Presidentti Barack Obaman lupauksen mukaisesti amerikkalaisten joukkojen kotiuttaminen Irakista jatkuu ja on määrä saada päätökseen vuoden 2011 loppuun mennessä. Maassa olevat noin 60 000 sotilasta eivät enää osallistu taistelutoimiin vaan keskittyvät tukikohtiensa purkamiseen. Silti vetäytymiseen liittyy ongelmia erityisesti pohjoisilla kurdialueilla, missä taistellaan öljyvaroista, ja etelässä uhkaa Iranin vaikutusvallan kasvu.

Epätietoisuus vallitsee myös amerikkalaisten tekemien investointien kohtalosta. Bagdadiin on rakennettu maailman suurin ja parhaiten linnoitettu lähetystö, josta on tarkoitus edelleen hallita Irakin politiikkaa ja taloutta. Diplomaattien suojaksi jätetään tuhansia sotilaita ja ulkoministeriön palkkaamia yksityisiä turvamiehiä eli ”contractoreita”. Heidän ylläpitonsa tulee kalliiksi, vaikka käytettäisiin ensisijaisesti halpatyövoimaa. Tämän ulkoministeriön yksityisarmeijan varustukseen lisätään raskasta aseistusta ja kuljetusvälineitä, muun muassa 24 Blackhawk-helikopteria.

Yhdysvaltojen kongressi on selvittänyt ”terrorismin vastaisen sodan” eli käytännössä lähinnä Irakin sotakuluja ja päätynyt 1147 miljardin dollarin summaan, mikä on niin valtava määrä rahaa, ettei kukaan pysty sellaista käsittämään. Kyseessä on maan historian toiseksi kallein sota, joka ei kulujen osalta ole edes päätöksessään. Lopulliset kustannukset kohoavat ainakin kaksinkertaisiksi.
Samalla on pohdittu Irakin sodan ihmistappioita. Vähintään 100 000 paikallisen asukkaan menehtymisen ohella yli 4 400 amerikkalaissotilaan kuolema ja kymmenien tuhansien haavoittuminen ”turhassa sodassa” toisella puolella maailmaa jäytää asevoimien moraalia samaan tapaan,  kuin kävi Vietnamin sodan jälkeen. Kukaan ei juhli voittoa, kuten tapahtui keväällä 1991 kenraali Norman Schwarzkopfin palatessa ”Persianlahden sodasta”. Poliittisissa puheissa nimitetään vuonna 2003 aloitettua Irakin sotaa maan historian suurimpiin luettavaksi katastrofiksi.

Myös Englannissa on tehty tiliä osallistumisesta sotaan Yhdysvaltojen apujoukkona. Entinen pääministeri Tony Blair on saanut osakseen arvostelua väärästä tilannearviosta ja lainvastaisista päätöksistä. Nykyisen hallituksen varapääministeri Nick Clegg syytti parlamentissa Blairin hallitusta suorasukaisesti ”laittoman sodan” aloittamisesta hyökkäämällä Irakiin.
Vaikka presidentti Obama on pitänyt Afganistanin sotaa oikeutettuna ellei suorastaan ”hyvänä sotana” (verrattuna Irakiin), senkin suosio poliittisissa piireissä heikkenee kovaa vauhtia kongressivaalien lähestyessä. Useat johtavat poliitikot, jotka vielä keväällä kannattivat lisäjoukkojen lähettämistä, ovat alkaneet epäillä koko hankkeen onnistumista. Tästä selvänä osoituksena oli kesäkuussa kasvanut vastarinta 37 miljardin dollarin lisämäärärahan myöntämistä kohtaan.

Afganistanin sodan kannatuksen laskuun on monia syitä. Ensinnäkään sotilaallinen tilanne ei ole parantunut ”uudesta strategiasta” huolimatta. Suurella mediakohulla säestetty hyökkäys kevättalvella Marjan alueelle ei tuottanut tuloksia, joten kesäksi suunniteltu isompi operaatio Kandaharin valtaamiseksi lykättiin syksyyn. Tappiot ovat kasvaneet niin, että ulkomaalaisia sotilaita on kuollut jo lähes 2 000. Heistä amerikkalaisia on yli 1 200.

Afganistanin sota maksaa Yhdysvalloille nykyisin seitsemän miljardia dollaria kuukaudessa, eikä siinä vielä ole kaikkia oheiskuluja. Kongressin budjettivirasto kertoi, että yhden sotilaan ylläpito Afganistanissa tulee vuodessa maksamaan miljoona dollaria, joten yksinkertaisella laskukaavalla 100 000 sotilaan kustannuksiksi saadaan 100 miljardia dollaria.
Kongressin demokraattien johtaja ja presidentin tärkeä tukija Nancy Pelosi kääntyi lisärahoituksen vastustajaksi huomauttamalla, että on väärin leikata budjetista tärkeitä kotimaisia kohteita ja antaa jatkuvasti uutta rahaa sodankäyntiin. Siksi vaaditaan Afganistanista vetäytymisen aloittamista jo kesällä 2011.

Myös presidentti Obama on luvannut pitää kiinni tuosta aikataulusta, sillä muuten varoja ei tule. Presidentti Hamid Karzai sai lupauksen avustusrahojen kaksinkertaistamisesta ja afganistanilaisten sotilas- ja poliisivoimien koulutuksen tehostamisesta niin, että ne voisivat ottaa vastuun turvallisuuden ylläpidosta vuoteen 2014 mennessä. Hän pyrkii myös aselepoon talibanien kanssa.
ISAF-joukot alkavat huveta muutenkin, sillä kanadalaiset, hollantilaiset ja puolalaiset ovat ilmoittaneet lähtevänsä noin vuoden kuluessa. Tappiot ja kustannukset painavat eri maiden sisäpolitiikassa. Myös Saksassa ja jopa Englannissa sodan kannatus heikkenee, joten voi käydä niin, että amerikkalaisten jälkijoukkojen rinnalla vuonna 2014 Afganistanissa sotivat enää tanskalaiset ja virolaiset.