samilindh

Säkylässä asuva Sami Lindh vakuuttaa kolmen kansainvälisen operaation kokemuksella oppineensa, että kaukaa näkee paremmin lähelle. Nykyisin puolustusvoimien järjestelmäkeskuksessa Tampereella työskentelevä Lindh sanoo kansainvälisyyden määrittäneen monella tapaa sen, mitä hän on nyt niin ammatillisesti kuin ihmisenäkin.

- Kansainvälisyys on ollut iso osa työuraani ja se jatkuu edelleen. Nykyisessä työssäni yksi operaatioihin lähettävästä lääkemateriaalista vastaaminen, aiemmin Porin Prikaatissa kansainvälisen kenttäsairaanhoitajan tittelillä toiminut Lindh selvittää.

- Monikansallisuus on tosi iso asia suomalaisille. Operaatioissa näkee muiden maiden käytäntöjä ja myös sen, miten ammattimaista toisten  suhtautuminen on. Kokemukseni perusteella voin sanoa, että me suomalaiset olemme ihan liian nöyriä ja vaatimattomia. Me olemme oikeasti ihan helvetin hyviä, hän tiivistää.

- Sotilaslääketieteen keskuksen henkilökunnankin pitäisi palvella itse useammin operaatioissa. Ei siitä ainakaan haittaa olisi, esittää Lindh.

Lääkintäkoulutus kaikille

Säkylän vuosinaan eli 2003-2015 Sami Lindh, 42, oli mukana käytännössä kaikkien operaatioon lähteneiden suomalaisten lääkintäkoulutuksessa osana "mielettömän ammattitaitoista ja hyvä kouluttajaporukkaa".

- Lääkintäala on yksi nykyaikaisen kriisinhallintakoulutuksen painopisteistä. Käytännössä koulutusta annetaan yksittäisen siteen laittamisesta helikopterievakuoinnin harjoitteluun. Koulutus on tullut paljon ammattimaisemmaksi siitä, mitä se oli vuonna 1998 lähtiessäni itse Libanoniin. Silloin rotaatio koulutti vielä pitkälti itse itsensä, mutta nyt oppi tulee jo ennen reissuun lähtöä organisaation puolelta, Lindh vertaa.

Sami Lindh opiskeli sisätautien ja kirurgian sairaanhoitajaksi Rovaniemellä. Opintojen kautta löytyi myös tuleva vaimo Nina ja rauhanturvaaminen astui mukaan suhteeseen jo ensimmäisen yhteisen vuoden aikana.

- Haimme molemmat rauhanturvahommiin, mutta lopulta vain minä sain Niinisalosta kirjeen. Meidän piti mennä naimisiin kesällä 1999, mutta häitä jouduttiin siirtämään, kun olin Libanonissa. Lähdin sinne lokakuussa 1988 ja kotiuduin vuotta myöhemmin. Olin lääkintäjoukkueen sairaanhoitaja Jabal Marunissa, kertaa Lindh.

- Meidän vastuullemme kuului myös hammaslääkäritoiminta ja taisin minä joskus poistaa jonkun hampaankin, kun hammaslääkäri ei ollut paikalla, hän paljastaa.

Israel iski Muumiin

Siihen aikaan suomalaiset rauhanturvaajat hoitivat myös paikallista väkeä, kaksi tuntia jokaisena arkipäivänä. Päälle tulivat vielä humanitääriset tehtävät Israelin kontrolloimalla alueella. Taibessa oli myös suomalaisten rakentama pieni klinikka.

- Ehdottomasti kovin paikka oli kesällä 1999, kun Israelin kranaatit osuivat suoraan Muumiin eli suomalaisten tukikohtaan. Silloisen operatiivisen toimiston päällikön ja nyrkin kanssa odotettiin päästäksemme katsomaan, miten poikien kävi. Ajateltiin, että kaikki ovat varmasti kuolleet, mutta kukaan ei lopulta edes loukkaantunut. Porukka ehti sheltteriin suojaan juuri ennen kuin pamahti.

- Siinä vaiheessa ajatteli väkisinkin, että miten voi suomalaisilla olla noin hyvä tuuri, Lindh huokaa.

Tilaisuus kohtasi tarpeen

Sami Lindh sanoo lähteneensä ensimmäiselle reissulleen pitkälti myös uteliaisuuden viemänä, tuttujen mies, esimerkiksi Risto "Hämis" Hämäläisen juttuja kuunneltuaan. Mutta toiselle komennukselleen eli vuonna 2005 Kosovoon Lindh lähti jo puhtaasti ammatillisista syistä.

- Olin ollut jo useamman vuoden puolustusvoimissa töissä ja halusin nähdä, miten homma toimii käytännössä. Oma rotaationi oli ensimmäinen kokonaan Säkylässä koulutettu porukka ja ajattelin, että voidakseni kouluttaa, on käytävä itse paikan päällä.

Lindhin kolmas operaatio oli EU-johtoinen siviilikriisinhallintamissio Etelä-Sudanissa 2013-2014. Sinne hän hakeutui suoraan EU:n nettisivujen kautta saatuaan vinkin ystävältään Janne Purhoselta.

- Tilaisuus ja tarve kohtasivat toisensa. Olin siinä vaiheessa kouluttanut väkeä niin Ugandaan, Eritreaan kuin Maliinkin ja halusin taas itse nähdä, millaisissa olosuhteissa Afrikassa oikein työskennellään.

Operaatiota ei verrata

Työmatkoillaan myös Bosnian, Afganistanin ja nykypäivän Libanonin nähnyt Sami Lindh kieltäytyy valtioviisaasti arvottamassa kolmea kokemaansa kansainvälistä operaatiota keskenään. Hänen mielestään on ylipäätään turha lähteä operaatioita vertailemaan.

- Minusta on typerää miettiä, mikä operaatio on ollut kovin ja mikä vastaavasti vaarallisin. Totuus on, että siellä on tarvittu joka ikistä ihmistä, eikä yksikään tehtävä ole ollut turha, tyhjentää Lindh.

- Itse voin ylpeänä sanoa, että olen saanut tavata maailmalla pelkästään hienoja ihmisiä, hän vakuuttaa.

Sami Lindh ei usko, että lähtisi itse enää kovinkaan helposti maailmalle. Hänen mukaansa lääkintähuolto on nimittäin jo nähty, eikä laaja-alaisempaa osaamista vaativia tehtäviä ole tarjolla kuin satunnaisesti.

- Jos minä jotain kaipaan, niin vanhaa rauhanturva-aikaa, jolloin voi vielä ottaa perheen mukaan. Saattaisi harkita vakavasti, mikäli se olisi edelleen mahdollista.

 

Teksti ja kuva:  Asko Tanhuanpää