KIIKAROINTIA

Pekka Visuri

Pekka Visuri

Viime vuonna ilmestyi Rauhanturvaajaliiton upea historiateos vuosilta 1956–2018. Sen toisessa osassa on laaja kuvaus erilaisista operaatioista, joihin suomalaiset rauhanturvaajat ovat osallistuneet. Palautan tässä mieliin noista vaiheista muutamia tärkeitä kiinnekohtia alkaen Suezilta 1956 ja myös sitä, mitä alueille kuuluu nykyisin.

Iso-Britannia purki 1950-luvun alussa imperiumiaan ja ilmoitti luopuvansa kaikista tukikohdista ”Suezista itään”. Siihen liittyen britit vetäytyivät myös Egyptistä ja Suezin kanavalta, joka jäi kuitenkin kansainvälisen yhtiön hallintaan. Kesällä 1956 Egyptin presidentti Nasser ilmoitti kansallistavansa kanavan ja suuntaavansa siitä saadut tulot Assuanin padon rakentamiseen. Nuorella Israelin valtiolla oli puolestaan tarve varmistaa meriyhteytensä Punaiselle merelle. Syntyi salainen suunnitelma, jonka mukaan Israel aloittaa hyökkäyksen Suezille, minkä jälkeen Iso-Britannia ja Ranska tekevät sinne intervention suojatakseen laivaliikennettä.

Yhdysvallat vastusti Suezin valtaamishanketta, sillä se halusi hoitaa suhteitaan arabimaihin. Kun Israel kuitenkin lokakuussa aloitti hyökkäyksen Siinailla kohti kanava-aluetta ja liittoutuneet puolestaan nousivat maihin Port Saidissa, Yhdysvallat lähetti Lontooseen ankaran uhkavaatimuksen sotatoimien lopettamiseksi. YK:n turvallisuusneuvostossa syntyi harvinainen tilanne, kun Yhdysvallat ja Neuvostoliitto vaativat välitöntä aselepoa ja sitä vastustivat vetollaan Iso-Britannian ja Ranska. Ne taipuivat kuitenkin amerikkalaisten ja venäläisten painostuksen edessä. Sekavaa tilannetta selvittämään tarvittiin YK:n joukkoja, ja niin perustettiin ensimmäinen rauhanturvaoperaatio, johon Suomikin osallistui. Hyökkääjät vetäytyivät.

Kyproksen saari oli myös ollut brittien hallinnassa, mutta 1960-luvun alussa sinne muodostettiin itsenäinen Kyproksen valtio. Sen ongelmana oli väestön jakautuminen enemmistön kreikkalaisiin ja noin 20 prosentin vähemmistöosuuden turkkilaisiin. Vuonna 1963 väestöryhmät ajautuivat keskinäisiin taisteluihin. Kaksi Naton jäsenmaata, Kreikka ja Turkki, tukivat Kyproksella omia suojattejaan ja olivat jälleen vaarassa ajautua sotaan toisiaan vastaan. YK ryhtyi rauhoittamaan tilannetta ja perusti alueelle rauhanturvaoperaation. Siihen tarvittiin puolueettomia maita, joten Suomeakin kysyttiin. Lisäksi suomalainen kenraali Martola sai kohta keskeisen aseman toiminnan johdossa.

Kun Kyproksen rauhanturvaaminen oli kestänyt vuosikymmenen ja onnistunut jo vakauttamaan tilannetta, kreikkalaisten vallankaappaushanke vuonna 1974 provosoi Turkin tekemään saarelle maihinnousun. Taistelut olivat kiivaita ja ajoivat myös rauhanturvaajat ahtaalle. Aselepo lopetti sotatoimet, mutta saaren jako jäi voimaan. Kyproksesta tuli ns. jäädytetty konflikti, joka jatkuu yhä, vaikka valtio on hyväksytty myös EU:n jäsenmaaksi.

Lähi-dän sodat eivät suinkaan loppuneet vuoden 1956 Suezin kriisiin, vaan ns. kuuden päivän sodassa kesällä 1967 Israel jälleen työntyi kanavalle ja Jordanin länsirannalle. YK:n välityksellä syntyi aselepo, joka lopetti taistelut noilla alueille mutta Israel ei vetäytynyt. Aselevon alettua Israel valtasi Syyrialta vielä Golanin ylängön ja on pitänyt sitä hallussaan tähän päivään asti.

Suezillakin välillä sodittiin kiivaasti, kun Egypti ryhtyi syksyllä 1973 palauttamaan aluetta hallintaansa. Monien kriittisten vaiheiden jälkeen aselepo saatiin YK:n välityksellä vakiintumaan ja israelilaiset vetäytymään. Yhdysvaltojen välityksellä tehtiin 1970-luvun lopulla rauhansopimus Egyptin ja Israelin välille, ja se on toiminut molempia osapuolia tyydyttävällä tavalla. Sen sijaan palestiinalaiset jäivät ahtaalle ja ovat pyrkineet kapinoilla sekä Libanonin Hizbollahin tuella turhaan parantamaan asemaansa. Israel hallitsee tilannetta rautaisella otteella, mutta myös YK:n rauhanturvaajia on tarvittu aselevon valvontaan.

Golanin tilannetta pidettiin vähitellen vakiintuneena, ja osapuolia erottavia rauhanturvaajiakin on palvellut siellä puolen vuosisadan aikana jo pari sukupolvea. Puhuttiin ”unohdetusta konfliktista”, joka aina vain jatkuu. Syyrian sisällissodan aikana muutama vuosi sitten alue tuli huomion kohteeksi, kun kapinalliset alkoivat käyttää sitä tukialueenaan.

Pari viikkoa sitten Golanin tilanne jälleen alkoi elää, kun presidentti Trump ilmoitti tunnustavansa sen kuulumisen Israelin valtioon. Muslimimaat protestoivat harvinaisen yksimielisinä, joten konflikti ei välttämättä ole pois päiviltä. YK on tehnyt aikoinaan selkeät päätökset, ettei Israelilla ole oikeutta liittää miehitettyjä alueita valtionsa osaksi.

Lähi-idän konfliktialueilla suomalaisilla on ollut tärkeä rooli, ja toiminta on ollut menestyksellistä. Ei ole kuitenkaan nähtävissä, että alueen kokonaistilanne olisi lopullisesti rauhoittunut, joten rauhanturvaajiakin saatetaan tarvita siellä vielä pitkään.

 

Pekka Visuri

 

Motonet Rauhanturvaaja02 2019