Viialasta kotoisin oleva Arto Nyberg on kahdesti palkittu Venla-toimittaja, jalkapallomies ja musiikkiharrastaja, joka tuli koko kansan tietoisuuteen aloittaessaan televisiouransa YLE:n Aamu-TV:ssä.Sitä ennen hän oli kuitenkin ollut julkisen palvelun palveluksessa jokusia vuosia. Yleisradion RadioMafiassa Artolla oli oma Pressiklubi-ohjelma. Harva sen sijaan tietää, tai muistaa, että Nyberg on palvellut myös siviilikriisinhallinnan sektorilla.

Ja reissuun lähtee Arto

RadioMafia ja Punainen risti oli tehnyt monenlaista yhteistyötä jo radiokanavan alusta lähtien mm. aids-päivää ja muuta sellaista. SPR oli sitten varannut YLE:lle paikan eräälle delegaattikurssille.

- Tuottaja Leena Pakkanen ilmoitti, että hän on buukannut minut jollekin SPR:n toimittajakurssille, muistelee Arto Nyberg.

Kurssilla sitten paljastui, että samassa ryhmässä oli LVI-asentaja, lääkäri, pari sairaanhoitajaa,logistikko ym. Arto soitti Leenalle ja kysyi vielä, että mille kurssille hän luuli Artsin lähettäneen. Pian selvisi, että tämä kurssi valmistaa henkilöitä ulkomaan tehtäviin. Kaikkeen sitä tuleekin lähdettyä, tuumiArto hiljaa mielessään.

Kesällä 1994 oli puhelinvastaajassa viesti, että Nybergin pitäisi lähteä jakamaan lääkkeitä Tadzhikistaniin. Kun silloiselta tyttöystävältä ja nykyiseltä vaimolta tuli lupa reissuun niin kohta mies olikin jo matkalla Kazakstanin kautta Dushanbehen.

- Jakolevin iskeydyttyä kenttään Dushanbessa, oli vähän orpo olo kun vastassa ei kukaan ollutkaan. Kuumakin oli ja tavaraa kannossa 45 kiloa. Ei puhelimia eikä kontaktitietoja, mutta taksin tarjoajia kyllä oli.

Missio Tadzhikistan

Tehtäväkin ehti muuttua, sillä pestiksi tuli ruoka-aputarvikkeiden jakaminen pääkaupungin ympäristöalueille. Siinä riitti pulmia ratkottavaksi riittämiin, kaluston liikkeelle saamisesta jako-alueiden järjestämiseen.Trukkikuskien lakkoakin piti ”sovitella”. Artsi toimin ryhmän foremanina, joka palkkasi paikallisiatoimijoita tehtävää suorittamaan. Lisäksi hänen vastuullaan oli kirjanpidolliset tehtävät.

- Oman porukan varastelu oli yksi monista ongelmista. Yleensä hyväksyttävä hävikki oli 10 %, mutta ryhmälläni hävikki oli vain puoli prosenttia, ja sekin lähinnä vahingoittunutta materiaalia.

RadioMafiaan Nyberg pyrki toimittamaan tilannekatsauksia liki viikoittain, mutta aina ei silloinensatelliittipuhelinyhteystään toiminut. Rapsoja kuitenkin kuultiin lukuisia Suomen eetterissä. Koviakin paikkoja oli, jos veden tai sähkön jakelu ei muuten rassannut mieltä. Erään kapinajohtajan mielipidettä ei heti noteerattu, joten hän lähettikin tankit paikalle alleviivaamaan lausuntojaan. Aluksi Artsi ei ollut uskovinaan valmiustilan kohotusta vaan hermostumatta viritteli majoituksensa radionlyhytaaltotaajuuksille kuuntelemaan Päivän peiliä. Vasta kun suomalaisääni kertoi sisällissodan syttymisestä, Nyberg otti kamat kantoon ja suuntasi kohti Punaisen Ristin (Puolikuun) pääpaikkaa. Sieltä väet evakuoitiin odottamaan tilanteen laukeamista. Tilanne rauhoittui noin viikossa eikä isompaa sapelin kalistelua onneksi koettu.

- Ihan keikan lopussa, neljä päivää ennen poislähtöä, meinasi käydä kalpaten. Olimme yhden toisen ulkomaisentyöntekijän kanssa ajelemassa ihastelemassa maisemia, kunnes tiellä vastaan tuli mies pistooli ojossa. Kohta pahannäköisiä pyssymiehiä olikin enemmän kalashnikoviensa kanssa. Siitä loppujen lopuksi selvittiin vaikkayhteistä kieltä ei ollut, sanoo Nyberg käsi otsallaan.

Muuttiko reissu miestä?

Reissusta palatessa maailma on yleensä toisenlainen. Artsin maailmakin muuttui.

- Kun näkee äärimmäistä köyhyyttä ja surkeita elinolosuhteita, niin väkisinkin sitä ajattelee. Meillä on hyvä, kun tiesimme keikkamme joskus päättyvän ja pääsee pois. En koe olevani parempi ihminen; ehkä nyt jopakyynisempi. Nyt ei kiinnosta minkä muotoisia donitseja missäkin myydään.

Maailmankuva muokkaantui ja suurempi sokki onkin se, kun kotiin palataan.

- Varsinkin tuo välikohtaus pistooli ohimolla tuli silloin (ei tosin enää) joskus uniin. Yritin sitä vaimollekin lässyttää, mutta eipä sitä kukaan pysty tajuamaan joka sitä ei ole kokenut. Ymmärrän hyvinkotiin palaavia rauhanturvaajia, että heidän juttujaan ei siviileille kannata edes yrittää kertoa. On helpompaa jutella omassa porukassa.

Siviili vai sotilaallinen?

Viime vuosina on eri konflikteissa yritetty saada tolkkua niin siviili- kuin sotilaallisen kriisinhallinnan sisällä ja keskenään siitä, voitaisiinko asioita koordinoida jossain foorumissa. NGO:t kilpaa avustavat väestöä ja sotilaat suojelevat joitain järjestöjä tai tehtäviä. Nyberg näkee asiassa kaksi puolta:

- Meillä oli autoissa tarroja ”ei aseita” ja logoja siellä täällä. Mutta tietävätkö paikalliset kuka ja miksi jauhoja jaellaan. Kieliongelma on aina vaikein. Tiedotuspuoli pitäisi hoitaa oikeasti ja kunnolla, sotilassuojeluksessa on aina vaaransakin, Arto jyrähtää.

Reissu muuttaa miestä ja henkilöä, ja kotiin palaava ei ole se sama ihminen joka aikoinaan reissuun lähti. Tästäkin huolimatta loppukaneettina pitää kysyä, että lähtisitkö vielä…

- Sitten kun nämä tv-pellehommat loppuu, niin kyllä tekis mieli lähteä uudestaan, Arto Nyberg haikailee.

TOTUUSSEERUMIA
Arto Nyberg  –ohjelmassa on myös sanatesti. Nyt Arto joutui juomaan omaa totuusseerumiansa:

Valkeakosken Haka = Suomen Mestari, tänä vuonna
Venla =  Naisen nimi, meillä niitä on kaksi
Simo Rantalainen = mitähän mahtaa tehdä nykyään
New York Dolls = iihan hyvä bändi, tulee keikalle Suomeen
Conan O´Brien = menen katsomaan hänen uutta ohjelmaa paikan päälle
Keskisuomalaisen uutinen: nakista löytyi lehmän silmäripset = Hahaa, tämä vainoaa mua kaikkien näiden vuosien jälkeen. Ei se mua enää naurata, eikä se että se nauratti mua silloin.

- Ennen lähetystä meillä oli tapana kirjoittaa nämä lehtiuutiset hieman lyhyemmiksi, tai Seppo (Toivonen) yleensä pitemmäksi. Luin tämän uutisen aamulla Sepolle ennen lähetystä ja nauroimme ihan hillittömästi. Muistaakseni taloustoimittajamme Veera Heinonen sanoi meille, että "älkää jätkät ottako tuota (uutista) lähetykseen - ei teillä riitä pokka millään". Lähetyksen ensimmäinen lehtikatsaus meni ihan hyvin nauramatta, mutta tässä toisessa...

- Palautetta siitä tuli ihan hillittömästi, kun yleensä lähetyksestä tulee vain yksi tai kaksi, muistelee Arto repeilemistään Aamu-TV:ssä.