Rauhanturvaaja 2/19

Suomen Rauhanturvaajaliitto ry:n jäsenlehti

Tapani Alanen, Sastamalan Rauhanturvaajien vanhin jäsen, liittyi paikalliseen yhdistykseen heti sen alkumetreillä. Valtteri Varakkaalle, yhdistyksen nuorimmalle jäsenelle, maaliskuussa pidetty kevätkokous oli ensimmäinen yhteinen tapahtuma vanhempien barettiveljien kanssa. (kuva: Asko Tanhuanpää)Tapani Alanen, Sastamalan Rauhanturvaajien vanhin jäsen, liittyi paikalliseen yhdistykseen heti sen alkumetreillä. Valtteri Varakkaalle, yhdistyksen nuorimmalle jäsenelle, maaliskuussa pidetty kevätkokous oli ensimmäinen yhteinen tapahtuma vanhempien barettiveljien kanssa. (kuva: Asko Tanhuanpää)

Ensimmäisen matkan lentokokemus yhdistää Tapani Alasta ja Valtteri Vierasta.

Jos Tapani Alasen ja Valtteri Vieraan YK:n siniset baretit pistettäisiin vierekkäin, näkisi maallikkokin, että eivät voi olla peräisin samasta paikasta, eivät edes samalta vuosituhannelta. Fakta kuuluu, että Alanen sai päähineensä melko tarkkaan 61 vuotta aikaisemmin kuin Vieras omansa.

Nyt 87-vuotias Tapani Alanen on yksi Suomen rauhanturvahistorian ensimmäisistä miehistä, hänen reissunsa alkoi joulukuussa 1956 ja päättyi seuraavan kesän kynnyksellä, liki puoli vuotta myöhemmin.

 

Mauri Koskela ja Tom Asplund yhteiskuvassa Maailman Veteraanijärjestön norjalaisen puheenjohtajan Dan Viggo Bergtunin kanssa.Mauri Koskela ja Tom Asplund yhteiskuvassa Maailman Veteraanijärjestön norjalaisen puheenjohtajan Dan Viggo Bergtunin kanssa. 

Maailman Veteraanijärjestö perustettiin nykymuodossaan Toisen Maailmansodan jälkimainingeissa vuonna 1950. Järjestö on hallituksista riippumaton ja poliittisesti sitoutumaton järjestö, joka toimii 172 veteraanijärjestön maailmanlaajuisena katto-organisaationa edustaen 121 maata ja yhteensä noin 45 miljoonaa sota- ja rauhanturvaajaveteraania.
Järjestön tavoitteena on edistää veteraanien sekä sodan uhrien ja heidän perheidensä henkistä sekä fyysistä asemaa ja edistää maailman rauhaa ja turvallisuutta YK:n peruskirjan mukaisesti.

Aloitteen tekijöinä toiminnalle olivat kuusi I maailmansodan veteraania Belgiasta ja Ranskasta, jotka tapasivat vuonna 1946 tavoitteenaan perustaa maailmanlaajuinen veteraanijärjestö. Tapaamisen pohjalta osallistujat päättivät kutsua mukaan veteraaneja seitsemästä eri maasta. Vuonna 1948 järjestetyn perustavan kokouksen jälkeen tehtiin päätös toiminnan laajentamisesta maailmanlaajuiseksi, joka sitten toteutui vuonna 1950. Perustajajäseniä olivat tuolloin Belgia, Ranska, Italia, Turkki, USA, Hollanti, Luxemburg ja Jugoslavia. Tarkkailijajäseninä kokoukseen osallistuivat Tanska sekä Suomi.