YKSI MEISTÄ

”Pohjanmaalta puuttui rohkeus lehdentekoon”

Tarmo Suomalainen muistoja täynnä olevassa työhuoneessaan. Historialliset laivamallit ovat isännän itsensä tekemiä. (kuva: Asko Tanhuanpää)Tarmo Suomalainen muistoja täynnä olevassa työhuoneessaan. Historialliset laivamallit ovat isännän itsensä tekemiä. (kuva: Asko Tanhuanpää)

Lohjalla hyvin ansaittuja eläkepäiviään viettävää Tarmo Suomalaista ei ole vääryys kutsua Rauhanturvaaja-lehden tai oikeammin sen edeltäjän eli Sinibaretin isäksi. Jos joku sen kunnian ansaitsee, niin kuulukoon kunnia 72-vuotiaalle suomalaiselle.

Ensimmäinen Sinibaretti oli itse asiassa Lohjan Seudun Sinibarettien vuoden 1978 toimintakertomus, jonka Suomalainen keksi tehdä lehden muotoon. Sen jälkeen tehtiin vielä toinenkin koenumero ennen kuin Sinibaretista tuli silloisen Suomen Sinibarettiliiton virallinen jäsenlehti.

Nyt, 40 vuotta myöhemmin Tarmo Suomalainen paljastaa, että ensimmäisen kerran ajatus omasta lehdestä oli ollut esillä jo kymmenen vuotta aikaisemmin.

- Esitin jo 1960-luvun lopulla Pohjanmaan Sinibarettien kokouksessa, että perustetaan oma lehti, mutta siitä ei tullut mitään. Rohkeus puuttui, muistaa Suomalainen.

- Ei Lohjan seudullakaan alkuun kovin innostuneita oltu, mutta kun sanoin, että minulla on pelit ja vehkeet, niin sain ajatukselle vihreää valoa, muistaa Suomalainen.

Kristiinankaupungissa syntynyt Tarmo Suomalainen oli rauhanturvaajana Kyproksella, missä hän palveli 1965 kakkoskomppanian vartiojääkärinä. Kotiin paluunsa jälkeen hän oli perustamassa 1968 Pohjanmaan Sinibaretteja ja muutettuaan myöhemmin Lohjalle Länsi-Uusimaa -lehden päätaittajaksi, ehti mies perustamaan myös paikallista yhdistystä.

- Seinäjoella työkaverinani ja naapurinani oli Risto Majasaari, joka menetti henkensä ajettuaan miinaan Suezilla Risto Latva-Hakunin kanssa. Minulta Majasaari kyseli usein, millaista rauhanturvaaminen on ja miten hän voisi saada rintaansa samanlaisen pinssin, mikä minulla oli pikkutakissa.

- Risto saikin sittemmin rauhanturvaajamerkkinsä, mutta se kiinnitettiin hänen hautakiveensä Lapualle. Olin itse laskemassa seppelettä sekä Majasaaren että Latva-Hakunin haudoille, Suomalainen huokaa.

Lohjalla idea rauhanturvaajayhdistyksen perustamisesta sai alkunsa ravintola Laurinportin tiskillä, missä Tarmo Suomalainen kohtasi Suezilla 1957 palvelleen Aaro Kakon. Perustavassa kokouksessa Kakosta tuli puheenjohtaja, Suomalaisesta puolestaan sihteeri.

- Esitimme Aaron kanssa ajatuksemme oman lehden perustamisesta Helsingin Rauhanturvaajien puheenjohtajalle ja liiton varapuheenjohtajalle Vesa Palmulle jo 1978 puolustusvoimain 60-vuotisjuhlanäyttelyn yhteydessä. Hän lähti viemään asiaa eteenpäin liiton hallituksessa.

- Perustimme myös lehtitoimikunnan, jonka puheenjohtaja oli Aaro Kakko, toimitussihteeri Tarmo Suomalainen ja yhteyshenkilö liiton suuntaan Vesa Palmu. Taloudenhoitajaksi kutsuttiin Leo Lyhykäinen Lohjalta.

- Seuraavaksi marssin nimismiehen luokse ja hän katsoi papereistaan, että lehdellä pitää olla päätoimittaja ja julkaisija. Sellaisiksi saatiin lohjalainen Raimo Leivo ja Lohjan Seudun Sinibaretit, selvittää Suomalainen.

Tämän historiallista Kristiinankaupunkia kuvaavan pienoismallin tekemiseen on mennyt tuhansia työtunteja. (kuva: Asko Tanhuanpää)Tämän historiallista Kristiinankaupunkia kuvaavan pienoismallin tekemiseen on mennyt tuhansia työtunteja. (kuva: Asko Tanhuanpää)

Tarmo Suomalaisen mukaan Kakko ja Palmu olivat saaneet tietää, että Raumalla puuhailtiin samoihin aikoihin oman lehden perustamista. Siinä vaiheessa Suomalaisen idea lehden sisällöstä ja toteutuksesta oli jo hyväksytty liitossa, mutta kilpailevien julkaisujen tekemiseltä onneksi vältyttiin.

- Päätoimittajaksi tuli raumalainen Kyösti Kuikka ja minä huolehdin käytännön toimenpiteistä Lohjalla, missä lehti myös painettiin. Välillä tuntui siltä, että Sinibaretti vie enemmän paukkuja kuin leipätyö, mutta kun hoidin ylimääräiset vapaa-aikanani, katsoi työnantaja touhua läpi sormien. Se varmasti auttoi, että Sinibaretin painokin oli tosiaan meillä ja yhtiö sai siitä myös tuloja.

- Kuikan Köpiä päätoimittajana seurasi Hannu Nyman Lohjalta, mutta käytännössä minä hoidin edelleen melkein kaiken aineiston keruusta ja osoitteiston ajan tasalla pitämisestä lähtien. Sitä jatkui varmaan 15 vuotta. Halusin levittää vastuusta laajemmalle, mutta pääasiassa toimitusneuvosto tuli tänne vain istumaan, juomaan ja syömään. Suurin käytännön apu oli kahdesta turkulaisesta eli Reino Saarisesta ja Teuvo Tikkasesta, muistelee Suomalainen.

- Kun liiton hallitus sitten päätti pyytää kotkalaista Hannu Levästä päätoimittajaksi aloin ajatella, että antaa mennä. Sekin alkoi harmittaa, että painopaikka vaihtui turhan tiheään, ensin Lohjalta Hankoon ja sieltä edelleen Hyvinkäälle. Uudessa painossa otti aina aikansa ennen kuin väki alkoi ymmärtää, mitä me halusimme.

Tarmo Suomalainen paljastaa, että lehdentekoon liittyi välillä myös selvää kateutta niin barettiveljien kuin työkavereidenkin taholta. Erityisen raskaasti hän myöntää ottaneensa arvostelun, joka seurasi Sinibaretin siirryttyä Leväsen hoitoon.

- Arvostelijat olivat sellaisia ihmisiä, jotka eivät olleet ikinä tehneet mitään lehden eteen, Suomalainen ihmettelee.

- Rehellisesti voin kuitenkin sanoa, että vuodet toimitussihteerinä antoivat enemmän, mitä ottivat. Pääsin tutustumaan hienoihin ihmisiin ympäri maan ja tuli siinä kierrettyä maatakin aika tavalla. Sain myös toteuttaa itseäni ja näyttää, mitä osaan. Se oli palkitsevaa. Valehtelisin, jos väittäisin, ettei siinä ollut mukana kunnianhimoakin. Olen aina halunnut tehdä kaiken mahdollisimman hyvin ja niin tein Sinibarettiakin, sementoi Suomalainen.

- Lehti on tänään hieno, se on kehittynyt koko ajan. Tunnen suurta ylpeyttä, kun tiedän olleeni sitä aikanaan perustamassa ja omalla panoksellani eteenpäin kantamassa, hän sanoo.

 

Asko Tanhuanpää

Motonet Rauhanturvaaja02 2019

 

Vartiojääkäri Suomalainen Kyproksella vuonna 1965.