Olen seurannut Afganistanissa vakavasti loukkaantuneen ja loppuelämänsä vakavista vammoistaan kärsivän ystäväni taivalta vuosien ajan. Onneksi hän selvisi hengissä - kiitos tehokkaasti toimineen evakuointijärjestelmän ja ensihoidon. Matka Afganistaniin oli hänen kolmas reissunsa maailmalle siniristilippu olkavarressaan.

Ystävältäni saamani tiedon mukaan rauhaturvatehtävissä on vammautunut 15 suomalaista veteraania, muutama heistä vakavasti. Henkensä menettäneet on kerrottu päivälehdissä.

Edelleenkään näillä vammautuneilla "uusveteraaneillamme" (= sotainvalideilla) ei ole sellaista asemaa, jonka he ansaitsevat, vaan he joutuvat kiistelemään Valtiokonttorin kanssa oikeudesta hoitoon ja toimeentuloturvaan.

Ymmärrämmekö jälleen vasta vuosikymmenten jälkeen velkamme näille miehille ja naisille, jotka lähtivät Suomen puolesta tuntemattomaan?

Sama kaiku on askelten

Rintamaveteraanimme saivat kärsiä ja odottaa pitkään ennen kuin he saivat sen arvostuksen ja kunnian, joka heille kuuluu. Pitääkö uusveteraanien kuunnella kyynisiä kommentteja rauhanturvatehtäviin lähtemisen vapaa-ehtoisuudesta, hyvistä päivärahoista ja lokoisista oloista?

Sodissammekaan suuri osa sotilaista ei koskaan joutunut todella pahaan paikkaan - kukaan ei vaaraa voinut kuitenkaan ennalta tietää.

Osa menetti "vain" vuosia elämästään, osa menetti henkensä, suurin osa hengissä selvinneistä on kantanut jonkinasteista vammaa sielussaan. Rintamallekin osa lähti vapaaehtoisesti etuajassa, osa käskystä, harvat vasta vietynä.

Olen vapaaehtoinen

Jos valtio ei velvollisuuttaan ymmärrä, täytyy kansan nousta rauhanturvaveteraanien ja mahdollisesti tulevien eurooppalaisten nopean toiminnan joukkojen suomalaisveteraanien rinnalle. Meidän pitää huolehtia siitä, että he saavat kaiken mahdollisen hoidon, jolla heidän mahdollisia vammojaan voidaan korjata tai kärsimystä lievittää. Heillä täytyy olla myös taloudellinen turva, jos työkyky Suomen asiaa palvellessa on mennyt tai heikentynyt.

Koska monet vammat tulevat ilmi vasta kotiutumisen jälkeen, olisi oikeus ja kohtuus, että veteraanit saisivat kokonaisvaltaisen ilmaisen sairaanhoidon kahden vuoden ajan kotiutumisen jälkeen ja vammautumisesta johtuvien haittojen kaikinpuolisen korvaamisen loppuelämänsä ajan.

Koska psyykkisen vamman saaneet ja/tai alkoholisoituneet veteraanit eivät välttämättä kykene itse pitämään puoliaan, on kaikkien veteraanien hyvinvointi tarkistettava esimerkiksi työterveyshuollossa itsestään selvinä pidettyjen terveystarkastusten muodossa. Reservin lääkärit voisivat huolehtia tästä. Olen vapaaehtoinen.

_{Kirjoittaja on sastamalainen työterveyslääkäri ja res lääkintäluutnantti}