1980-luvun alkupuolella YK menetti Lähi-idässä, erityisesti Libanonissa, lukuisia autoja Hizbollahin, Druusien tai Amalin kaappamina. Tämä kosketti erityisesti sotilastarkkailijoita, jotka usein kulkivat poissa valtaväyliltä ilman useamman auton saattuesuojaa.

Tarkkaa määrää menetetyistä autoista ei ole tiedossa, mutta kymmeniä ajoneuvoja siirtyi aseellisten ryhmien käyttöön. Tilanteen röyhkeyttä ja myös arkaluonteisuutta kuvaa se, että kaappaajat vetelivät ajoneuvon päälle hätäisesti uutta maalia, mutta sokea Reettakin näki, että kyseessä oli YK:lta anastettu ajoneuvo. Näitä ei YK koskaan, ainakaan virallisesti, vaatinut takaisin. Ehkä se meni kehitysavun piikkiin.

Vuosina 1985-87 Beirutissa Senior Unifil Representativena toiminut evl Erkki Pulli kertoo, että parantaakseen turvallisuustilannetta hän antoi uudet ohjeet liikkumisesta. Niiden mukaan ei enää saanut ajella miten sattuu, vaan siirryttiin kurinalaisempaan liikennöintiin. Yksin liikkuminen rajoitettiin minimiin, ajoneuvoja piti olla vähintään kaksi ja jokaisessa ajoneuvossa vähintään kaksi henkilöä, YK-lippu tuli olla selvästi näkyvissä jne. Lisäksi paikallisten tsekkareilla oli pysähdyttävä, mikä koski erityisesti ranskalaisia, jotka ylimieliseen tyyliinsä ajelivat miten halusivat. Tämä olikin johtanut ampumavälikohtauksiin, joissa muutama ranskalainen haavoittui lievästi. Beirutissa mm. UNIFIL Housen väki siirtyi käyttämään osin myös luotettavia takseja.

Kaiken kaikkiaan uudet liikkumisohjeet ohjeet tehosivatkin hyvin, eikä Unifililta kaapattu ajoneuvoja. Ajoneuvo oli luovutettava ja koetettava välttyä henkilövahingoilta. Kaappausuhka synnytti tietysti monenlaisia ajatuksia tarkkailijoiden keskuudessa. Arvokkaat henkilökohtaiset varusteet ja omaisuus vaihdettiin muoviseen rihkamaan, kuten esim. kelloiksi ostettiin basaareilta Mikki-Hiirikelloja jne. Näitä alettiin kutsua UNMO- tai hijack-varusteiksi. Monet miettivät myös jonkinlaisia vastatoimia autokaappaajille, vaikka ohjeet asiasta olivatkin yksiselitteiset. Eräs ranskalainen UNTSO:n upseeri ansoitti autonsa, joka kaappauksen jälkeen tuhoutuikin räjähdyksessä. Turvallisuussyistä ao. upseeri kotiutettiin välittömästi.

Hijack Clubin merkkiin olivat oikeutettuja kaikki ajoneuvon kaappauksessa menettäneet. Merkki on teetetty Beirutissa, suunnittelijasta tai ideoijasta ei ole tietoa. Merkkiä ei taida olla kovinkaan monta kappaletta Suomessa. Lisää rauhanturvaajien merkeistä, saunoista ja korteista: www.peacekeeping.fi

Tiedot: Erkki Pulli