Raimo PyysaloViime syksynä Suomea kohtasi turvapaikanhakijoiden saapuminen maahan ennennäkemättömässä laajuudessa. Aiempien vuosien hyvin vakaana pysynyt noin 3 500 turvapaikanhakijan määrä moninkertaistui ja vuonna 2015 Suomeen saapui lähes 35 000 turvapaikanhakijaa. Maahanmuuttovirasto yhdessä muiden maahanmuuttoasioiden kanssa työskentelevien viranomaisten kanssa kohtasi poikkeuksellisen tilanteen, jonka ominaisuuksien tunnistaminen, laajuus ja ilmiön hallitseminen vei oman aikansa.

Hetken kestänyt hallitsematon maahantulo länsirajan kautta saatiin pian hallintaan perustamalla Tornioon järjestelykeskus, jossa jokainen turvapaikkaa hakeva rekisteröitiin ja suoritettiin turvapaikkatutkinta, jossa selvitettiin maahantulon perusteet. Sen jälkeen turvapaikanhakijat sijoitettiin vastaanottokeskuksiin eri puolille Suomea. Kiireisimpään aikaan syksyllä vastaanottokeskuksia perustettiin kuin sieniä sateella. Hätätilassa tavoitteena oli täyttää hakijoiden perustarpeet, järjestää majoitus ja muonitus jokaiselle tulijalle. Tilojen osalta jouduttiin tekemään kompromisseja edes välttävän suojan tarjoamiseksi, majoitettiinhan turvapaikanhakijoita telttoihinkin. Vastaanottokeskusten lukumäärän lisääntyessä, toiminnasta kokemusta omaavaa henkilöstöä ei ollut saatavilla riittävästi, mutta opastuksella ja kokemuksen kertyessä ovat asiat kehittyneet parempaan suuntaan.

Turvapaikanhakijoiden oikeus saada suojelua perustuu kansainväliseen oikeusnormistoon ja Suomen lakiin. Yksilöllisten perusteiden selvitys tehdään turvapaikkapuhuttelussa. Suuren hakijamäärän hakemusten ratkaisemiseksi säällisessä ajassa on Maahanmuuttovirastoon palkattu lisää työntekijöitä ja työprosesseja on kehitetty. Myös kokonaisuutta on tehostettu keskittämällä enemmän tehtäviä poliisilta ja Rajavartiolaitokselta Maahanmuuttovirastolle. Tätä kirjoitettaessa käsittelemättömiä hakemuksia on vielä yli 24 000, nämä on tarkoitus saada käsiteltyä syksyyn mennessä. Uusia haasteita tuovat Kreikan tukeminen turvapaikkakäsittelyssä ja mahdollisesti Turkissa olevien pakolaisten vastuun jakoon liittyvä valitseminen Suomeen.

Turvapaikka-asiat ovat vain yksi kokonaisuus Maahanmuuttoviraston työkentästä. Aiemmin osuus on ollut noin kuudennes. Virasto on tehnyt vuosittain noin 38 000 ulkomaalaisasioiden päätöstä, tänä vuonna määrä noussee jopa 70 000:een. Suurin yksikkö on maahanmuuttoyksikkö, joka hoitaa työ- ja opiskelulupien käsittelyä sekä perheiden yhdistämistä. Kansalaisuusyksikkö käsittelee kansalaisuushakemukset ja vastaanottoyksikkö ylläpitää ulkoistettua vastaanottoverkostoa. Asiakkuus ja viestintäyksikkö jakaa oikeaa tietoa maahanmuuttoon liittyvistä asioista. Esikunta hoitaa tukitehtävät. Virasto tuottaa tietopalveluja poliittisen päätöksenteon tueksi sekä kansallista ja kansainvälistä yhteistyötä varten. Lisäksi virasto ylläpitää viranomaiskäyttöön tarkoitettua ulkomaalaisrekisteriä.

Huomattava osa viime vuonna saapuneista turvapaikanhakijoista tullee saamaan turvapaikan. Turvapaikan saaneiden kotouttaminen on valtava haaste koko viranomaiskentälle. Ensimmäinen askel on löytää turvapaikan saaville kuntapaikka ja kielteisen päätöksen saaneet tulee poistaa maasta. Kotouttaminen tulee aloittaa jo vastaanottokeskuksessa, jossa perehdytetään suomalaiseen yhteiskuntaan ja sen sääntöihin. Itse kotouttaminen vie vuosia, mutta sen onnistuminen tukee yhteiskunnallista kehitystä.

Maahanmuuton tuottama väestönkasvu on yksi Suomen talouden kasvun lähtökohdista. Jotta saisimme käännettyä nykyisen negatiivisen ilmapiirin positiivisemmaksi, tulee maahanmuuton hallinnasta huolehtia. Epätietoisuus luo levottomuutta ja päätöksen tekoon onkin panostettu. Nopea ja korkealaatuinen päätöksentekoprosessi tukee kokonaisuuden hallintaa. Kielteiset päätökset heikentävät virheelliseen informaatioon perustuvia vetotekijöitä. Myönteisen päätöksen saaneet pääsevät aloittamaan kotoutumisen nopeammin. Vapaaehtoiseen paluuseen ylläpidetään kannusteita sekä ennen päätöksen tekoa että sen jälkeen.

Kunnissa yksi keskeinen kotoutumista tukeva tekijä on kielen opetus. Jo auttava kielitaito mahdollistaa koulutukseen osallistumisen ja työelämään pääsyn. Kulttuurien kohtaaminen on myös melkoinen haaste, jossa sopeutumista vaaditaan sekä suomalaisilta että turvapaikan saaneilta.

Me rauhanturvaajat ja kriisinhallintatehtäviin osallistuneet olemme nähneet operaatioissa ainakin osan siitä epätoivosta, joka kriisialueella on. Infrastruktuuri on tuhottu, elämisen edellytykset ovat rajoittuneet tai tuhoutuneet ja väkivallan uhka on konkreettinen. Kun nämä tekijät yhtyvät, on kotimaan jättäminen se ainoa nähtävissä oleva ratkaisu, vaikka sen tekeminen todennäköisesti olisikin vaikeaa. Suomalaisen rauhanturvaamisen vahvuus on ollut ja on edelleen ihmisen kohtaaminen. Tärkein aseemme ei ollut rynnäkkökivääri tai pistooli, vaan joviaali asenne. Olemme jalkautuneet ja keskustelleet ihmisten kanssa, ongelmatilanteista on selvitty ja muidenkin ongelmat ratkaistu puhumalla ja neuvottelemalla.

Maailma on muuttunut ja Suomi on muuttunut, pysyvästi. Isänmaa tarvitsee taas palveluksiamme, tällä kertaa kuitenkin kotimaassa. Tuntemattoman pelko aiheuttaa helposti ylilyöntejä ja vaaditaankin melkoista rohkeutta kohdata tuntematon. Onko meillä sitä rohkeutta - tutustua kriisin keskeltä tulleeseen ja rakentaa siltaa kulttuurien kesken. Tuntemattoman pelko on molemmin puoleista, luottamuksen rakentaminen kestää kauan. Vastakkain asetteluun ei meillä Suomessakaan ole varaa. Oletko valmis rakentamaan kulttuurien välistä luottamusta ja yhteisöllisyyttä, jotta lapsillammekin olisi mahdollisuus elää turvallisessa Suomessa.

 

Raimo Pyysalo

Kirjoittaja on Kosovossa cimic-upseerina työskennellyt kommodori, joka toimii nykyisin Maahanmuuttoviraston apulaispäällikkönä