Rauhanturvaajien 34-henkinen marssiosasto erottui edukseen Porissa 4.6. järjestetyssä Puolustusvoimain lippujuhlapäivän valtakunnallisessa paraatissa. Ryhdikkyyden ohella yksi konkreettinen syy näkyvyyteen oli asusteissa, barettiväki nimittäin osallistui paraatiin ainoana osastona tummissa puvuissa perinteisen maastopuvun sijaan.

- Pukuvalinta oli pitkällisen harkinnan tulos. Halusimme osoittaa puvuillamme, että edustamme myös sotiemme veteraaneja ja toisaalta erotuimme nyt täydellisesti massasta, Satakunnan Sinibarettien puheenjohtaja Veli-Matti Männikkö perusteli.

Ensialkuun näytti siltä, että rauhanturvaajat joutuisivat marssimaan läpimärissä puvuissa, mutta juuri sopivasti ennen marssin alkua pilviverhoon tuli aukko ja koko aamupäivän vihmonut kylmä sade taukosi. Sateen loppumisesta oli muutenkin merkitystä marssin onnistumiselle, sillä se mahdollisti sekä Utin Jääkärirykmentin viiden helikopterin että Satakunnan lennoston neljän Hornet F-18 hävittäjän ylilennon.

Rauhanturvaajien marssijoukkueen rungon (18) muodostivat Satakunnan Sinibarettien jäsenet, mutta mukana oli marssijoita myös Varsinais-Suomen Sinibareteista (6) ja Kankaanpään Seudun Rauhanturvaajista (6). Kaukaisimmat marssijat olivat Rauhanturvaajaliiton koulutuspäällikkö Heikki Pietilä Helsingistä ja liiton hallituksessa liikunta-asioista vastaava Pekka Kuosa Mäntsälästä.

- Pietilän Heikki on kuulemani mukaan joskus myöhästellyt, mutta Porissa hän oli todistettavasti ensimmäisenä paikalla, Veli-Matti Männikkö naurahti.

Männikön mukaan marssijajoukon kokoaminen ei ollut suinkaan helppo tehtävä. Viimeisiä varmistuksia puheenjohtaja joutui tekemään vielä lippujuhlapäivän aamuna.

- Yksi ongelma oli siinä, että meidän porukkamme oli mukana sekä MPK:n että Satakunnan maakuntajoukon marssiosastoissa. Saimme lopulta kuitenkin kokoon hyvinkin edustavan joukon, joka edusti erinomaisesti jäsenkuntamme koko kirjoa. Mukana oli sekä sinisiä-, vihreitä- että mustia baretteja ja sekä nuoria että vanhempia faittereita. Nuorin taisi olla 25-vuotias ja vanhin jo 75 täyttänyt, Männikkö selvitti.
- Sikälikin rauhanturvaamisen koko kuva täyttyi, että saimme mukaan myös yhden naisen eli Varsinais-Suomen Sinibareteissa vaikuttavan Mari Vainio-Kailan, hän jatkoi.

Kruunu pitkälle puheenjohtajakaudelle

Veli-Matti Männikkö on kahdeksanvuotisen puheenjohtajuutensa aikana vetänyt Porissa niin liiton kesäpäivät kuin liittokokouksenkin, mutta niistä huolimatta hän nimesi valtakunnallisen marssin kautensa ehdottomaksi kruunuksi.

- En ole koskaan aikaisemmin ollut itse marssimassa, joten sikälikin kokemus oli ainutkertainen. Sitä korosti se, että pääsin nyt osallistumaan tällaiseen tapahtumaan kotikaupungissani.
- Muistan vielä hyvin Porissa vuonna 1973 järjestetyn valtakunnallisen Itsenäisyyspäivän paraatin, jota seurasin isäni kanssa. Silloinkin oli jumalattoman kylmä ja kauhea tuuli, Männikkö selvittää.

Rauhanturvaajien marssiosastoa johtaneen Männikön mukaan kaikki meni huonosta kelistä huolimatta täydellisen hyvin. Vilukaan ei tullut, eikä märkä päässyt iskemään, kun väki oli varustautunut pitkää odotusvaihetta varten niin pitkillä kalsareilla kun sadetakeillakin.

- Marssin jälkeen koko porukka pääsi nauttimaan kuumaa hernesoppaa ruokaravintola Miittinkiin, jonka omistaja sattuu olemaan vanha YK-faitteri, paljasti Männikkö.

Satakunnan Rauhanturvaajien seuraava mittavampi koitos on Falling Plates –ammuntojen järjestäminen yhdessä Rauman Seudun Rauhanturvaajien ja Varsinais-Suomen Sinibarettien kanssa. Vuonna 2011 Pori isännöi liiton syysliittokokousta.