Rauhanturvaaja 1/18

Asko Tanhuanpää

Asko Tanhuanpää
Päätoimittaja

Vuonna 2016 juhlittiin suomalaisen rauhanturvaamisen 60-vuotista taivalta, 2017 juhlittiin satavuotiasta isänmaata, tänä vuonna vuorossa ovat Suomen Rauhanturvaajaliiton 50-vuotisjuhlat, edelliseen oleellisesti liittyvä Puolustusvoimien 100-vuotisjuhla ja sitten vielä vuonna 1918 koetun sodan muistaminen.

Itsenäisen isänmaan aamunkoitteessa käydyllä sodalla oli nimiä kuin Astrid Lindgrenin luomalla punatukkaisella satuhahmolla: Vapaussota, kansalaissota, sisällissota, punakapina, vallankumous, luokkasota, torpparikapina, sisällinen sota, veljessota, luokkataistelu, sisarussota…

Tuntuu oudolta, että me suomalaiset emme ole sadassa vuodessa päässeet vieläkään yksimielisyyteen siitä, millä nimellä sotaa pitäisi nimittää. Sodassa voiton vieneille valkoisille se oli vapaussota ja punakapina, tappiolle jääneille punaisille kansalaissota ja luokkataistelu.

Itse olen tottunut käyttämään vuoden 1918 tapahtumista neutraalia nimeä sisällissota ja toivoisin muidenkin pystyvän sitä käyttämään. Viimeistään sata vuotta sodan jälkeen soisi, että kyseinen sota ei enää kansaamme jakaisi.

Olen kuullut joskus väitteen siitä, että ensimmäinen suomalainen rauhanturvaoperaatiokin – sisäinen sellainen – olisi liittynyt vuoden 1918 sisällissotaan. Kyseinen operaatio tehtiin sunnuntaina 27.1.1918 Laihialla. Tuolloin riisuttiin paikallinen venäläinen varuskunta aseista. Mitä ilmeisimmin kyseinen toimenpide säästi Suomen vieläkin useammilta uhreilta.

Pääsin kuulemaan Tammisunnuntaina 2018 hienon kansainvälisen uran tehneen rauhanturvaajaveljemme, kenraaliluutnantti evp Markku Nikkilän puhetta Raumalla. Viimeksi Suomen sotilasedustajana Natossa ja EU:ssa toimineen Nikkilän sanomassa oli kaksi viisasta ydintä.

Nikkilä muistutti meitä nuorempia siitä panoksesta, minkä itsenäisyyden alkumetreillä syntynyt sukupolvi isänmaansa eteen teki: ”Tammenlehväsukupolven taistelu yhdisti kansakunnan ja pelasti Suomen. Vaikka uhri oli kallis, se maksettiin. Tätä me nuorempien sukupolvien kansalaiset emme saa koskaan unohtaa.

Kenraali Nikkilän puheen toinen ydin liittyi nykypäivään: ”Yksi asia, mitä Suomi ei voi ohittaa, on geopolitiikka. Meillä on iso naapuri, jonka kanssa on tultava toimeen tavalla tai toisella. Tärkeintä on säilyttää keskusteluyhteys. Itse pidän itsestään selvänä, että puhumattomuus johtaa aina tilanteen eskaloitumiseen, olipa kyse sitten perhe-elämästä tai kansainvälisestä politiikasta.”

Markku Nikkilä puhui asiasta, mistä myös suomalaiset rauhanturvaajat tunnetaan – meidän kasvatuksessamme ja koulutuksessamme on aina korostettu vuoropuhelun merkitystä. Kysymys on itsestäänselvyydestä, jonka monen muunkin maan rauhanturvaajien soisi sisäistävän.

 

Asko Tanhuanpää
Päätoimittaja 

 

Paavo Kiljunen

Paavo Kiljunen
Puheenjohtaja

Rauhanturvaajaliitto juhlii alkaneena vuonna 50-vuotista taivaltaan. Liitto perustettiin Helsingissä vuoden 1968 maaliskuussa nimellä YK-Veteraaniliitto - Sinibaretit. Tuossa liiton ensimmäisessä nimessä näkyi jo järjestön tärkein tehtävä. Se on veteraanituen nimissä toteutettavaa kaverista välittämistä ja huolenpitoa. Tärkeimmäksi käytännön toimintamuodoksi on sittemmin kehittynyt rauhanturvaajille ja läheisille tarjottava vertaistuki. Kuitenkin vasta 2000-luvulla liiton veteraanijärjestöasema on saanut yleisempää tunnustusta myös järjestön ulkopuolelta. Tähän juhlavuoteen mennessä viranomaiset ja poliittinen järjestelmä ovat rauhanturvaajien veteraanistatuksen ja liiton veteraanijärjestöaseman jo vahvasti tunnustaneet. Tekemistä riittää yleisessä mielipiteessä – niin median ja kansan kuin myös vielä omiemme keskuudessakin. On yllättävän vaikeaa ymmärtää olevansa veteraani, joka voi odottaa yhteiskunnalta jotain aikanaan tekemänsä uhrauksen vastineeksi.

Rt-kokemuksesta ollut hirveästi hyötyä uralla

Timo JunttilaPuolustusvoimien henkilöstöpäällikkö, maaliskuun yhdeksäs 60 vuotta täyttävä kontra-amiraali Timo Junttila joutui siirtämään rauhanturvatehtäviään useammalla vuodella, kun hänelle kävi kutsu ryhtyä puolustusministerin adjutantiksi. Junttila sanoo odotuksen kannattaneen, sillä Libanonissa pataljoonaupseerina vietetty vuosi 1997 oli hänen uransa mieleenpainuvinta aikaa.

Arvoisat lukijat, kirjoitan Teille ensimmäistä kertaa Porin prikaatin esikuntapäällikkönä. Edellisen tehtävän - Maanpuolustuskorkeakoulun strategian pääopettaja - myötä kriisinhallinta- ja rauhanturvaamistyö ovat tuttuja. Mutta nyt pääsen näkemään ja osallistumaan näiden asioiden käytännön järjestelyihin. Kirjoitan Teille muutaman sanan kriisinhallinnan operatiivisista tehtävistä ja sen edellytyksistä.

Tasavallan Presidentin johtaman ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan 1.12.2017 tekemän päätöksen perusteella Libanonin operaatioihin tulee muutos 1.12.2018. Käytännössä sillä päivämäärällä Suomalainen kriisinhallintajoukko Libanonissa (SKJL) operatiivinen toiminta päättyy. Ranskan terroristi-iskujen jälkimainingeissa luvatun UNIFIL-joukkojen komentajan reservin (Force Commander´s Reserve FCR) toiminta jatkuu ainakin vuoden 2020 loppuun. Sen nykyistä vahvuutta, 160 henkilöä, tultaneen nostamaan. Mikäli näin päätetään, se mahdollistaisi joukon operaatioajan kasvattamisen kuuteen kuukauteen, jolla mahdollistettaisiin palvelusvapaiden pitäminen operaation aikana. Tällä hetkellä operaatioaika on neljä kuukautta aiheuttaen Kriisinhallintakeskukselle ja koko Porin prikaatille liian nopean koulutuskierron.

Irakin OIR- ja Afganistanin RS-operaation mandaatti jatkuu ainakin vuoden 2018 ja odotettavissa on, että mandaatit jatkuvat myös tulevana vuotena. Irakissa on suomalaisia 100 ja Afganistanissa 40 sotilasta tällä hetkellä. 

Lipljanin ”kummipalokunta” sai sammutusauton Suomesta

paloauto2

Lapin Pelastuslaitoksen entinen sammutusauto perillä talvisessa Lipljanissa.

 

Juha Höök, paloesimies Länsi-Uudenmaan Pelastuslaitokselta ja Jari Marttila, paloesimies Pohjois-Savon Pelastuslaitokselta, ovat saaneet yhdessä ajamansa projektin päätökseen. Kaksikon yhteisen ponnistelun tuloksena Lipljanin kaupungin palokunnalla Kosovossa on nyt uusi, Suomesta lahjoituksena saatu sammutusauto.

- Uusi on suhteellinen käsite, sillä täyden päivätyön Lapin Pelastuslaitoksen käytössä Karigasniemen asemalla tehnyt 1224 AF-mallinen Mercedes Benz on vuosimallia 1987, Höök tarkentaa.

Julkaisija:

small logoSuomen Rauhanturvaajaliitto ry

 rauhanturvaajaliitto.fi

Seuraa Rauhanturvaajaliittoa sosiaalisessa mediassa