Pekka Visuri

Pekka Visuri

Kansainvälisessä politiikassa voimannäytöt ovat arkipäivää, ja media vielä tehostaa eri osapuolten propagandakuvia, joissa pelotellaan mahdollisia vastustajia. Realismin teorian mukaan valtiot pyrkivät lisäämään valtaansa, joka voi olla taloudellista ja sotilaallista voimaa tai arvovaltaa. Niillä ei välttämättä ole eroa, koska mielikuvat antavat valtaa.

Kylmän sodan aikana suurvallat varoivat joutumasta keskenään sotaan, joten valtakamppailua käytiin lähinnä ydinaseilla ja tavanomaisilla asevoimilla tuotetulla pelotteella. Melko tuoreessa muistissa on Euroopassa 1980-luvun alkupuoliskolla käyty kiihkeä propagandataistelu keskikantaman "euro-ohjuksista", jotka olivat osa kilpavarustelua ja joita vastustamaan nousi miljoonien ihmisten mielenosoitukset. Kun toimittajat kysyivät kadunkulmissa: "Mitä pelkäätte?", vastaukseksi tuli: "Ydinsotaa pelätään". Silti ydinaseiden käytön todennäköisyys ei ollut läheskään niin suuri kuin 1950-luvulla, mutta pelko oli kasvanut.

Nytkin tuntuu turhalta lähteä todistelemaan, että Helsingissä on paljon epätodennäköisempää kuolla terroristien iskuun kuin jäädä auton alle suojatiellä. Jos joku on päätynyt pelkäämään terroristeja, hän sitten pelkää. Toisaalta hallitusten on vakuutettava kansalaisilleen, että kaikki mahdollinen tehdään terrorismin torjunnan hyväksi. Siksi Euroopan suurkaupunkien kadut ovat viime aikoina täyttyneet aseistetuista poliiseista ja sotilaista, mutta todellisen terrorismintorjunnan kanssa sillä on vain vähän tekemistä.

Samasta ilmiöstä on kysymys, kun suurvallat pitävät näyttäviä paraateja tai liikuttelevat sotajoukkojaan harjoituksissa. Niillä vaikutetaan ensi sijassa omiin kansalaisiin ja liittolaisiin. Vastapuolen strategian suunnittelijat joutuvat tietysti reagoimaan voimannäyttöihin vastaavilla toimilla, mutta niillä on harvoin yhtymäkohtia oikeiden sotavalmistelujen kanssa. Sellaiset tapahtuvat yleensä salassa, ja asevoiman käytön kynnys on korkealla.

Lehtien ja television uutisia seuraamalla saa helposti käsityksen, että Suomenkin lähialueilla olisi meneillään merkittävä kilpavarustelu ja jopa sodanuhka. Mutta vaikka sapeleita kalistellaan, se on minimaalista verrattuna kylmän sodan aikaisiin, todella vaarallisiin voimien keskityksiin blokkirajan molemmin puolin. Alppien pohjoispuolisessa Euroopassa oli toisiaan vastassa taisteluvalmiudessa yli kaksi miljoonaa sotilasta tulitukenaan tuhansittain panssarivaunuja, lentokoneita ja ydinaseita. Itämerellä väijyi noin 60 sukellusvenettä, kun niitä nyt on siellä vain kymmenkunta, joista venäläisiä on yhdestä kahteen. Itämeren kaikille rantavaltioille on elintärkeää säilyttää alue vakaana ja merikuljetuksille turvallisena.

Maaliskuun lopussa kerrottiin Yhdysvaltojen suunnitelmasta "vastata Venäjän aggressiiviseen käyttäytymiseen" tuomalla ensi vuonna Eurooppaan panssariprikaati, jossa on 4 500 sotilasta ja noin 200 erilaista panssarivaunua. Prikaatin yksiköitä on tarkoitus kierrättää Venäjän rajamaissa, vaikka vakinainen sijoituspaikka pysynee Keski-Euroopassa. Suunnitelma on ollut tiedossa jo vuoden verran, ja Venäjä on ehtinyt siirtää vastaavia lisäjoukkoja lähinnä Ukrainan vastaiselle rajalle.

Stratforin raportissa todettiin heti tuoreeltaan, että yksi panssariprikaati ei muuta voimasuhteita Euroopassa lainkaan, vaan kysymys on liittolaisten rauhoittamisesta. Yhdysvaltojen sotilaita Euroopassa tulee olemaan noin 60 000, mikä on viidesosa kylmän sodan aikaisesta vahvuudesta. Vielä vuonna 2012 Yhdysvalloilla oli Euroopassa neljä prikaatia, joista kaksi vedettiin pois. Ensi vuonna prikaatien määrä kohoaisi siis kolmeen.

Samassa raportissa todetaan, että sotilaallisen voiman kasvu sekä pohjoisilla merialueilla että Kiinan suunnalla on merkittävämpää ja kertoo paluusta kohti kylmän sodan ajan käytäntöjä. Yhdysvallat on saattanut jälleen toimintakuntoon Pohjois-Amerikan ilmapuolustusjärjestelmän (NORAD) sekä valmistelee Islannissa Keflavikin tukikohdan ja Pohjois-Norjassa suuren tutka-aseman käyttöönottoa. Venäjä on siirtänyt ilmavoimiaan Jäämeren äärelle ja vahvistanut laivastotukikohtia, mihin liittyy myös arktisen prikaatin perustaminen Alakurttiin. Kiina varustaa asemiaan Etelä-Kiinan merellä, ja Yhdysvallat rakentaa kahdeksan tukikohtaa Filippiineille.

Asevoimia on viimeksi todella käytetty Lähi-idän alueilla. Itävaltalainen sotilasjulkaisu Österreichische Militärische Zeitschrift raportoi "terrorismin vastaisesta sodasta" vuodesta 2001 alkaen, että Yhdysvaltojen sotilaita on kuollut 6 500 ja haavoittuneita on 48 000. Suoraan budjetista maksettuja kuluja kertyi 1 300 miljardia ja kokonaiskustannuksia 4 000 miljardia dollaria. Vaikka presidentti Obaman aikana on pyritty pysymään erossa kuluttavista taisteluista, on Isis-operaatioihin mennyt jo 5,5 miljardia dollaria. Kuluja on tuottanut mm. 61 000 sotalentoa, joista lähes 10 000 on ollut maakohteiden pommituksia.

 

Pekka Visuri