Mennyt joulu palautti kristallinkirkkaana mieleen parisen kesää sitten Naantalin Kultarannassa viettämäni hikisen haastatteluhetken presidentti Tarja Halosen kanssa. Halonen osoitti tuolloin olevansa aidosti kiinnostunut siitä, miten suomalaisilla rauhanturvaajilla menee. Minuun hän teki ison vaikutuksen paitsi empatiallaan, myös asiantuntemuksellaan.

Viime jouluna rauhanturvaajille osoittamassaan puheessa presidentti Halonen puuttui rohkeasti aiheeseen, jota muut päättäjät ovat pallotelleet käsissään kuin kuumaa kiveä. Kysymys on kriisinhallintatehtävissä vammautuneiden asemasta. Halosen mukaan oikea lähtökohta on se, että mahdolliset korvausturvan puutteet korjataan ja erilaisesta kuntoutuksesta huolehditaan.

”Suomen on kannettava vastuunsa kansainvälisiin tehtäviin lähettämistään miehistä ja naisista”, painotti presidentti.

Presidentti Tarja Halosen puhe toi mieleen sadun pienen pojan, joka uskalsi ensimmäisenä sanoa ääneen sen, minkä muutkin näkivät: keisarilla ei ole vaatteita. Tämän tarinan keisari on kentällä vammautunut rauhanturvaaja, joka on jätetty ongelmiensa kanssa yksin.

Presidentti on arvojohtaja, jonka antamaa esimerkkiä kuunnellaan ja myös kunnioitetaan, niin tässäkin tapauksessa. Toimenpiteet vammautuneiden rauhanturvaajien korvausturvan puutteiden korjaamiseksi oli toki aloitettu jo ennen joulua, mutta Halosen puheen jälkeen ne nytkähtivät kummasti eteenpäin. Viimeisimpänä näkijöistä tekijöiksi muuttuneiden poliitikkojen joukkoon liittyi puolustusministeri Stefan Wallin ilmoittamalla, että maamme sairas- ja veljeskodit voivat tulevaisuudessa kuntouttaa myös kriisinhallintahenkilöstöä.

Kuntoutuksen pää aukeaa jo tulevana keväänä Laitilan Terveyskodissa, jonka toimitusjohtaja Eero Kuisma on ottanut kuntoutusta tarvitsevien rauhanturvaajien asian omakseen. Isänmaallinen reservin kapteeni näkee asian vielä päättäjiäkin pidemmälle, hän näkee valtion tukeman kuntoutuksen potentiaalisina tarvitsijoina myös ikääntyvät rauhanturvaajat.

Laitilan Terveyskoti on valmis varmistamaan kuntoutuspilotin käynnistymisen vaikka omasta kukkarostaan. Taistelijan tolpan arvoinen suoritus, ehdotan minä.

x  x  x

Kohtasin joulun alla keskivertoa huomattavasti kokeneemman suomalaisfaitterin, joka haikaili lähtevänsä vielä kerran maailmalle rauhaa turvaamaan. Mies puhui kokemuksen antamaa haikeutta äänessään saunareissusta Libanoniin. Maahan, missä appelsiinit kasvavat, sää on lenseä ja (nuoret) naiset nättejä.

Sääli sanoa, mutta suomalaisten rauhanturvaajien UNIFIL-operaatiosta on minkä tahansa itseään kunnioittavan poliittisen analyysin mukaan tulossa kaikkea muuta kuin saunareissu. Syyrian sisäinen kriisi, Egyptin vallanvaihto ääri-islamilaiseen suuntaan ja Iranin kukkoilu ovat faktoja, joiden vaikutus voi ulottua Libanoniinkin asti jo huomenna. Pahaa pelkään, että suomalainenkaan rauhanturvaaja ei siellä enää softilla ajele.