Tshadissa sininen lakki ei kauan pysy sinisenä. Sadekaudella ajoneuvojen lennättämä muta muuttaa sen ruskeaksi, kuivalla kaudella pöly tekee siitä harmaan ja aurinko virttää YK:n värin nopeasti. Vuodenajasta riippumatta hikoilun aiheuttamat valkoiset suolarannut läiskittävät lakkia alati.

Suomalaiset ovat palvelleet sinisissä väreissä Tshadissa keväästä 2009 alkaen. Sitä ennen suomalaiset osallistuivat EU:n Eufor-operaatioon vuoden ajan. Tuolloin pääjoukko palveli Abéchén kaupungissa. Nyt pääjoukko on sijoitettu irlantilaiseen tukikohtaan Goz Beidassa – keskellä todellista afrikkalaista erämaata.

Suomalainen kriisinhallintajoukko Tshadissa ja Keski-Afrikan tasavallassa (SKJT) koostuu tällä hetkellä noin 70 rauhanturvaajasta, joiden pääjoukko operoi Minurcat II -operaation eteläisellä sektorilla.

Eteläinen sektori on Espanjan kokoinen alue erämaata, jonka pinta on pääasiassa tasaista savannia, mutta jolla on siellä täällä matalia vuoria ja kukkuloita. Sadekaudella aluetta halkoo muutama suuri ja lukematon määrä pieniä sadevesiuomia eli wadeja.

Sadekausi on juuri päättynyt, joten kriisinhallintajoukon toimintakyky on taas huipussaan. Sadekaudella osaa wadeista ei voinut ylittää ajoneuvoilla, joten partioinnissa turvauduttiin helikoptereihin.

”Ajoneuvoilla liikkuessamme näemme enemmän”, jääkärijoukkueen johtaja luutnantti Ville Tarssanen sanoo, ”kun lentää helikopterilla kahta ja puolta sataa savannin yllä, kontaktin ottaminen paikallisiin on vaikeaa.”

Läski karisee ”terveysleirillä”

Operatiivinen toiminta käsittää Tshadissa lähinnä ajoneuvopartiointia, jalkapartiointia, helikopteripartiointia, saattotehtäviä ja erilaisia vartiotehtäviä. Tilanne Tshadissa on ollut keväästä 2009 asti rauhallinen.

Päätukikohdassaan Goz Beidassa suomalaiset elävät varsin mukavasti. Irlantilais-suomalaisesta tukikohdasta puuttuvat alkoholi ja roskaruuan ostamisen mahdollisuus kokonaan. Moni elääkin Tshadissa siviiliin verraten paljon terveellisempää elämää.

Kuumuus voi aiheuttaa ongelmia alussa, mutta kaikki suomalaiset ovat selättäneet ilmaston asettamat haasteet. Ilmastoidut teltat sekä aavikko-olosuhteisiin suunnitellut varusteet helpottavat sopeutumista.

”Terveen ihmisen elimistö sopeutuu Tshadin oloissa kuumuuteen noin 10 päivän aikana. Suuria ongelmia kuumuuteen sopeutumisessa ei ole ollut”, SKJT:n päällikkölääkäri sanoo.

Kuumuus, säännölliset ruokailuajat ja liikunta ovat saaneet aikaiseksi sen, että suurin osa suomalaisista on laihtunut. SKJT:ssa onkin julistettu suuri ”läskilotto”, jossa veikataan koko kriisinhallintajoukon painonpudotuksen summaa, joka saadaan selville lääkärintarkastuksessa palveluksen lopussa.

Rekrytoinnissa ollut ongelmia

Tshadin operaatio on melko tuntematon Suomessa. Koska Afrikan olosuhteet ovat monessa suhteessa äärimmäiset, monia arveluttaa hakeutuminen Tshadiin. Erityisesti erilaisten erikoistehtävien rekrytoinnissa onkin jouduttu paiskomaan töitä hartiavoimin.

Atk-upseeri Mikko Ryynänen törmäsi kielteisiin ennakkoasenteisiin Suomessa.

”Päätöstäni lähteä tänne ihmeteltiin paljon. Moni sanoi, että älä nyt hyvä mies sinne mene! En tajua, mistä tällainen asenne tulee. Tämähän on hyvä paikka palvella”, Ryynänen ihmettelee.

Se on ainakin varmaa, että Tshadiin lähtevä rauhanturvaaja kokee jotakin täysin erilaista. Tshadin kaltaiseen maahan ei tule lähdettyä ilman syytä.