Pekka Visuri

Pekka Visuri

Uutiset ovat kertoneet pitkin kevättä, kuinka Nato ja Venäjä lisäävät panoksia välialueillaan itäisessä Euroopassa. Taustana on ollut pari vuotta sitten kärjistynyt Ukrainan konflikti, mutta toinen tärkeä ja vanhempi tekijä on Yhdysvaltojen ja Venäjän välinen kiista keskinäisen ydinasepelotteen ylläpidon säännöistä. Kyseessä on tyypillinen kilpavarustelutilanne, joskin huomattavasti pienemmillä panoksilla, kuin nähtiin kylmän sodan aikaan.

Viimeisin häly alkoi tiedoista, joita julkaistiin Yhdysvalloissa vuosina 2014 - 2015 pidetyistä, Baltian maiden puolustusmahdollisuuksia koskeneista sotapeleistä. Tietoa niistä oli tullut esille jo viime syksynä, mutta helmikuussa julkaistiin seikkaperäinen RAND-yhtymän tuottama raportti. Oli sinänsä erikoista, että salaisesti tehtyjä tutkimuksia saatettiin julkisuuteen, ja syynä lienee ollut Yhdysvaltojen maavoimien huoli Euroopan puolustukseen varattujen joukkojensa vähennyksistä ja halu jälleen vahvistaa osuuttaan. Tueksi se sai Baltian maista ja Puolasta tulleet pyynnöt tuoda niiden alueille lisäjoukkoja.

Sotapeleissä tutkittiin eri variaatioilla puolustusmahdollisuuksia tilanteissa, joissa Venäjä päättäisi hyökätä Baltian maihin ja vallata niistä tärkeimmät osat. Olettamuksena oli noin viikon varoitusaika, mikä mahdollistaisi eräiden nopeasti alueelle siirrettävien Naton joukkojen ryhmittämisen taisteluvalmiiksi. Noilla heikohkoilla vahvistuksilla ei kuitenkaan arvioitu olevan suurta merkitystä lopputulokselle: Kaikissa vaihtoehdoissa Venäjän lähialueilta hyökkäykseen lähteneet joukot kykenivät valtaamaan Tallinnan ja Riikan parissa päivässä.

Hyökkääjällä arvioitiin olevan käytössään noin 22 pataljoonan taisteluosastoa, ja puolustajilla 5 virolaista ja kaksi latvialaista kevyesti varustettua pataljoonaa sekä vahvennuksina noin 3-4 jalkaväkipataljoonaa Yhdysvalloista ja yksi Isosta-Britanniasta. Muiden vahvennuksien keskittäminen Baltiaan olisi liian hidasta ja epävarmaa, eikä myöskään Naton ilmavoimilla olisi arvion mukaan ratkaisevaa merkitystä lopputulokselle, sillä ne joutuisivat toimimaan verraten kaukaisista tukikohdista ja taistelemaan Venäjän lähialueelta toimivia ilmavoimia vastaan. Ruotsissa on herättänyt keskustelua olettamus Tukholman alueen käytöstä Naton ilmavoimien tukeutumiseen, mutta raportissa todettiin, ettei se vaikuttaisi lopputulokseen. Suomea ei tässä yhteydessä mainittu lainkaan.

Venäjän erityiseksi vahvuudeksi arvioitiin ensinnäkin panssarijoukkojen määrä sekä runsas ja monipuolinen tykistön tulituki. Toisaalta venäläisten ilmatorjunta pystyisi vakavasti rajoittamaan Naton ilmavoimien käyttöä taistelualueella. Siksi ehdotettiin keskittymistä toimiin, joilla estettäisiin Venäjän hyökkäys Baltiaan. Pelotteeksi tarvittaisiin noin seitsemän raskaasti aseistetun prikaatin sijoittamista pysyvästi Baltian maihin. Se maksaisi Suomen puolustusbudjetin verran ja vaatisi haluttomien liittolaisten taivuttelua osallistujiksi, eikä noillakaan vahvistuksilla olisi mahdollista rakentaa sinne kovin vahvaa puolustusta.

Vertailun vuoksi raporttiin oli liitetty kartta, joka esittää kylmän sodan aikaista Keski-Eurooppaa ja Baltian maita. Todettiin, että silloin Neuvostoliitolla oli Itämeren ja Alppien välillä täydessä taisteluvalmiudessa 22 divisioonaa ja Natolla lähes saman verran. Naton vanhoilla jäsenmailla tuskin on intoa ryhtyä jälleen samanlaiseen kilpavarusteluun, tällä kertaa kaukana Venäjän tukialueiden tuntumassa.

On ymmärrettävää, että raportti herätti Baltian maissa kysymyksiä Nato-maiden todellisesta halukkuudesta puolustaa liiton kaukaisia rajaseutuja. Niinpä Virossa julkaistiin – myös ensi kertaa – tiedusteluviraston tilannearvio, jossa johtopäätöksenä kerrottiin Venäjän hyökkäyksen olevan hyvin epätodennäköinen, eikä Viron asemaa saisi verrata Ukrainaan. Toisaalta presidentti Obama ilmoitti haastattelussa, ettei Yhdysvallat lähde haastamaan Venäjää sotilaallisesti sen rajoille.

Myös Stratfor julkaisi toukokuun lopulla laajan analyysin Yhdysvaltojen ja Venäjän suhteista pitäen silmällä Varsovassa ensi heinäkuussa pidettävää Naton kokousta. Todettiin, että Yhdysvaltojen julkistamat joukkojen vahvennukset ovat lähinnä symbolisia ja tarkoitetut liittolaisten rauhoittamiseen, mutta Venäjä tulee vastaamaan niihin omilla toimillaan.

Venäjä onkin jo ilmoittanut lisäävänsä joukkoja lähinnä Ukrainan suunnalle. Uudet divisioonat perustetaan Smolenskin, Voronezhin ja Donin Rostovin alueille. Myös Mustanmeren laivasto vahventuu merkittävästi, kun sinne osoitettu kuuden modernin sukellusveneen sarja valmistuu toimintavalmiiksi noin vuoden kuluessa. Itämeri pysyy tärkeänä sukellusveneiden rakentamis- ja kokeilualueena, mutta operatiivisia laivastovoimia ei ole lisätty ainakaan olennaisesti. Sapeleita siis kalistellaan ja poliittinen kireys jatkuu, mutta ei sentään kylmän sodan volyymeissa.

Pekka Visuri