Suomalainen kriisinhallintasotilas on netin turvallisuusasioissa hölmömpi kuin surkeinkaan aloittelija, hiutale, newbie. Liian monesta alhaalla toimivasta hat-hat-sankarista saa poimittua kaiken mahdollisen tiedon Facebookien, irc-gallerioiden ja verkkoyhteisöjen kautta. Vaikkei taistelija itse paljastelisi henkilötietojaan, hölmöt nettiystävät voivat tehdä sen hänen puolestaan.

Aloitetaan tositarinalla: Eteläiseen Afganistaniin sijoitettu tanskalaiskersantti Mads (nimet muutettu) on hyvin aktiivinen netin, Facebookin, Twitterin ja YouTuben käyttäjä. Nuori mies pitää ajankulukseen myös omaa blogia, missä hän kertoilee arjestaan, partioinnista ja A-maan elämänmenosta. Kaikki tapahtuu tietysti armeijan sääntöjen mukaisesti ja turvallisesti. Palvelustovereita kutsutaan vain etunimillä, eikä valokuvistakaan voi tunnistaa ketään.

Silti ruotsalainen Madsin entinen faitterikaveri pystyi virittämään tämän aamupartion reitille tienvarsipommin ja tappamaan Madsin ryhmän. Oikeasti svedukollega lähetti Madsille sähköpostia: ”PUM! Kuolet ylihuomenna klo 0645 siinä- ja siinä-kylässä ja mukanasi menevät todennäköisesti tämä ja tämä kaverisi. Hasta la vista.”.

Kollega oli huomannut, miten Mads päivittää Facebook-statukseensa sinänsä aika tavallisia asioita. ”Tänään edessä 12 tunnin automatka”, ”Svennen ja Timin kanssa lenkillä” tms. Blogissa oli joskus ollut kuvia Madsin mukaan ”normipartiosta” tunnistettavien maastonkohtien, tieväylien ja maisemien edessä. Armeijan nettisivuilta oli jostain PR-kuvasta pystynyt bongaamaan Madsin ja päättelemään, millaisten kylänvanhimpien luona tämän partio säännöllisesti käy.

Parin päivän kaivelun, netin karttapalveluiden ja ystävien FB-statustietojen (Svenne ja Tim ovat myös Facebookissa) ristiintaulukoinnin jälkeen ruotsalainen oli saanut aika tarkan kuvan siitä, minne partio ehtii milloinkin ja mitä reittiä se todennäköisemmin kulkee. Sen jälkeen kuvitteellisen tienvarsipommin virittäminen lähes oikeaan paikkaan odottelemaan oli helppoa.

No, Afgojen kaltaisessa kehitysmaassa talebanit todennäköisemmin vakoilevat kohteitaan ihan livenä paikallisten paimenten vihjeiden perusteella, eivätkä surffaa Naamakirjassa, mutta esimerkki on silti aika kuvaava. Verkkoon vapaaehtoisesti pantu yksityistieto on väärissä käsissä tai väärissä olosuhteissa tappavaa. Itselle, palvelustovereille tai perheenjäsenille.

Turha piilottaa nimitarraa, jos paljastelet muuten netissä

Useimmat suomalaiset kriisinhallintasotilaat muistavat hyvin operaatiokohtaiset säännöt julkisesta esiintymisestä. Maastopuvun rintapielessä saattaa lukea vain etunimi, ja paikallisille ei tietenkään jätetä omia kotiosoitetietoja.

Netissä tämä varovaisuus unohtuu. Samat kaverit, jotka ovat teettäneet valenimitarroja eivätkä kerro hypersalaisesta hat-hat-tehtävästään edes campin muille palvelustovereille, saattavat julkaista kaikki tietonsa puolisostaan, lapsistaan ja syntymäajastaan lähtien Facebook-profiilissaan.

Ihan vain tiedoksi: jos avo- tai aviopuolison nimi on julki FB:ssä, sen jälkeen ei tarvita kuin Eniro-0100100 ja tyhminkin kähtävä-pahis tietää mistä juuri tämän faitterin löytää lomallaan.

Jotkut alhaallaolijat vuodattavat verkkoyhteisössä tiedonmuruja ”rankoista reissuistaan” ilmeisen tahallaan, egobuustauksen takia. Onhan se kiva korostaa muille fyrdyffeille miten oma homma operaatiossa on mahdollisimman tactical-recon-ranger-navy seal-tasoa. Sen voisi kuitenkin hoitaa hieman yksityisemmin vaikka sitten kaljatuopin ääressä kavereiden kanssa, jos on ihan pakko.

Usein tietovuodot ovat tahattomia. Jos taistelija itse onkin tarkkana, jokaiselle on kuitenkin siunaantunut juuri riittävän törppöjä kavereita Inttikaverit.com:iin, Facebookin KFOR-, ISAF-, FINCON-, HÖLKKÄRI- jne yhteisöihin, IRC-galleriaan tai vaikka Aamukampaan tai muropaketti-BBS:ään.

Nämä iloiset tiedonjakelijat tagittavat entisten palvelustoveriensa nimet valokuviin, julkaisevat kuvia kokoontumis- ja muistelu-illoista joissa läyhyn rekisterinumero näkyy, välittävät alhaalla olevien kuulumisia muille reaaliajassa omien blogiensa kautta jne. Hölmöilyjen lista on nettiyhteisöissä loputon.

Ja sattuu sitä ammattilaisillekin. Erään pienen puolueettoman maan ilmavoimissa on tapana, ettei ykkösluokan taistelulentäjien nimiä ikinä julkisteta edes lehtihaastatteluissa. Kuitenkin näiden Top Gun-pilottien perustamalta harrastebändiltä löytyy Facebookista ikioma yhteisösaitti...

Ketä kiinnostaa fasse-tieto?

Valtaosalle meistä entisistä esikunnan supa-ukoista ei syntyisi mitään vahinkoa, vaikka julkaisisimme mummomme osoitteen, pankkitilin numeromme tai mieliruokamme Facebookissa. Mutta tämän päivän kovemmissa operaatioissa on myös oikeasti sellaisia suomalaisia, jotka joko siellä tai siviilityökseen tekevät sellaisia tehtäviä, joista ei kannata huudella julkisesti.

Näiden jos keiden pitäisi miettiä vähintään pariin-kolmeen kertaan, kannattaako kaikille internetin yhteisösivuille osallistua. Ja jos osallistuu, miten pitää huolta siitä ettei vahingossa käräytä itseään tai kaveria hengenvaarallisesti.

Yksinkertainen neuvo: jos et halua että kukaan väärä ihminen tietää syntymäaikasi, harrastuksesi, mieltymyksesi tai lähisukulaisesi, älä laita niitä tietoja näkyviin ihan helpoimpaan mahdolliseen paikkaan nettiin. Mieluummin kirjoita ne vaikka kotitalosi ulkoseinälle; siellä ne pysyisivät paremmin salassa.

 

FAKTAA:

Operaatiossa olevalle:
ÄLÄ
- kerro nettiyhteisöille sijaintitietojasi
- päivä- tai viikko-ohjelmaasi, joukon toimintatapoja
- palvelustoveriesi tietoja
- omia ja perheenjäsentesi henkilötietoja
- lähetä kuvia julkisesti poimittaville nettisivuille

Operaation jälkeen:
ÄLÄ
- jakele alas jääneiden kuulumisia julkisesti
- kerro liian tarkasti syntymäaika- ja osoitetietojasi julkisesti
- paljasta esim. SA-sijoitustasi julkisilla foorumeilla edes nimimerkin suojissa