Tänä kesänä tuli kuluneeksi kymmenen vuotta siitä, kun ensimmäiset suomalaiset saapuivat turvaamaan tuolloin virallisesti vielä Serbiaan kuuluneen Kosovon maakunnan rauhaa Balkanilla. Kymmenen vuoden aikana Kosovossa on ollut tarkalleen 6322 suomalaista rauhanturvaajaa.

Everstiluutnantti Kari Sainio muistaa kuin eilisen päivän ensimmäisen saapumisensa Kosovon pääkaupungin Pristinan kupeessa sijaitsevaan Lipljanin kaupunkiin. Suomalaisen rauhanturvaajapataljoonan ensimmäisenä komentajana toiminut Sainio kuvaa tunnelmaa ennen kaikkea sekavaksi.
- Siviilirakenteet puuttuivat sodan jäljiltä täysin. Sotilaat tekivät monia sellaisia töitä, jotka eivät tosiaankaan kuulu sotilaille. Me huolehdimme muun muassa poliisin tehtävistä ja pyöritimme kunnallishallintoa.

- Olen sittemmin käynyt Kosovossa työmatkalla useammankin kerran ja harppaus masentavasta kivikylästä, missä ei ollut mitään, on ollut hirvittävä, Sainio miettii.

Itsenäisyys oli ainoa kunniallinen ratkaisu

Nykyisin Maanpuolustuskorkeakoululla työskentelevä Kari Sainio sanoo, että Kosovossa lähdettiin kymmenen vuotta sitten liikkeelle väärässä järjestyksessä.
- Kosovon jälleenrakennuksen lähtökohtana oli "Standard before Status", kun asian olisi pitänyt edetä päinvastoin. Nyt sitä virhettä on jo myöhäistä korjata, hän näkee.

Pitkälti samaa mieltä on myös Kosovon rauhanneuvotteluissa ja sittemmin maan itsenäisyyden ajajana merkittävään rooliin noussut rauhannobelisti Martti Ahtisaari.

- YK:n pääsihteerille olisi pitänyt tehdä heti selväksi, että järjestöllä on viisi vuotta aikaa valmistella Kosovo itsenäiseksi valtioksi. Niin ei tehty ja monet asiat jäivät ikää kyllä roikkumaan. Ainoa kunniallinen ratkaisu eli itsenäisyys toteutui lopulta vasta viime vuoden helmikuussa, sanoi Ahtisaari edellisessä Rauhanturvaaja-lehdessä.
- Nyt oleellisinta on se, että Kosovo saadaan maailmanpankkiin ja sen prosessin etenemistä on myös Suomen tuettava voimallisesti. Maan luonnonvaroja ei nimittäin pystytä hyödyntämään ennen kuin lainoitus saadaan kuntoon. Jatkossa esimerkiksi kivihiilestä ja sitä kautta energiasta on mahdollista tehdä Kosovolle hyvä vientiartikkeli, presidentti jatkaa.

Rauhanturvaajien määrä on laskussa

Kosovossa oli parhaimmillaan lähes tuhat suomalaista rauhanturvaajaa, mutta nykyisellään pääluku on laskenut jo reiluun neljäänsataan. Elokuun alussa tarkka luku oli 411 ja se laskee edelleen.
- Vuoden loppuun mennessä vahvuus on noin 250, kun viimeisenkin niin sanotun manööverikomppanian toiminta loppuu, Suomalaisen kriisinhallintajoukon (SKJK) komentaja, everstiluutnantti Pasi Rekilä sanoo.
Jatkossa operatiivinen vastuu siirtyy entistä selvemmin pienemmille yksiköille, niin sanotuille LMT-tiimeille (liaison and monitoring). Suomi avasi elokuun alussa uuden LMT-talon Drenasin kaupungissa, missä työskentelee nyt kaikkiaan kymmenen sotilaan ryhmä.

- Yhteysupseeritiimien tehtävä on kerätä ja välittää tietoa avoimien lähteiden kautta tapaamalla paikallisia virkamiestason vaikuttajia ja myös yksityisiä ihmisiä. LMT-tiimien motto onkin "Feel the pulse of the Kosovars", Rekilä luonnehtii.

Koko KFOR-joukko supistuu muutamassa vuodessa nykyisestä noin 13 000 sotilaan joukosta reiluun kahteen tuhanteen.

Siniristi herättää lämpimiä tuntemuksia

Suomalaisten saapuessa Kosovoon jouduttiin vielä pitämään sanan täydellisessä merkityksessä huolta jopa yksittäisten perheiden ja ihmisten turvallisuudesta ja hyvinvoinnista. Pahimmassa asemassa olivat vähemmistöön jääneet serbit, joihin sorron alta päässyt albaaniosapuoli piti kollektiivisesti sotarikollisina. Yksi suomalaisen avusta nauttimaan päässyt on syksyllä 80 vuotta täyttänyt serbirouva Borka Simic.
- Nuoret suomalaiset sotilaat olivat todellisia herrasmiehiä, jotka kohtelivat kaikkia kosovolaisia tasapuolisesti. Yhä edelleen koen suurta lämpöä, kun näen liikenteessä sinivalkoisen lipun, rouva Simic sanoo pyyhkien samalla kyyneleitä silmäkulmastaan.

- Simicien kotiin oli aina mahtava päästä vartiotehtäviin. Meille tuotiin niin kahvia, ruokaa kuin kotona tehtyä slivoa tai rakiakin. Heidän oli liki mahdoton ymmärtää, että palveluksessa ei voinut kuitenkaan ottaa pisaraakaan, parhaillaan Kosovossa jo neljännen kerran rauhanturvaajana toimiva Jere Niskanen muistaa.

Uhat ovat selkeästi vähentyneet

Kosovossa on edelleen noin 13 000 Nato-johtoisen KFOR-operaation rauhanturvaajaa, joista suomalaisia siis reilut 400. Yhtä operaation neljästä taisteluosastosta johtaa suomalainen kenraali, prikaatikenraali Seppo Toivonen, joka astui tehtäväänsä heinäkuun viimeisenä päivänä.
- Täällä ollaan nyt lähestymässä vaihetta, jolloin sotilaiden käyttöä voidaan vähentää. Uhat ovat selkeästi vähentyneet, mutta olemme täällä edelleen sen takia, ettei meidän tarvitsisi enää tulla takaisin, Toivonen luonnehtii.

Kosovolaiset itse toivoisivat Naton pysyvän maassa vielä pitkään, vaikka maan omien puolustusvoimienkin kehittäminen on jo alkanut.

- EU-johtoisen EULEX-poliisioperaation aloittaminen on muuttanut KFOR:in roolia ratkaisevasti. Sen ja tietysti myös Kosovon itsenäisyyden myötä sotilaat ovat siirtyneet ensilinjasta kolmannen linjan toimijoiksi, Pasi Rekilää Suomalaisen kriisinhallintajoukon komentajana edeltänyt everstiluutnantti Jukka Parvinen näkee.
- YK:n artikla 1244 oikeuttaa KFOR-sotilaat kuitenkin edelleen toimimaan. Se on fakta, jota yksikään osapuoli ei kyseenalaista, hän jatkaa.

Sähkö on avain kaikkeen

Jukka Parvinen palveli Kosovossa ensimmäinen kerran vuonna 2003, tuolloin Suomen pataljoonan operaatiopäällikkönä. Tilanne alueella on muuttunut hänen mukaansa kuudessa vuodessa kaikin puolin parempaan suuntaan.
- Jos mittana käyttää esimerkiksi etnisten ryhmien keskinäisiä yhteenottoja, niin tilanne on todella hyvä. Esimerkiksi Suomen vastuualueella ei ollut Suomen aikana ensimmäistäkään sinko- tai kranaatti-iskua. Rauhanturvaoperaatio on siis täyttänyt tavoitteensa.

- Kosovon tulevaisuutta on kuitenkin mahdoton ennustaa. Tulevaisuuden suunta on täysin kiinni siitä, miten siviilikriisinhallinta onnistuu samoin kuin siitä, miten kosovolaiset kykenevät ottamaan vastuuta omasta maastaan. Paikallisten tulevaisuudenusko on onneksi kova, tietää Parvinen.

Yhtä asiaa Kosovo kuitenkin kaipaa pystyäkseen nousemaan lopullisesti omille jaloilleen.
- Sähkö on avain kaikkeen. Obilicin voimala on saatava nykypäivän mitat täyttävään kuntoon, Jukka Parvinen näkee.