Suomalaisen rauhanturvaamisen historiaan ensimmäisenä suoraan Naton alaisuudessa toimineena prikaatinkomentajana jäänyt Kari Rimpi korostaa valtion vastuuta tilanteissa, joissa rauhanturvaaja haavoittuu tai loukkaantuu. Rimpin mukaan vastuu on kannettava myös silloin, kun ongelmat ovat henkisellä tasolla.
– Kun valtio lähettää miehiä tai naisia ulkomaille sodankaltaisiin olosuhteisiin, on valtion hoidettava myös vastuunsa. Vaikka rauhanturvatehtäviin lähdetäänkin vapaaehtoisesti, niin lähtijät ovat kuitenkin valtion asialla, Rimpi linjaa.
– Juna on saatava liikkeelle nopeasti, jos jotain tapahtuu. Valtio ei voi paeta esimerkiksi sen taakse, että oikeudelliset vastuut ovat epäselviä tai keskeneräisiä. Asiat on vain pantava kuntoon, hän jatkaa.
Puolustusministeriön kansliapäällikön tehtävät vuodenvaihteessa jättävä Rimpi kertoo, että rauhanturvatehtävissä olevien suomalaisten vakuutusturvaa on korotettu lähivuosina kahdesti. Mukaan on otettu myös lapsikorotus, mutta nämä toimenpiteet eivät vielä riitä.
– Myös jälkihoito on saatava kuntoon.
Rimpin mukaan parannettavaa on myös kotimaassa odottavien läheisten tukemisessa.
– Kysymys on varsin yksinkertaisista asioista, käytännön toimenpiteistä, kuten esimerkiksi lastenhoidon järjestämisestä. Perheet jäävät usein aika yksin, kun isä tai äiti on maailmalla rauhaa turvaamassa tai aikaansaamassa.

Sotilaat tarvitsevat siviilien osaamista ja päinvastoin

 

Kari Rimpi ilmoittautuu niiden ammattisotilaiden koko ajan laajenevaan joukkoon, joka uskoo kokonaisvaltaisen kriisinhallinnan mahdollisuuksiin. Hänen mukaansa yhteistoiminta on välttämätöntä sekä kansallisesti että kansainvälisen yhteisön sisällä.
– Ilman siviilikriisinhallintaa ei sotilailla ole mahdollisuuksia onnistua, eikä siviilikriisinhallinta onnistu, jos sotilaat eivät ensin turvaa kenttää. Turha kilpailu on tarpeetonta, jos tavoitteet ovat yhteiset.
– Olen itse esittänyt, että suomalaisia siviilikriisinhallinnan osaajia tulisi lähettää samalle alueelle, missä on suomalaisia joukkojakin. Ihan yhtäläisesti samaan paikkaan pitäisi suunnata myös kehitysyhteistyörahaa. Suomen lipun merkitys maailmalla ja ennenkaikkea kaikkien turvallisuus saataisiin näin entistäkin suuremmaksi, Rimpi näkee.
Kansliapäällikkö sanoo kaunistelematta, että nykyisellään sotilaallisen ja siviilikriisinhallinnan yhteistyö on Suomessa vielä lapsenkengissä.
– Puhetta on, mutta tekoja ei. Sotilaidenkin turvallisuus paranisi, jos mukana olisi myös paikalliset olosuhteet hallitsevia siviiliasintuntijoita.