Puolustushallinnossa on käynnistetty puolustusvoimauudistus, jonka lopputuloksena puolustusvoimat on vuoden 2016 alussa uudessa asennossa. Puolustusvoimien lakisääteiset tehtävät ja yleinen asevelvollisuus säilyvät toiminnan perustana, mutta kaikki muu joutuu tarkkaan syyniin.

Vaikka mitään ei ole vielä päätetty, näyttää selvältä, että puolustusvoimien joukkojen niin sanottu sodan ajan vahvuus supistuu merkittävästi. Syy on yksinkertaisesti kaluston ja varusteiden vanheneminen, eikä rahaa ole tulossa niiden täysmääräiseksi korvaamiseksi.

Myös ikäluokat pienenevät. Tästä pitäisi seurata myös muutamien varuskuntien lakkauttaminen. Nähtäväksi jää, kuinka tämä aluepolitiikkaa heilauttava yksityiskohta pystytään uudessa eduskunnassa hoitamaan.

Maanpuolustusjärjestöjä huolestuttaa oikeutetusti suuren käyttökelpoisen reservin hyödyntäminen tulevaisuudessa. Vaarassa on maanpuolustustahdon heikkeneminen, kun yhä pienemmälle osalle sijoituskelpoisesta reservistä löytyy jatkossa tehtävä kriisiajan kokoonpanossa.

Puolustusvoimien kehittämisen yhteydessä on keskusteltu kodinturvajoukkojen perustamisesta. Vapaaehtoisen maanpuolustuksen neuvottelukunta totesi 4. päivänä maaliskuuta päivätyssä kannanotossaan, että työnimeä ”kodinturvakonsepti” käyttävä tutkimus- ja kehitystyö tulee kytkeä kiinteäksi osaksi puolustusvoimauudistusta.  Samassa yhteydessä myös Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen keskeistä tehtävää kehitetään. Näin asian pitääkin olla.

Neuvottelukunta katsoi, että kodinturvakonseptin tulos ei ole vaihtoehto asevelvollisuudelle, ja että keskeiset vapaaehtoisen maanpuolustustyön järjestöt kytketään koordinoidusti suunnitteluun.  Näin taataan osaltaan koulutetun ja motivoituneen henkilöstön saatavuus sekä paikallistuntemuksen ja vapaaehtoistoiminnan edut.

Suomen Rauhanturvaajaliitto katsoo olevansa Reserviläisliiton ja Reserviupseeriliiton ohella  keskeinen vapaaehtoisen maanpuolustustyön järjestö ja näin ollen oikeutettu osallistumaan kodinturvakonseptin  kehittämiseen.

x x x

Suomen Rauhanturvaajaliiton hallituksen nimeämä strategiatyöryhmä on saanut työnsä valmiiksi. Liittokokouksessa  14. päivänä toukokuuta strategia 2016 esiteltiin kokousedustajille. Kokouksen jälkeen yhdistyksille  lähetettiin  asiakirjan luonnos lausunnolle.  Kehotan kaikkia yhdistyksiä paneutumaan asiaan, ja toimittamaan lausuntonsa ohjeiden mukaisesti määräaikaan mennessä toimikunnan puheenjohtajalle. Tavoite on, että strategia 2016 hyväksytään liiton syyskokouksessa Porissa.

Ei ole pienintäkään epäillystä siitä, mikä temppu palkitaan tulevassa Suomen Urheilugaalassa vuoden 2011 sykähdyttävimpänä hetkenä. Sen täytyy olla ja se varmasti myös on Mikael Granlundin legendaariseen maineeseen noussut ilmaveivi.

Suomen Rauhanturvaajaliiton kevätliittokokouksen sykähdyttävin hetki, todellinen ”ilmaveivi” oli kenraali Gustav Hägglundin salkustaan iltajuhlassa kaivama yllätys, puheenjohtaja Heikki Holmalle myönnetty ensimmäisen luokan vapaudenristi miekkoineen.

Yleensä sanavalmis Holma oli sillä hetkellä kuin ”klapil päähän lyöty”.

Rauhanajan korkein sotilaalle myönnettävä kunniamerkki on kiitos paitsi tehtävänsä syksyllä jättävälle Heikki Holmalle, myös koko Rauhanturvaajaliitolle ja jokaiselle yksittäiselle suomalaiselle rauhanturvaajalle vuodesta 1956 lähtien. Se on hienoin mahdollinen kiitos siitä työstä, jota suomalaiset ovat maailmalla tehneet.

Vaasan liittokokous jää Rauhanturvaajaliiton historiaan toki muutenkin kuin vain Heikki Holman saaman vapaudenristin ansiosta. Se tullaan muistamaan kollektiivisella tasolla myös valtakunnan arvokkaimmista ”tönkköpuitteista” Vapaudenpatsaan juurella.

Henkilökohtaisella tasolla liittokokouksen muistavat varmasti ainakin ne faitterit, jotka osuivat samaan aikaan saunaan kunniajäsen Hägglundin kanssa. Rauhanturvaamisen taika onkin juuri tässä eli kenraali on herra kentällä, mutta saunassa ja messissä kissankantajakin on yksi meistä.

Nyt on saatu päätökseen kolme uutta lukua kansainvälisen kriisinhallinnan (o.s. rauhanturvaaminen) historiassa, kun miinalaiva Pohjanmaa on palannut turvallisesti kotimaahan ja tehtävittä jääneet EU:n nopean toiminnan yksiköt ovat pakanneet tavaransa.

Ikävä sanoa, mutta Pohjanmaan pitkä purjehdus jäi tietyllä tavalla yhtä torsoksi kuin EU:n taisteluosastotkin. Aluksen päällikkö, komentaja Mika Raunu oli tuhannen oikeassa sanoessaan, että käsky kiinnisaatujen somalimerirosvojen merirosvojen vapauttamisesta oli turhauttava. Siinä tilanteessa varmasti muutkin kuin vain allekirjoittanut haikailivat merirosvohistoriasta tutun lankkukävelyrangaistuksen perään.

Vain lähtö jäi puuttumaan

Tunnelma oli ylpeän pystypäinen, mutta samalla haikean pettynyt, kun merivoimien EU:n käyttöön kokoaman suomalaisen NBG-joukon päätösparaati otti 8.6. paikkansa Tammisaaren auringonkultaamalla torilla. Kaikki paikalla olijat tiedostivat, että vain yksi jäi puuttumaan lähes vuoden kestäneen tiiviin yhdessäolon ajalta.

Puuttuva elementti oli lähtö operaatioon, se olisi ollut ansaittu kruunu tehdylle työlle.

- Te suomalaiset osoititte korkeaa osaamista ja motivaatiota niin harjoituskaudella kuin valmiusaikanakin. Komentajana voin sanoa olevani teistä ylpeä, monikansallisen taisteluosaston johtaja, ruotsalainen prikaatikenraali Stefan Andersson tiivisti.

Kenraali Andersson myönsi, että paikkoja taisteluosaston lähettämiseen olisi ollut useampiakin.

- Syy siihen, miksi lähtö ei toteutunut on pitkälti poliittinen ja meidän sotilaiden on siihen tyytyminen, hän harmitteli.

Pääosin viime vuoden kesäkuussa palvelukseen kutsutun NBG-joukon kokonaisvahvuus oli 200 sotilasta, joista suurin osa kuului kapteeniluutnantti Tommi Sikasen johtamaan kiväärikomppaniaan.

- Erilaisista taustoista lähteneistä yksilöistä kehittyi vuodessa kiitettävän yhtenäinen ja hyvähenkinen joukko, joka edustaa valtakunnan ehdotonta huippua osaamisensa puolesta. Minä olisin lähtenyt tämän komppanian kanssa mihin tahansa, Sikanen sanoi.

- Lähdimme liikkeelle sotilaan perustaidoista ja etenimme sen jälkeen vaihe vaiheelta eli ryhmästä joukkueeseen ja joukkueesta komppaniaan. Ruotsissa syksyllä käydyt harjoitukset viimeistään osoittivat, että asiat on tehty oikein, jatkoi Sikanen.

Merivoimille NBG-joukon kokoaminen, kouluttaminen ja ylläpito tarjosi täysin uudenlaisen haasteen. Merivoimien komentaja, vara-amiraali Juha Rannikko painotti, että NBG:n tuoma kokemus oli pohjana, kun Atalanta-operaatiota ryhdyttiin rakentamaan.

- Tämä oli merivoimille mahdollisuus, jonka käytimme hienosti hyväksemme, amiraali sanoi.

Myös Rauhanturvaajaliitto sai päätösparaatissa oman näkyvän roolinsa, kun varapuheenjohtaja Tom Asplund luovutti liiton ansioristin vahvan panoksen NBG-konseptin suunnitteluun ja toteutukseen antaneelle komentajakapteeni Markku Laineelle.

NBG:n päätösparaatin ottivat vastaan Uudenmaan Prikaatin komentaja, kommodori Juha Vauhkonen (vas.), Merivoimien komentaja, vara-amiraali Juha Rannikko, Raaseporin kaupunginjohtaja Mårten Johansson ja monikansallisen taisteluosaston komentaja, prikaatikenraali Stefan Andersson.

Rauhanturvaamisen suurvalta
Suomi ei saa kadota raunioiksi

Vaasan liittokokouksen juhlapuhuja, eversti Kalle Liesinen nosti puheessaan valaisevin esimerkein esiin sen valitettavan tosiasian, että tämänhetkinen asenneilmasto suhtautuu kylmästi kriisinhallintaan ja rauhanturvaamiseen. Liesisen mukaan on korkea aika ottaa tästä ajopuusta kiinni ja varmistaa, ettei rauhanturvaamisen suurvalta Suomi katoa kokonaan raunioiksi.

- Me emme voi olettaa puolustusvoimien nousevan etulinjaan tässä asiassa. Sille pakotettujen kustannussäästöjen vuoksi se joutuu kynsin ja hampain varjelemaan ydintoimintaansa, kotimaan puolustuskykyä, Liesinen muistutti.

- Myöskään kokonaisvaltaisen lähestymistavan ajatus ei näytä auttavan asenneilmaston muutoksessa; kokonaisvaltaisen kriisinhallinnan konsepti on toki yleisesti hyväksytty, mutta käytännössä eri toiminnot – sotilaallinen ja siviilikriisinhallinta, humanitäärinen työ sekä kehityspoliittinen työ – kulkevat kaikki omissa hallinnollisissa putkissaan kilpaillen keskenään resursseista ja siitä kuka on enemmän oikeassa, eversti jatkoi.

Liesisen mukaan edistys asiassa on hidasta ja lisäksi sotilaallista ja siviilikriisinhallintaa käsitellään joskus poliittisista syistä niin kuin ne muka olisivat toistensa vaihtoehtoja eivätkä toisiaan täydentäviä voimia.

- Suomalainen kriisinhallinta on pieninä palasina siellä ja täällä,  eikä tehdystä työstä tule menestystarinoita kerrottavaksi veronmaksajille. Tässä tilanteessa meidän rauhanturvaajien on syytä tulla esille, Kalle Liesinen tiivisti.