununperillisen Sarajevossa 28.6.1914. Silloin Itävallan johtajat pyrkivät käyttämään tapahtumaa hyväkseen hyökkäämällä Serbiaan - ja saivat aikaan maailmansodan.

Presidentti Barack Obama haukkui julkisesti maansa tiedustelujohtajat ja lupasi ryhtyä koviin toimiin Jemeniä vastaan, ellei siellä suostuta yhteistyöhön al-Qaidan terroristien nitistämiseksi. Hän ei halunnut näyttää pehmolta verrattuna edeltäjäänsä hieman vastaavassa tilanteessa. George W. Bush julisti sodan terrorismia vastaan syksyllä 2001, ja kohta alkoivatkin pommit putoilla Afganistaniin.

Vuoden kestäneen presidenttikautensa aikana Obama on ehtinyt  jo muutenkin palata Bushin polulle, vaikka retoriikka on tuntuvasti pehmeämpää. Sodassa hänkin tunnustaa olevansa ja lähettää lisää sotilaita ”hyvään sotaan” Afganistaniin sekä pommeja Pakistaniin ja Jemeniin. Tämä tuskin yllättää realismin opit omaksuneita analyytikkoja mutta on jo pakottanut monet idealistisiin päämääriin uskovat liittolaiset miettimään, kannattaako sillä tiellä seurata johtajaa.

Kyyniset realistit näkevät viime käänteissä Osama bin Ladenin virittämän ansan jälleen lauenneen ja amerikkalaisten rimpuilevan verkossa, josta ei ole poispääsyä. Monista sen suuntaisista arvioista erottui äsken tiedustelueksperttien tekemä laskelma, miten paljon Yhdysvallat on kuluttanut voimiaan terroristijahdissa.

Vajaan vuosikymmenen aikana sotamenoihin on käytetty pyöreästi 1 000 miljardia dollaria. Siitä suurin osa on kulunut Irakissa, joka liitettiin vuonna 2003 osaksi ”terrorisminvastaista sotaa” riippumatta siitä, ettei Saddam Husseinia voitu mitenkään yhdistää vuoden 2001 iskuihin. Tosiasia kuitenkin on, että amerikkalaissotilaita on Irakissa kuollut 4 380 ja pahasti haavoittunut noin 30 000, puhumattakaan liittolaisten ja paikallisten tappioista.

Osama bin Laden pakotettiin siirtämään tukialueensa Afganistanista Pakistanin puolelle, mutta Naton johtaman liittokunnan sotilata on siellä kuollut noin 1 600, samalla kun kapinalliset ovat saaneet hallintaansa yhä lisää alueita. Ulkomaalaisia sotilaita on nyt Afganistanissa 113 000 vastassaan 100 al-Qaidan sissiä amerikkalaisten tiedustelulähteiden arvion mukaan. Pakistanin puolella on lisäksi muutama sata al-Qaidan jäseniä. Kaikkiaan al-Qaidan vaikutuspiirissä Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa arvioidaan olevan hieman yli 2 000 taistelijaa.

Yhdysvallat pitää aseissa 1,4 miljoonaa sotilasta ja saman verran reservejä sekä tukitehtävissä 700 000 siviiliä ja kymmeniä tuhansia vartiomiehiä ”contractoreina”. Heitä tarvitaan lähinnä 800 sotilastukikohdan turvaamiseen. Lisäksi terroristijahtiin osallistuu tiedusteluorganisaatioissa 100 000 siviiliä. Voimasuhteet al-Qaidaan vastaan ovat 666:1, joten kyseessä lienee maailmanhistorian epäsymmetrisin sota.

Vuotuiset kustannukset Yhdysvaltojen kansallisen turvallisuuden ylläpitämiseksi kohoavat noin 900 miljardiin dollariin. Se merkitsee noin kuutta prosenttia BKT:sta ja puolta koko maailman vastaavista kustannuksista, vaikka Yhdysvaltojen tuotanto kattaa vain 20 prosenttia ja väkiluku viisi prosenttia  maailmanmittakaavassa. Mikään maa ei halua ryhtyä amerikkalaisten kanssa kilpavarusteluun, vaan kilpailijat seuraavat supervallan vajoamista sotiensa suohon.

Jemenin kehitys näyttää toistavan Vietnamin, Afganistanin ja Pakistanin kaavaa. Rutiköyhässä maassa valtaa pitää diktaattorien arkkityyppi Ali Abdullah Saleh, jonka salainen poliisi ja ”turvallisuusjoukot” ovat keskittyneet kahden pitkäaikaisen kapinallisalueen kurittamiseen. Näistä taisteluista erillään pysynyt al-Qaida on saanut verraten rauhassa pitää omat tukikohtansa.

Yhdeksästä miljoonasta jemeniläisestä yli puolet on alle 20-vuotiaita ilman näkymiä paremmista elinoloista. Ulkomailta saadut tukirahat käytetään lähes kokonaan pienen valtaklikin hyväksi ja taisteluun kapinallisia maakuntia vastaan. Ei siis ihme, että presidentti Obamaa on vakavasti varoitettu uudesta Afganistanista, jos Jemeniin tehdään sotilaallinen interventio.

Kun Yhdysvaltojen ylivoima al-Qaidaan nähden on huikea, voidaan voimasuhteita tarkastella myös toisesta näkökulmasta. Pohjois-Amerikan ja EU-maiden yhteinen asukasluku on noin 800 miljoonaa. Ei sillä väkimäärällä kannata pitkään yrittää uhmata yli 3 000 miljoonan aasialaisen voimistuvia vaatimuksia saada määrätä omista asioistaan.