Professori Jarmo Virmavirta, itsekin rauhanturvaveteraani, puhui painavia sanoja Varsinais-Suomen Sinibarettien juhlassa. (kuva: Asko Tahuanpää)Professori Jarmo Virmavirta, itsekin rauhanturvaveteraani, puhui painavia sanoja Varsinais-Suomen Sinibarettien juhlassa. (kuva: Asko Tahuanpää)

Varsinais-Suomen Sinibarettien 50-vuotisjuhlan juhlapuhujaksi saatu professori Jarmo Virmavirta, itsekin entinen rauhanturvaaja vuosimallia 1964-1965 loi Heikkilän sotilaskodissa sanoiksi sen, mitä moni muu tyytyy vain ajattelemaan ja samalla myös harmittelemaan. Virmavirta sanoi juhlapuheessaan, että nimenomaan perinteinen rauhanturva on suomalaisten juttu.

- Suomelle sopi alkuperäinen rauhanturvaamisen käsite eli pitää osapuolet erossa toisistaan ja esiintyä alueella YK:n lipun alla. Sittemmin Suomikin on joutunut sitoutumaan toisella tavalla operaatioihin, joita ei enää kutsuta rauhan turvaamiseksi, vaan kriisinhallinnaksi. Sen puitteissa suomalaiset muun muassa kouluttavat kurdeja kaupunkisodankäyntiin. Se on muuta kuin rauhanturvaaminen. Suurvaltaintressit ovat nykyisin tärkeämpiä kuin alueen ihmisten edut, Virmavirta linjasi.

- Operaatioissa suomalaisilla oli hyvä maine. Se johtui yksinkertaisesti siitä, että suomalaiset sopivat rauhanturvatoimintoihin. He käsittivät, että paikalliseen väestöön on saatava luottamukselliset suhteet, jos halutaan rauhaa. Siinä suomalainen sotilas oli niin Suezilla kuin Kyproksella ja myöhemminkin erittäin hyvä. Siksi kaiketi Suomesta alettiin käyttää nimitystä rauhanturvaamisen suurvalta. Sitä olisi kannattanut kuunnella, kun rauhanturvaamisesta alettiin tehdä kriisinhallintaa. Onneksi ehdolla ollut rauhaan pakottaminen hylättiin pian, juhlapuhuja jatkoi.

- Joskus myöhempien operaatioiden valistamana on suomalaisten tapaa toimia verrattu amerikkalaisiin. Heitäkin on muutamissa operaatioissa ollut ja nyt Afganistania he suorastaan dominoivat. Käytännön tilanne näkyy, kun rauhanturvaajat joutuvat tunkeutumaan yksityisille alueille. Kun amerikkalainen sotilas menee ovelle, hän karjaisee ”Where in the Hell You are”. Ja mitä tekee suomalainen. Hän koputtaa oveen, vertasi Virmavirta.

Suomalaisten kansainvälisen aseman kruununa Jarmo Virtavirta nosti esiin Namibian operaation, jota johti YK:n piirissä uraa tehnyt Martti Ahtisaari. Operaatio johti Namibian itsenäistymiseen. Sen saavuttamiseksi Ahtisaaren persoonalla oli iso rooli, mutta myös suomalaisten rauhanturvaajien otteella oli merkitystä. Sittemmin Martti Ahtisaaren perustama CMI on jatkanut rauhanturvaamisen ajattelua.

Rauhanturvaamisen tai sotilaallisen kriisinhallinnan toinen puoli on Virmavirran mukaan kansainvälinen aseteollisuus, mikä on globalisaation yksi ulottuvuus.

- Suomikin on kriisinhallinnan kautta vahvistamassa omia intressejään, siksi side USA:n kanssa on tiivistynyt. Siinä kriisinhallinta näyttelee merkittävää osaa. En ole ollenkaan varma, että olemme oikealla linjalla. Ainakin sinne on mennyt yli miljardi rahaa, eikä päätä tilanteelle ole nähtävissä, muistutti Virmavirta.

- Paitsi osa USA:n edustamaa länttä, on Suomi myös osa Eurooppaa. Euroopan idea, sen suuri voima on erilaisuudessa. Erilaisista kansakunnista muodostuu kokonaisuus, joka on ihmiselle paras. Joka tuottaa eniten, joka kerää sivistyksellistä arvoa. Ja joka on myös rauhanturvaamisen ydin. Me emme potki ovia auki, me koputamme ovelle. Niin toivoisin, mutta tämän hetken maailma ei anna paljoa perusteita tälle toiveelle, Virmavirta tiivisti.

Suomen Rauhanturvaajaliiton tervehdyksen vuosijuhlaan toi puheenjohtaja Mauri Koskela, puolustusvoimien tervehdyksen Lounais-Suomen aluetoimiston päällikkö Joni Lindeman ja MPK:n tervehdyksen puolestaan piirin koulutuspäällikkö Petri Kosonen.

Varsinais-Suomen Sinibarettien 50-vuotisjuhla huipentui Heikki Janssonin ja Seppo J. Papusen yhdessä kirjoittaman juhlakirjan julkistamiseen.

Musiikista juhlassa vastasi Laivaston vaskikvintetti ja juhla-aterian valmistivat sotilaskotisisaret.

 

Asko Tanhuanpää