Rauhanturvaaja 6/19

Suomen Rauhanturvaajaliitto ry:n jäsenlehti

YLIÖ

Olin lokakuussa viikon Suomen Punaisen Ristin tarkastusmatkalla Syyriassa ja Libanonissa. Turkin asevoima tunki samaan aikaan Syyriaan. Näin pakolaisleirit ja SPR:n työntekijöiden ponnistelut mykistävän tuhon keskellä. UNIFIL- ja UNDOF-toimialueet tulivat minulle tutuiksi ulkoministeriön vuosina. Tunnen Lähi-idän vaikeaan asetelmaan kytkeytyvät maat. Vaan kertaakaan en ole nähnyt vyyhteä yhtä sekaisena kuin nyt. Kahdeksan vuotta kestänyt Syyrian sota on tuonut aluekriisiin ulottuvuuksia, jotka eivät helpota tietä rauhaan.

Kansainvälisessä politiikassa eletään vaarallista voimapolitiikan aikaa. Kun oikeusperiaatteelle rakentuva sopimusjärjestelmä murenee, kasvaa yhteenoton riski. Meno on huolestuttavaa eikä kyseessä ole pian ohimenevä vaihe. Syyriassa sisällissotana alkanut väkivalta kansainvälistyi. Alueelliset ja kaukaisemmat toimijat tulivat peliin sekavissa liittoasetelmissa. Taistelukentän kuva muuttui. Rintamasodan sijaan iskut ovat summittaisia ja niitä kohdistetaan siviilikohteisiin. Ihmisillä ei ole kattoa pään päälle, ei vettä eikä sähköä. Hygienia on retuperällä. Miljoonat ihmiset ovat pakosalla. Humanitaarista oikeutta ja Geneven sopimuksia rikotaan häikäilemättä. Sairaalat ja ambulanssit maalitetaan, apu ehdollistetaan ja avuntuojia surmataan. Siviilit kuolevat, eivät sotilaat.

Pertti Torstila syyrialaisella pakolaisleirillä lokakuussa 2019.Pertti Torstila syyrialaisella pakolaisleirillä lokakuussa 2019.

Syyrian konflikti peilaa kriisiytyneen maailman kuvaa. Sota on tuonut kipeästi esiin kansainvälisen yhteisön vaikuttamisen rajat. Syyria on järkyttävä esimerkki suojeluvastuun epäonnistumisesta. YK ei ole kyennyt puuttumaan tapahtumiin. Kutsutaanko rauhanturvaajat lopulta jälleenrakennusta turvaamaan? Yksituumaisuutta ei vielä ole, mutta tuo päivä tulee sillä konfliktiin ei ole sotilaallista ratkaisua.

Punainen Risti on ollut minulle viimeiset kuusi vuotta tärkeä tarkkailupaikka. Maailman suurin avustusjärjestö tunnetaan puolueettomana ja pelottomana inhimillisyyden puolustajana. Punainen Risti on kaikkialla. Se on instituutio, jota ilman maailma olisi paljon pahempi paikka elää. Kun poliittinen päättäjä ei kykene palauttamaan rauhaa, kutsutaan hävityksen jälkiä korjaamaan humanitaarinen auttaja. Apuun kutsutaan aina Punainen Risti. Avustusjärjestöt eivät kuitenkaan ole poliittisia rauhantekijöitä. Punainen Risti ei alistu kiistapuolten potkupalloksi. Kun humanitaarista apua hyödynnetään itsekkäästi, vaarantuu luottamus avuntuojaa kohtaan. Mitä enemmän apu politisoituu sitä huonommin se toimii. On pidettävä tiukasti kiinni siitä, että inhimillisen avun järjestelmä säilyy itsenäisenä ja puolueettomana.

Konfliktien monimuotoisuus asettaa kriisinhallinnalle uusia vaatimuksia. Ei riitä, että kansainvälinen apu kattaa vain kriisin akuutin vaiheen. Sodan runtelema yhteiskunta on vakautettava kokonaisuudessaan. Kokemukseni vuosikymmenten myötä kentällä rauhanturvaajana, diplomaattina ja Punaisessa Ristissä vahvistavat käsitystä rauhan palauttamisen kokonaisvaltaisuudesta. Kriisinhallinnan opit ja osaajat tulee koota paremmin yhteen. Sotilaallinen väliintulo, siviilihankkeet, humanitaarinen ja kehitysapu muodostavat kokonaisuuden, jota ei voi jakaa keinotekoisesti osiin. Paremman koordinaation ja tiedonvaihdon tarve on tiedostettu kauan, mutta hyvään lopputulokseen ei ole päästy. Perinteisiä roolimalleja ja työnjakoa on tarkasteltava ennakkoluulottomasti ja uudet ajatukset pantava täytäntöön kentällä.

Norja - rauhandiplomatian osaaja - on kohonnut maailman maineeseen siksi, että se on oivaltanut viranomaisten ja järjestöjen yhteistyön. Norjassa kaikki kansalliset tekijät - sotilaat, diplomaatit, tutkijat ja humanitaarisen avun tuojat puhaltavat yhteen hiileen. Rauhanvälitys on myös Suomen ulkopolitiikan suuri mahdollisuus joten naapurista tulee ottaa oppia.

Maailman kriisit eivät ole suomalaisten syy. Miksi meidän pitää kantaa vastuuta Lähi-idän tai Afrikan tapahtumista kun omassa maassakin riittää tuskaa? Globalisaatio, keskinäisriippuvuus on kasvanut mittoihin, joissa tapahtumat kaukana rajoiltamme tuntuvat myös meillä. Pakolaiset eivät jää Syyrian rajoille. Osallistuminen kriisinhallintaan maailmalla palvelee Suomen turvallisuutta. Oikein kohdistettuna pienenkin maan panos maailmalla vaikuttaa ja vahvistaa omaa hyvinvointiamme.

Toivon maailmaa nähneiden suomalaisten rauhanturvaajien jakavan ympäristöönsä tietoa kansainvälisen vastuunkannon merkityksestä hetkittäin kovin sisäänpäin kääntyneessä kotimaisessa keskustelussa.

 

Pertti Torstila

UNFICYP 6-7 1967, yliluutnantti
Ulkoministeriö 1970-2014, valtiosihteeri
Suomen Punainen Risti 2014-2020, puheenjohtaja

 

 

 
PÄÄKIRJOITUS

<strong>Asko Tanhuanpää Päätoimittaja</strong>

Asko Tanhuanpää
Päätoimittaja

Kiitos Risto Hämäläinen. Kiitos siitä, että rohkenit esiintyä Ylen Tuhkimotarinoita -sarjassa omalla nimelläsi ja omilla kasvoillasi. Ilman tämäntyyppisiä aitoja ulostuloja ihan liian moni suomalainen kuvittelisi hamaan loppuun asti, että rauhanturvaajat ovat vain etelän auringossa ruskettuneita sotahulluja nuoria miehiä, jotka kehtaavat vielä herättää kylillä kateutta kiertämällä raittia uusilla verovapailla Mersuillaan.

Kiitos Hämis siitä, että rohkenit tuoda oman tarinasi julkisuuteen. Se avasi takuuvarmasti taas uusia silmiä sille, että maailmanrauhan vieminen paikkaan, missä ihmisillä on oikea ja aito hätä ei ole välttämättä aina vaaratonta. Toivottavasti esimerkiksi sisäministeri Maria Ohisalo katsoi jakson, missä olit mukana. Toivottavasti, sillä hänenkin kaltaistensa olisi oikeasti hyvä nähdä, mihin uskonnonkiihko yhdistettynä huumaavien aineiden tuottamaan kuolemattomuuden tunteeseen voi pahimmillaan johtaa.

Risto ”Hämis” Hämäläisen televisioesiintyminen oli suoraa jatkoa sille tielle, minkä herrat Jouni Vainionpää, Mika Vuolle, Pekka Jylhä ja Timo Heikkinen ovat aiemmin viitoittaneet. Jonkun on yksinkertaisesti vain annettava rumallekin todellisuudelle kasvot, jotta joku toinen oppisi ymmärtämään. Helppoa se ymmärtäminen ei kaikille kuitenkaan ole, onhan meillä keskuudessamme yhä edelleen sellaisiakin kansalaisia, joiden mielestä nykyiset veteraanit lähtivät sotaan vapaaehtoisesti ja ovat siis itse syyllisiä niin fyysisiin kuin henkisiin vammoihinsa.

Toivoa sopii, että Risto Hämäläisen ulostulo saisi muutkin vastaavista takaumista kärsivät rauhanturvaveteraanit tulemaan kaapeistaan ulos. Nyt sitä uskaltaa julkisesti jo toivoakin, sillä yhteiskunnan suhtautuminen syystä tai toisesta vammautuneisiin rauhanturvaajiin on muuttunut lyhyessä ajassa radikaalisti ja mikä tärkeintä parempaan suuntaan.

  

Nyt kädessänne olevassa vuoden 2019 viimeisessä Rauhanturvaaja-lehdessä on laajempi kokonaisuus Namibiasta, jonka itsenäisyystietä viitoittanutta UNTAG-operaatiota pidetään syystäkin yhtenä YK:n rauhanturvatien onnistuneimmista.

Nykypäivää taas peilaa asiantunteva, Rauhanturvaajaliiton ja puolustusvoimien yhteistoimintasopimuksen puitteissa laadittu artikkeli Afganistanista, missä kansainvälisen yhteisön työ on vielä pahasti kesken. Kyseiseen sopimukseen liittyen lehti jaetaan taas kaikille niille, joiden valmiussitoumus on kunnossa. Kaikki parhaillaan palveluksessa olevat suomalaiset rauhanturvaajat saivat puolestaan joulupaketissa uuden Rauhanturvaaja-kalenterin.

 

Entistäkin parempaa tulevaa vuotta itse kullekin sielulle! 

Asko Tanhuanpää
Päätoimittaja

 

PUHEENJOHTAJAN PALSTA

Mauri Koskela Puheenjohtaja

Mauri Koskela
Puheenjohtaja

Kirjoitan tätä pääkirjoitusta upean talvikelin keskeltä Pohjanmaalla, jossa aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta valaisten kauniin lumisen maiseman. Edellispäivänä ajoin tänne sateisesta ja lumettomasta Porin prikaatista Säkylästä, jossa pidimme yhteistyöpalaverin koskien kriisinhallinnan koulutusyhteistyötä.

Koulutusyhteistyön yksi perimmäisiä tarkoituksia on tukea kriisinhallintapalveluksessa olevia ja heidän läheisiään selviämään mahdollisimman hyvin palvelusajasta ja tukemaan kotiutuvia palveluksen jälkeen. Samalla perehdytämme kriisinhallinnasta kiinnostuneita toimintaan ja olosuhteisiin operaatioalueilla. Siinä on oiva mahdollisuus kiinnostuneille jäsenille päästä tukemaan kollegoita, kehittämään itseään ja parantamaan mahdollisuuksiaan päästä uudelleen operaatioihin, jos heillä sellaiseen on vielä mahdollisuus. Siitä tarkemmin lisää seuraavassa lehdessä.

Ajaessani läpi Suomen, muuttuvien olosuhteiden keskellä, en voinut välttyä ajattelemasta eroavaisuuksia maantieteessä ja myöskin erilaisissa toimintaedellytyksissä maamme eri osissa. Toisaalla bussit kulkevat 3-5 minuutin välein asuntojen ohi ja palvelut ovat käden ulottuvissa, toisaalla ne kuljettavat ihmisiä ainoastaan kaksi kertaa viikossa lähimmälle rautatieasemalle ja julkisten kulkuyhteyksien sekä palveluiden piiriin.

Samalla lailla eroavat myös olosuhteet ja toimintaedellytykset Suomen Rauhanturvaajaliiton jäsenyhdistysten välillä. Me liitossa haluamme tukea kaikkia jäsenyhdistyksiämme ja sitä kautta koko jäsenkuntaamme. Siitä yhtenä esimerkkinä on käynnissä oleva kotisivu-uudistus. Uudistuksella annamme kaikille halukkaille yhdistyksille mahdollisuuden veloituksetta saada käyttöönsä samankaltaiset sivut kuin liitolla ja tulemme myös tuottamaan sivuille aineistoa kaikkien yhdistysten käytettäväksi. Samalla yhdistykset saavat erinomaisen kanavan omien paikallisten, alueellisten tai valtakunnallisten asioiden viestittämiseen joko suoraan liiton sivuilla tai linkin kautta omille sivuilleen. Ei pidä myöskään unohtaa uudistuksen merkitystä liittomme näkyvyydelle ja sitä kautta asemamme vahvistamiselle.

Toinen esimerkki on liiton vertaistuen toteuttama tuki yhdistyksille. Tavoitteenamme on jalkautua kaikkiin yhdistyksiin, kertoa vertaistuesta ja sen mahdollisuuksista ja yhteistyössä jäsenyhdistysten vertaistukivastaavien kanssa kehittää paikallisia ja alueellisia tukitoimia. Vertaistukikoordinaattori ja palveluvastaava tulevat lähestymään kaikkia teitä ja sopimaan ajankohtia tapaamiselle. Riippumatta asuinpaikasta, meidän tulee tavoittaa kaikki palveluksessa olleet kriisinhallintaveteraanit. Kehotankin kaikkia jäseniämme kartoittamaan lähipiiristään ne, jotka eivät vielä ole liiton jäseniä eivätkä saa tietoa kaikista liiton tarjoamista palveluista ja eduista.

Kolmas esimerkki on liiton pyrkimys vaikuttaa erilaisiin päättäviin tahoihin. Olemme tehneet työtä eduskunnassa, ministeriöissä, reserviläisjärjestöissä, tukijoidemme keskuudessa sekä erilaisissa neuvottelupöydissä. Olemme uusimassa kumppanuussopimustamme puolustusvoimien kanssa ja saimme olla mukana aiemmissa kirjoituksissa mainitsemassani kansallisen kriisinhallinnan veteraaniohjelman päivitystyössä. Kuuntelemme myös herkällä korvalla jäsenistön näkemyksiä jatkotarpeista. Antakaa palautetta ja tehkää hyviä esityksiä!

 

Eteenpäin katsomisen hengessä,

Mauri Koskela
Puheenjohtaja

 

 

Puolustusministeri Antti Kaikkonen Libanonissa. ( Kuva: Puolustusministeriö )Puolustusministeri Antti Kaikkonen Libanonissa. ( Kuva: Puolustusministeriö )

Lokakuussa Libanonin UNIFIL-operaatioon tarkastuskäynnin tehnyt ja paikan päällä luonnollisesti myös suomalaisia rauhanturvaajia tavannut puolustusministeri Antti Kaikkonen paljasti Rauhanturvaaja-lehdelle, että neuvottelut Suomen mahdollisesta jatkosta operaatiossa ovat käynnissä. Ministeri sanoi suoraan, että tarve ei ole hävinnyt mihinkään.

- Talven aikana asiaa linjataan, kuten kriisinhallintatoimintaa muutenkin. Kysyntää ja tarvetta olisi toki myös muualle, esimerkiksi Afrikkaan. Meiltä on kyselty myös Malista, mutta poliittinen harkinta on vielä tekemättä. Hallitusohjelma linjaa, että Suomi pyrkii vahvistamaan osallistumistaan kansainväliseen kriisinhallintaan. Se tarkoittaa sekä sotilaallista- että siviilikriisinhallintaa, Kaikkonen painotti

- Libanonissa oli hieno nähdä paikan päällä käytännössä se, minkä jo tiesinkin, eli miten suomalaiset osaavat hommansa ja miten meitä arvostetaan sekä muiden maiden rauhanturvaajien keskuudessa että myös paikallisväestön keskuudessa. Suomen panos siellä on ollut jo 40 vuotta arvokasta ja sitä varmasti tarvitaan jatkossakin. Suomi on haluttu kumppani, ministeri jatkoi.

Puolustusministeri tarjosi Rauhanturvaajalle uutisen

Puolustusministeri Antti Kaikkonen kiittää Suomen Rauhanturvaajaliittoa arvokkaasta työstä muun muassa vertaistuen tarjoajana. ( Kuva: Asko Tanhuanpää )Puolustusministeri Antti Kaikkonen kiittää Suomen Rauhanturvaajaliittoa arvokkaasta työstä muun muassa vertaistuen tarjoajana. ( Kuva: Asko Tanhuanpää )Puolustusministeri Antti Kaikkonen avasi Rauhanturvaaja-lehden kanssa sovitun haastattelun yllätyksellä. Heti tervehdyksen jälkeen ministeri nimittäin paljasti tehneensä haastattelupäivän aamuna päätöksen, jonka mukaan sotilaallisessa kriisinhallintatehtävässä palveleville reserviläisille ryhdytään 1.1.2020 lukien maksamaan kouluttautumisrahaa kansainvälisen osaamisen edistämiseksi.

Kouluttautumisrahan määrä on 50 prosenttia sotilaallisen kriha-palveluksen alkaessa määrätystä peruspalkkauksesta ja se maksetaan ensimmäisen kriha-palkanmaksun yhteydessä. Kouluttautumisraha maksetaan jo nyt palkatulle henkilökunnalle ja nyt myös reserviläiset pääsevät saman korvauksen piiriin.

- Sotilaalliset kriha-tehtävät ovat muuttuneet vaativammiksi ja sen seurauksena koulutukseen käytettävä aika on pidentynyt. Tehtävästä riippuen keskimääräinen koulutusaika on neljästä kuuteen viikkoa. Kouluttautumisrahan toivotaan kannustavan reserviläisiä hakeutumaan sotilaallisen kriisinhallinnan tehtäviin entistä aktiivisemmin. Samalla on tarkoitus korvata nykyistä enemmän reserviläisille koulutusajalta mahdollisesti syntyviä ansionmenetyksiä ja lisätä taloudellista kannustavuutta lähteä sotilaallisiin kriha-tehtäviin, Kaikkonen tiivisti.

Reserviläisten kouluttautumisrahan kustannus tulee olemaan lähes miljoona euroa vuodessa. Kustannusvaikutus katetaan nykyisistä sotilaallisen kriisinhallinhallinnan määrärahoista.

- Puolustushallinnon näkökulmasta rauhanturvaamisosallistumisen tulee tukea myös Suomen oman puolustuskyvyn kehittymistä. Tätä ajatellen eli kriisinhallintapolitiikan kehittämiseksi asetetaan parlamentaarinen komitea ja tavoitteena on laatia yli hallituskausien ulottuva kriisinhallinnan tavoitelinjaus. Nyt ruvetaan laajemmin ja pidemmällä aikavälillä paneutumaan Suomen tavoitteisiin ja toimintaan. Ihan kahden vuoden tähtäin ei vielä riitä, ministeri painotti.

- Suomalaisen rauhanturvaamisen perusta ja toimintatavat ovat kunnossa eli mitään vallankumouksia ei tarvita. Kehittämismahdollisuuksia kuitenkin aina on ja tietysti pitää ajatella myös painopistevalintoja eli missä ollaan ja millä vahvuudella. Isoja pataljoonia ei ole ihan tällä hetkellä näkyvissä, mutta kun puhutaan pidemmästä tulevaisuudesta, ei niitäkään voi sulkea kokonaan pois. Viime vuosina painopiste on kuitenkin ollut pienemmissä joukoissa, mikä on ollut niin resurssi- kuin rekrytointikysymyskin, selvitti Kaikkonen.

Kriisinhallintaoperaatioista saatavan kokemuksen ja osaamisen puolustusministeri Kaikkonen sanoi ilmiselvästi hyödyntävän kotimaan puolustusta.

- Moderni kriisinhallinta ja kotimaan puolustus ovat yhä lähempänä toisiaan ja myös synergiahyödyt ovat kasvaneet eli me opimme operaatioissa eri toimijoiden kautta. Verkostoituminen ja yhteistyö ovat asioita, joita ei voi väheksyä ja toki myös käytännön kenttäkokemus on aina arvokasta. Siellä ei ole kysymys harjoittelusta, vaan aidoista tilanteista.

Suomen Rauhanturvaajaliiton roolia rauhanturvaajia yhteen kokoavana järjestönä niin nyt kuin tulevaisuudessakin Antti Kaikkonen sanoi arvostavansa korkealle.

- Erityisen arvokkaana asiana näen vertaistuen järjestämisen. On hyvä, että operaatioissa koettua voi käydä läpi myös palveluksen päättymisen jälkeen. Esimerkiksi maksuton vertaistukipuhelin on tärkeä vertaistuen yhteydenottoväline samoin kuin erilaiset liiton järjestämät tapahtumat, ministeri linjasi.

- Tukea on toki tarjolla muutenkin ja siinä muun muassa Valtiokonttorin rooli on keskeinen. Operaatioiden jälkeisestä sotilastapaturmaan tai palvelussairauteen liittyvästä tuesta vastaa juuri Valtiokonttori ja näissä tuissa sovelletaan 2017 voimaan tullutta lainsäädäntöä. Saamani tiedon mukaan valtiokonttorin tarkoitus on edelleen kehittää kriha-tehtävissä vammautuneiden kuntoutumiseen liittyviä opiskeluun tai työelämään paluuseen liittyviä toimenpiteitä, hän jatkoi.

- Yhteyttä voi ottaa myös HUS:in eli Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin psykiatrisen konsultaation poliklinikkaan, jos tarvitaan tukea psyykkisten oireiden, stressin tai sopeutumisvaikeuksien vuoksi. Kyseessä kriisinhallintahenkilöstölle suunnattu matalan kynnyksen palvelu ja käynnit ovat luottamuksellisia. Tukitoiminnan kehittämistarpeita on kuitenkin syytä selvittää vastakin ja arvioida, miten hyvin kaikki toimii. Rauhanturvaajien itse esiin nostamilla asioilla on tässä työssä tärkeä rooli, painotti Kaikkonen.

Antti Kaikkonen tietää Suomen Rauhanturvaajaliiton kehittävän vertaistukitoimintaa resurssiensa puitteissa tärkeimpänä tukijanaan STEA. Hän kuitenkin muistuttaa, että tukea tulee muualtakin, esimerkiksi puolustusvoimilta ja Maanpuolustuksen kannatussäätiöltä.

- Rauhanturvaajaliiton toiminnalla on laaja yhteiskunnan tuki, mutta rahoitus on kuitenkin vuosittainen pohtimisen aihe. Itse näkisin, että yhteiskunta tulee tukemaan toimintaa jatkossakin, näin uskon ja olen myös sanonut, että näin täytyy olla. Parhaillaan on valmistelussa sotilaallisen kriisinhallinnan veteraaniohjelma ja varmasti liiton toiminnan edelleen kehittämisen turvaamista pohditaan myös siinä yhteydessä, puolustusministeri sanoi.

Kaikista puolustushaaroista pystytään pitämään huolta

Antti Kaikkosen mukaan Suomen puolustuksesta huolehditaan asiaankuuluvalla tavalla ja tasapuolisesti kaikki puolustushaat huomioon ottaen. Hän painottaa, että myös maavoimien kehittämistä jatketaan, vaikka lähitulevaisuuden isot hankkeet kohdistuvatkin ilma- ja merivoimiin.

- Sekä laiva- että hävittäjähankintojen rahoitus hoidetaan erillisrahoituksella eli ne eivät syö maavoimien rahoitusta, ministeri painotti.

Kaikkosen mukaan Hornet-hävittäjien korvaamiseen tähtäävä HX-hanke etenee suunnitellun aikataulun mukaisesti samoin kuin merivoimien korvettihanke.

- Tammi-helmikuussa otetaan Suomeen käytännön testaukseen viisi eri hävittäjävaihtoehtoa ja katsotaan, että valmistajat pitävät, minkä lupaavat. Lopullinen tarjouspyyntö lähetetään vuoden 2020 syksyllä ja hallitus tekee valinnan Hornettien korvaajista vuonna 2021.

- Toisesta isosta hankkeesta ei neljän uuden Pohjanmaa-luokan korvetin rakentamisesta merivoimille saatiin lopultakin neuvoteltua syksyllä ratkaisu ja neljä uutta alusta korvaa seitsemän vanhaa. Olen tyytyväinen siihen ratkaisuun, että ne rakennetaan Suomessa. Se on varsinkin huoltovarmuuden kannalta tärkeä asia, mutta tuo samalla myös työpaikkoja ja osaamista maahan.

Asevelvollisuuden kehittämistä pohtii puolestaan parlamentaarinen komitea, joka aloittaa työnsä vuoden 2020 alussa.

- En ne, että meillä on tarvetta millekään vallankumoukselle. Perusta on kunnossa ja me tarvitsemme yleisen asevelvollisuuden jatkossakin. Pääsääntönä on se, että nuoret miehet sen suorittavat, ellei siihen ole terveydellisiä esteitä. Itse olen esittänyt pohdittavaksi, että myös naisille esitettäisiin jonkinlaista kansalaispalvelusmallia, joka voisi olla vaikka vähän kevyempikin, parin kolmen kuukauden mittainen. Tärkeintä olisi selvittää, onko löydettävissä isänmaata hyödyttäviä tehtäviä, joista olisi hyötyä myös naisille itselleen.

- Muutenkin asevelvollisuuden ja varusmiespalveluksen täytyy elää ajassa. Pidän tärkeänä, että mahdollisimman moni nuori mies ja miksei -nainenkin voisi varusmiespalveluksen suorittaa. Näen sillä yhteyttä myös maanpuolustushenkeen ja -tahtoon, Kaikkonen linjasi.

Puolustusministeri Kaikkosen mukaan Suomella alkaa olla tällä hetkellä jo riittävä määrä puolustukseen liittyvää yhteistyötä. Suomi on monessa mukana, eikä tarvetta yhteistyöpiirin laajentamiseen ole näkyvissä.

- Jatkossa on pohdittava, miten perustaa voi syventää ja kehittää ja mihin suuntaan. Siihen kannattaa laittaa fokusta enemmän kuin uusien yhteistyökuvioiden etsimiseen. Resursseillakin on toki rajansa eli kuinka monessa voidaan olla ylipäänsä mukana. Nyt ollaan kieltämättä jo aika lähellä rajoja, ministeri ilmoitti.

Tällä hetkellä Suomil toimii yhteistyössä niin Naton, EU:n kuin muiden pohjoismaidenkin kanssa.

- Oma Nato-kantani on ihan hallitusohjelman mukainen, reservin kapteeni Antti Kaikkonen päätti.

 

Rauhanturvaaja-lehden 40-vuotista taivalta juhlittiin marraskuun alussa Helsingissä, Ravintola Lasipalatsin tiloissa arvovaltaisen vierasjoukon läsnäollessa. Tilaisuutta kunnioittivat muun muassa puolustusministeri Antti Kaikkonen, rauhanturvataustaiset kansanedustajat Petri Huru ja Juha Mäenpää, puolustusvoimien henkilöstöpäällikkö, kenraaliluutnantti Ilkka Korkiamäki, kenttäpiispa Pekka Särkiö sekä korkean tason edustajat niin puolustus- kuin ulkoministeriöstä. Mukana oli runsaasti myös maanpuolustusjärjestöjen ja Rauhanturvaajaliiton muiden läheisten yhteistyökumppanien väkeä.

Kenttäpiispa Pekka Särkiö vaihtaa tervetuliaismaljan alkoholittomaan versioon. ( Kuva: Asko Tanhuanpää )Kenttäpiispa Pekka Särkiö vaihtaa tervetuliaismaljan alkoholittomaan versioon. ( Kuva: Asko Tanhuanpää )

Tervehdyksensä juhlaan lähetti myös Tasavallan Presidentti Sauli Niinistö, joka pahoitteli Rauhanturvaajaliiton puheenjohtaja Mauri Koskelan välittämässä viestissään, ettei päässyt itse paikan päälle. Niinistölle luovutettiin kesällä liiton tuoreimmat historiakirjat, joiden kautta presidentti pääsee tutustumaan syvällisemmin myös lehden toimintaan.

Puheenjohtaja Koskela painotti tervehdyssanoissaan juhlivan lehden merkitystä Rauhanturvaajaliiton tunnettuuden lisääjänä.

- Suomen Rauhanturvaajaliittoa ei edelleenkään tunneta kovin hyvin suuren yleisön keskuudessa, eikä aina edes asiantuntijoidenkaan piirissä. Siinä meillä on vielä paljon tehtävää ja siinä meitä auttaa juhliva Rauhanturvaaja-lehti, Koskela painotti.

- Järjestölehdillä on yleisesti ottaen lukuisia tehtäviä. Ensinnäkin ne välittävät niitä tärkeiksi koettuja viestejä, joita järjestö haluaa tuoda tiedoksi sekä jäsenilleen että sidosryhmilleen tai niille tahoille, joiden halutaan tukevan järjestön päämääriä. Toisekseen järjestölehti toteuttaa järjestön tai sen jäsenistön toiminnan esittelyä informatiivisesti. Yhtenä tärkeimmistä tehtävistä on perinteen ylläpito ja vaaliminen sekä sen siirtäminen vanhemmilta jäseniltä nuoremmille jäsenille. Samalla kun näihin vaatimuksiin pyritään vastaamaan, tulisi lehden olla myös asiapitoinen, ajassa elävä, kiinnostava ja lukemaan houkuttava, jatkoi puheenjohtaja.

Heimo Purhonen (vas.), Vesa Yrjölä, Pertti Laatikainen, Heikki Holma ja Lea Yrjölä. ( Kuva: Asko Tanhuanpää )Heimo Purhonen (vas.), Vesa Yrjölä, Pertti Laatikainen, Heikki Holma ja Lea Yrjölä. ( Kuva: Asko Tanhuanpää )

- Kaikkea tätä mielestäni on Rauhanturvaaja-lehti. Lehti esittelee rauhanturvaamisen ja kriisinhallinnan historiaa sekä nykypäivää, huomioi jutuissaan kriisinhallintaveteraanit aina YK-operaatiosta Siinailta vuodesta 1956 tähän päivään ja uusimpiin NATON sekä Euroopan unionin operaatioihin asti. Jäsenyhdistykset voivat käyttää lehteä oman toimintansa esittelyyn ja eri tapahtumista kertomiseen. Asiantuntevat kolumnistit kirjoittavat ajankohtaisia artikkeleita lehteen, joita tukevat mielenkiintoiset haastattelut eri tahojen osalta. Hyvänä esimerkkinä on viimeisimmässä lehdessä ollut artikkeli hybridivaikuttamisesta kriisinhallintaoperaatioissa, painotti Koskela.

Mauri Koskela muistutti puheessaan myös siitä, mikä on liiton tärkein tehtävä.

- Suomen Rauhanturvaajaliiton yksi tärkeimmistä tehtävistä on vertaistuki, jolla pyritään lieventämään operaatioista paluun jälkeisiä haasteita, pyritään tukemaan niin kriisinhallintaveteraaneja kuin heidän läheisiäänkin asettautumisessa takaisin yhteiskuntaan sen täysimääräisinä jäseninä ja auttamaan vammautuneita veteraaneja heidän kuntouttamisessaan sekä virkistäytymisessään.

- Haasteena on ollut se, että tälle toiminnalle ei ole ollut budjettirahoitusta sen varsin virallisesta statuksesta huolimatta. Käytännössä koko toiminta rahoitetaan entisen Raha-automaattiyhdistyksen, nykyisen Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskuksen rahoituksella. Tämän rahoituksen tulevaisuus on kuitenkin jossain määrin epävarma niin kauan kuin lopullista päätöstä Veikkauksen asemasta ja veikkausvoittovaroista saatavien avustusten käytöstä ei ole tehty.

Raimo Aukeala (vas.), Hannu Levänen, Pekka Visuri, Tom Asplund, Esko Hakulinen ja Heikki Pietilä. ( Kuva: Asko Tanhuanpää )Raimo Aukeala (vas.), Hannu Levänen, Pekka Visuri, Tom Asplund, Esko Hakulinen ja Heikki Pietilä. ( Kuva: Asko Tanhuanpää )

- Onneksemme emme ole näissä asioissa kuitenkaan yksin. Valtiokonttori merkittävänä toimijana vastaa osittain hoitoon ohjaamisesta sekä vammoista suoraan aiheutuneiden korvausten kustannuksista, jossa työssä he ovat viime aikoina onnistuneet kiitettävästi. Lisäksi kaikilla tarvitsijoilla on käytössään suora linja Helsingin ja Uudenmaan Sairaanhoitopiirin psykiatrisen poliklinikan päivystävään puhelimeen. Mikäli siellä nähdään tarve jatkotoimenpiteille, se voidaan käynnistää ilman erillisiä lähetteitä ja Valtiokonttori korvaa automaattisesti ensimmäisen vuoden kustannukset. Olemme myös tehneet kuntoutukseen liittyviä sopimuksia eri kuntoutuslaitosten sekä muiden kriisinhallintaveteraanien tukeen osallistuvien laitosten kanssa, Koskela tiivisti.