Jaakko Iloniemi

Jaakko Iloniemi sanoo, ettei ole koskaan ollut itse kiinnostunut lähtemään rauhanturvatehtäviin. Vuonna 1954 hän oli opiskelemassa ja Kyprokselle lähdettäessä vuonna 1964 oli jo aika tehdä poliittis-diplomaattista uraa.

 

Suomen kylmän sodan aikaisen politiikan kärkihahmoihin lukeutuva ministeri Jaakko Iloniemi näkee vuonna 1956 toteutuneen ensimmäisen suomalaisen rauhanturvaoperaatioon lähdön luontevana jatkona vuotta aiemmin tapahtuneelle pääsylle YK:n jäseneksi. Iloniemen mukaan Suez sopi hyvin vuoden 1956 kuvaan.

- Olimme uusi jäsen YK:ssa ja meidän piti näyttää, että olemme hyödyllinen ja hyvä jäsen. Puolueettomuutemme oli vähän aikaisemmin korostunut, kun Neuvostoliiton miehittämä Porkkala tyhjennettiin. Suomi oli luonnollinen jäsen siinä puolueettomien maiden ryhmässä, josta mieluimmin haettiin osallistujia rauhanturvaoperaatioihin, Iloniemi sanoo Rauhanturvaaja-lehdelle antamassaan erikoishaastattelussa.

- Kiinnitin silloin 24-vuotiaana opiskelijana huomiota siihen, että suurvallat käyttävät suurta vaikutusvaltaansa muokatakseen maailmaa mieluisakseen. Opettajani Helsingin yliopistossa, poliittisen historian professori Lauri Adolf Puntila sanoi niihin aikoihin, että tämä on hyvä oppitunti siitä, miten kansainvälinen oikeus ja kansainvälinen politiikka suhtautuvat toisiinsa. Siinähän oli lähtökohtana Suezin kanavan kansallistaminen, josta koko homma lähti vyörymään, muistaa Iloniemi.

Jaakko Iloniemi sanoo, ettei ole koskaan ollut itse kiinnostunut lähtemään rauhanturvatehtäviin. Vuonna 1954 hän oli opiskelemassa ja Kyprokselle lähdettäessä vuonna 1964 oli jo aika tehdä poliittis-diplomaattista uraa.

 

Asko Tanhuanpää