Rauhanturvaaja 1/19

Suomen Rauhanturvaajaliitto ry:n jäsenlehti

 PÄÄKIRJOITUS

<strong>Asko Tanhuanpää Päätoimittaja</strong>

Asko Tanhuanpää
Päätoimittaja

En häpeile tunnustaa, että olin otettu edeltäjäni Hannu Leväsen ottaessa yhteyttä reilu kymmenen vuotta sitten. Tällä kertaa Levänen ei tarjonnut urheilujuttua Kotkasta, eikä halunnut tuoretta tietoa Kosovosta. Levänen halusi löytää itselleen seuraajan Rauhanturvaaja-lehden päätoimittajaksi. Yritin olla kuulostamasta liian innokkaalta ja innostuneelta, vaikka sitä olinkin. Olin otettu.

Sopimus päätoimittajaksi ryhtymisestä tehtiin niinkin eksoottisessa paikassa kuin Ravintola Zetorissa Helsingissä. Söimme Leväsen ja liiton puheenjohtaja Heikki Holman kanssa paistettuja muikkuja tai maksaa, miesten eriössä ainakin minä ihailin oman syntymävuosikymmeneni Cocktail- ja Jallu-lehtien kuvia.

Olin tosiaankin otettu. Takana oli lähes kolme vuotta Kosovon KFOR-operaatiossa – aikaisemmin ei työnantajalta ollut herunut lupaa operaatioon lähtemiselle – ja koin tulleeni ystäväni Teuvo Tikkasen sanoin uskoon. Merkittävässä roolissa Rauhanturvaaja-lehden kehityksessäkin ollut Tikkanen tapasi verrata rauhanturva-aatteen tarttumista uskoon tulemiseksi.

 PUHEENJOHTAJAN PALSTA

Mauri Koskela Puheenjohtaja

Mauri Koskela
Puheenjohtaja

Viime aikoina on puhuttu paljon informaatiosodankäynnistä ja hybridivaikuttamisesta sekä arvioitu vieraiden valtioiden halua tai mahdollisuutta vaikuttaa Suomen eduskuntavaaleihin. Omana näkemyksenäni voin todeta, että jonkinlaista toimintaa tullenee esiintymään disinformaation muodossa. Tässä yhteydessä kannan huolta suomalaisten kyvystä erottaa yleisellä tasolla oikea tieto väärästä. Mitä enemmän tietolähteemme rakentuvat sähköisen ja erityisesti sosiaalisen median varaan, sitä todennäköisemmin haksahdamme uskomaan meille tahallisesti syötettyä ja vähintäänkin värittynyttä tietoa. Meitä tulisikin entistä enemmän opettaa median lukutaitoon. Olkaamme siis operaatioaikojemme tapaan aina valppaana!

 
 YLIÖ

Tammisunnuntai tapahtumineen on itsenäisyyshistoriamme yksi välttämättömimmistä lähtöaskeleista. Ne askeleet oli uskallettava ottaa ja luottaa siihen, että tavoiteltava tulos, Suomi vapaaksi vieraan orjuudesta ja kaikille kansalaisille samanarvoinen mahdollisuus vaikuttaa maan tulevaisuuteen, olivat uhrausten arvoisia asioita.

Taistelussa tämän tavoitteen saavuttamiseksi oli raskainta se, että kansakunta jakaantui kahtia. Asein oli ratkaistava, minkälaista valtiollista ja yksilön vapautta haluttiin tulevaisuudessa tavoitella.

Tällöin luovuttiin myös hankkeista muuttaa Suomi kuningaskunnaksi; maan valtiomuodoksi tuli tasavaltainen demokratia Euroopan läntisten suurvaltojen mukaisesti. Siten vapaussotanimitys on sopivin termi kuvaamaan kyseistä sotaa, koska loppujen lopuksi kyse oli nuoren Suomen riippumattomuudesta muiden valtioiden suhteen ja oikeudesta kutsua maata rehellisesti itsenäiseksi valtioksi.

Jyrki Surkka on toiminut Aliupseeriliiton päätoimisena puheenjohtajana viime vuoden maaliskuusta lähtien Jyrki Surkka on toiminut Aliupseeriliiton päätoimisena puheenjohtajana viime vuoden maaliskuusta lähtien Rauhanturvatehtävissä vietetyillä vuosilla on Aliupseeriliiton puheenjohtaja Jyrki Surkan mukaan iso rooli siinä, että hän on nyt täysiveriseksi ammattiliitoksi luonnehdittavan 3 100 jäsenen yhdistyksen johdossa. Ilman kriisinhallintakokemusta Surkka olisi tullut tuskin edes hakeutuneeksi sotilasalalle. Puolustusvoimien palvelukseen nykyisin Helsingissä asuva Surkka tuli ensimmäisen kerran 1991 ja vakinaiseen virkaan hänet valittiin 1998.

- Maailmalta hankittu monipuolinen kokemus kansainvälisestä ympäristöstä samoin kuin kokemus ja näkemys erilaisten ihmisten kanssa työntelemisestä ja myös johtamisesta on ollut kiistatta hyödyksi puolustusvoimien töissä. Sekään ei ole ollut haitaksi että operaatioissa olen oppinut tuntemaan itseänikin paremmin, Surkka miettii.

Aliupseeriliiton päätoimiseksi puheenjohtajaksi Jyrki Surkka tuli 1.3.2018. Tätä ennen hän työskenteli liiton toimistossa kolmen vuoden ajan päätoimisena pääluottamusmiehenä. Surkan viimeisin palveluspaikka oli Kaarin Jääkärirykmentti Santahaminassa, missä hän toimi kuljetuskomppanian vääpelinä.

- Pääluottamusmiehenä kriisinhallinta-asioiden hoito kuului minun tontilleni. Olin säännöllisesti yhteydessä pääesikunnan kansainväliseen osastoon muun muassa palvelussuhteen ehdoista, selvittää Surkka.

YKSI MEISTÄ

Jaakko Vainionpää toistaiseksi viimeisimmässä rauhanturvaoperaatiossaan, suomalaisen FCR-joukon vääpelinä Libanonissa.Jaakko Vainionpää toistaiseksi viimeisimmässä rauhanturvaoperaatiossaan, suomalaisen FCR-joukon vääpelinä Libanonissa.

Jaakko Vainionpää on viettänyt 11 vuotta elämästään rauhaa turvaamassa.

Sadat, jopa tuhannet suomalaiset rauhanturvaajat tunsivat varmasti kollektiivista ylpeyttä, kun Aliupseeriliitto julkisti viime marraskuussa Vuoden 2018 aliupseerin nimen. Kyseisen miehen eli Porin Prikaatin Niinisalon yksikössä kranaatinheitinkomppanian vääpelinä työskentelevän Jaakko Vainionpään kanssa vuosien saatossa maailmalla palvelleille nimi tuskin tuli yllätyksenä, mutta hänelle itselleen valinta tuli kuin puun takaa.

Rauhanturvaaja-lehti 40-vuotias

Sinibarettiliiton täyttäessä 1978 kymmenen vuotta tietoa sen toiminnasta jaettiin kirjeitse yhdistyksille. Niiden henkilöjäsenille tietoja tihkui varsin vaatimattomasti.

Osittain tästä syystä liiton nuorimmat ja pienimmät yhdistykset, Rauman ja Lohjan Seudun Sinibaretit, olivat kumpikin tahoillaan lähteneet lehden tekoon. Barettiveli Kyösti Kuikka puuhamiehenä julkaisi 24.10.1978 lehden “Rauman Seudun Sinibaretti”, jonka sivukoko oli A5 ja jossa oli sivuja 32. Painos oli 500 kappaletta.

Lehteä jaettiin YK-päivänä jäsenille, tavarataloissa, kirjastoissa ja pankeissa. Sinibaretti-lehden aatteelliseksi ja toiminnalliseksi isäksi on kuitenkin ehdottomasti nimettävä Tarmo Suomalainen, joka työskenteli tekstinkäsittelijänä Länsi-Uusimaan Kirjapainossa Lohjalla. Hän kertoi ottaneensa lehden perustamisen puheeksi vuonna 1978 perustetun Lohjan yhdistyksen johtokunnan ensimmäisessä kokouksessa.