Rauhanturvaaja 2/19

Suomen Rauhanturvaajaliitto ry:n jäsenlehti

PÄÄKIRJOITUS

<strong>Asko Tanhuanpää Päätoimittaja</strong>

Asko Tanhuanpää
Päätoimittaja

Kun kirjoitan tätä pääkirjoitusta, on eduskuntavaaleihin aikaa vielä. En siis tiedä, kuka on vaalien voittaja, kuka lähtee kokoamaan hallitusta, kenestä tulee seuraava puolustusministeri ja monellako kansanedustajalla on kokemusta rauhanturvatehtävistä. Väistyvässä eduskunnassa ex-rauhanturvaajia oli ennätysmäärä ja kaksi heistä (Sampo Terho ja Mika Lintilä) istui myös hallituksessa.

Ex-rauhanturvaajien hyvästä edustuksesta huolimatta painui suomalaisten pääluku kansainvälisissä kriisinhallintaoperaatioissa pienemmäksi, mitä se on ollut kertaakaan sitten Kyproksen operaation alkamisen eli vuoden 1964. Historiaan peilaten Suomi on ja pysyy rauhanturvaamisen suurvaltana, mutta tämän päivän arkirealismi on jotain ihan muuta. Suomalaista laatua maailmalla on toki edelleenkin, määrää sen sijaan on vähennetty systemaattisesti koko ajan.

 
YLIÖ

”Ja muistakaa sitten, että tämä rauhanturvaaminen ei ole mikään ammatti! Te käytte siellä keikan heittämässä ja palaatte reissun jälkeen Suomeen normaaliin työelämään.”

Viisaita sanoja Niinisalossa silloisen YK-koulutuskeskuksen väeltä rauhanturvaoperaatioon valmistautuvalle kirkasotsaiselle jouluroottorille talvella 1993. Joukon mukana itsekin nyökyttelin päätäni hyväksyvästi naama peruslukemilla.

Niinhän se suunnitelma oli: viimeinkin pääsin lähtemään kauan suunnitellulle reissulle ”alas”, kokeilemaan miltä se tuntuu, se mistä niin monella oli vankkoja mielipiteitä ja kertomuksia; toiset puolesta, toiset vastaan, jotkin ehkä hieman värittyneitä.

Työpaikka Suomessa oli vielä tallella ja muutamaa kuukautta aiemmin alkanut uusi suhdekin tuntui siltä oikealta. Oli hyvä lähteä, kun oli hyvä syy palata kotiin, mutta kyllä minä sen koko vuoden koittaisin olla, jos vaan pitävät. Olinhan intin aikana ja kertausharjoituksissakin tullut suhteellisen hyvin toimeen joukkueen kanssa ja enhän ollut enää ihan poikanen, kun ensimmäiselle pestille olin pääsemässä. No, joukkueen johtajaa minusta ei koskaan tullut ja muutenkin matkalle sattui kaikenlaisia muuttujia, mutta siitä ensimmäisestä reissusta jäi palo ja into päästä kokemaan lisää, yrittämään jotain muutakin, ehkä jopa sotilastarkkailijaksi… sitten joskus.

PUHEENJOHTAJAN PALSTA

Mauri Koskela Puheenjohtaja

Mauri Koskela
Puheenjohtaja

Olen viime aikoina saanut lukuisia yhteydenottoja kriisinhallintaveteraaneilta, jotka ovat palvelleet eri operaatioissa 1970- ja 80-luvuilla, jotkut myöhemminkin. Heidän huolensa on ollut joko kadonnut tai puuttuva Kriisinhallintaveteraanikortti. Tämä osoittaa mielestäni sen, että Suomen Rauhanturvaajaliitto on onnistunut toimintansa näkyvyyden lisäämisessä ja operaatiokokemusta omaavat henkilöt kokevat tärkeäksi kyseisen kortin omistamisen ja siihen liittyvät etuudet. Lämmin kiitos niille, jotka ovat olleet näitä etuja neuvottelemassa!

Etuudethan on kytketty kortin omistajuuteen. Kortin omistaja voi olla vain henkilö, joka on palvellut sotilaallisissa kriisinhallintatehtävissä. Tiedoksi niille, joilta kortti puuttuu tai joilta se on sattunut katoamaan! Kortin voi saada ottamalla yhteyttä Porin prikaatin ja siellä henkilöön nimeltä Auli Pakula. Puolustusvoimien puhelinvaihteen numero on 02 99 800, josta voi pyytää yhdistämään kyseiselle henkilölle ja hän varmasti auttaa.

Mikaeli Langinvainio on saanut tehdä sitä, mistä on oikeasti kiinnostunut.

Kosovon KFOR-operaatio 2002-2003. Suomen pataljoonan Bravo-komppanian nuori upseeri, silloinen reservin vänrikki Mikaeli Langinvainio oli eräänä yönä ottamassa kiinni kahta bensavarasta, jotka osoittautuivat Etyjin palkkaamiksi paikallisiksi vartijoiksi. Paikalle tuli Etyjin edustaja, sattumalta suomalainen Antti Häikiö.

- Antti samoin kuin komppanianpäällikköni Jouni Peltonen olivat monessa mielessä tärkeitä tyyppejä elämäni myöhempää suuntaan ajatellen. Kosovo oli nuorelle miehelle suuntaa antavaa aikaa, tavallaan se toimi sinettinä kohtalolleni. Siellä syttyi kiinnostus konfliktinratkaisuun. Kosovon jälkeen en ole päässyt konfliktiteemasta eroon, 38-vuotias reservin kapteeni sanoo.

- Lähtiessäni Kosovoon minulla oli aitoa maailmanparantamisen halua ja kyllä sitä on jäljellä edelleenkin, tiivistää Langinvainio.

Pitkään rauhanvälityksen ja siviilikriisinhallinnan tehtävissä toiminut Mikaeli Langinvainio johtaa nykyisin yhdessä Juha Törmäsen kanssa perustamaansa Inforglobe Oy:tä, joka tarjoaa osallistavia päätöksentekoohjelmistoja niin maailman kriisipesäkkeisiin kuin yrityksille. Sen asiakkaita ovat muun muassa presidentti Martti Ahtisaaren perustama CMI ja isoja yrityksiä, kuten Elisa, SOK ja Sweco.

Mikaeli Langinvainiota on vienyt elämässä eteenpäin se, että hän on saanut tehdä sitä, mistä on ollut aidosti kiinnostunut. (kuva: Asko Tanhuanpää)Mikaeli Langinvainiota on vienyt elämässä eteenpäin se, että hän on saanut tehdä sitä, mistä on ollut aidosti kiinnostunut. (kuva: Asko Tanhuanpää)Voiko kriisejä ratkaista teknologian avulla?

Vastaus otsikon kysymykseen on ”kyllä voi”. Palataan siihen jäljempänä.

Istumme tekemässä kriisinhallintaveteraani Mikaeli Langinvainion haastattelua tämän vuonna 2016 yhdessä yhtiökumppaninsa Juha Törmäsen kanssa perustaman ohjelmistoyritys Inforglobe Oy:n toimistossa Espoon Otaniemessä. Aivan nurkalla sijaitsee Aalto-yliopisto, jonka systeemianalyysilaboratoriosta yrityksen osallistavat päätöksentekomenetelmät ovat alkujaan peräisin.

- Käytämme matemaattiseen mallintamiseen perustuvia visuaalisia, osallistavia ja helppokäyttöisiä työkaluja, joissa tuodaan useamman ihmisen näkemyksiä yhteen. Kysymys on siitä, miten käsitellä ihmisten näkemyseroja ja miten hyödyntää niitä sen sijaan, että niistä tulisi ongelma. Harvoissa tilanteissa on vain yhtä oikeaa ratkaisua, Langinvainio tiivistää.