Kansainväliset tehtävät vahvistavat kansallista puolustusta

Sotien jälkeisessä Suomessa puolustus- ja turvallisuuspolitiikka on ollut yksiselitteisesti parlamentaaristen päättäjien käsissä.  Asioita käsiteltiin aluksi puolustuspoliittisessa revisiokomiteassa ja myöhemmin puolustusneuvostoissa, jossa olivat edustettuina lähes kaikki puolueet. Tehtyjen suositusten yhteisenä nimittäjänä voidaan pitää sitä, etteivät ne  toteutuneet.

Hallitus laati ensimmäisen puolustuspoliittinen selonteon vuonna  1995. Sitä ovat seuranneet selonteot vuosina  1997, 2001, 2004 ja 2009.  Tänä vuonna laaditun selonteon tarpeellisuudesta ollaan oltu montaa mieltä. Sitä on pidetty jopa vanhanaikaisena ja jäykkänä vastaamaan nykypäivän nopeisiin tilanteen muutoksiin turvallisuuspolitiikan kentässä.

Puolustusvoimien kehittämiselle selonteko on kuitenkin antanut perusteet pitkäjännitteiselle, yli hallituskausien ulottuvalle kehittämiselle. Merkittävää on, että hallituspohjasta riippumatta uudet hallitukset ovat noudattaneet lähes sellaisenaan edellisen hallituksen eduskunnalle antamien selontekojen linjauksia.  Tämä onkin ollut ainoa mahdollisuus, kun huomioidaan esimerkiksi materiaalihankintojen pitkät aikataulut.

Selonteosta eduskunnassa järjestetty paneelikeskustelukin, johon ottivat osaa kaikkien suurimpien puolueiden edustajat, omalta osaltaan vahvisti yhteisymmärryksen tärkeän merkityksen. Keskustelijat olivat samaa mieltä siitä, että Suomessa harjoitettava puolustuspolitiikka tarvitsee onnistuakseen laajan konsensuksen ja pitkän aikavälin linjaukset. Samoin kaikki pitivät  hyvänä ratkaisuna sitä, että maanpuolustuksemme perusta jatkossakin on yleinen asevelvollisuus ja alueellinen puolustusjärjestelmä huolimatta siitä, että muualla Euroopassa tästä mallista ollaan jo luovuttu.

Kaikki näytti olevan hyvin, kunnes keskustelu kääntyi puolustuksen rahoittamiseen. Opposition edustajat sanoutuivat selkein sanoi irti puolustusbudjettiin vuodesta 2011 suunnitellusta vuosittaisesta kahden prosentin korotuksesta, jonka tarpeellisuudesta myöskin  Tasavallan presidentti on omassa kannanotossaan ollut yhtä mieltä hallituksen kanssa. On mielenkiintoista seurata, miten tässä asiassa lopulta käy.

Kansainvälinen kriisinhallinta, sen kehittäminen ja Suomen osallistuminen operaatioihin on hyvin esillä selonteossa. Suomen osallistuminen  on osa maamme turvallisuuden rakentamista ja kansainvälisen vastuun kantamista. Osallistuminen myös vahvistaa  kansallista puolustuskykyä. Syytä on myöskin korostaa, että kansainvälisten operaatioiden kustannukset eivät ole vähentämässä kotimaan puolustuksen kehittämistä.