Rauhanturvaamisen suurvalta
Suomi ei saa kadota raunioiksi

Vaasan liittokokouksen juhlapuhuja, eversti Kalle Liesinen nosti puheessaan valaisevin esimerkein esiin sen valitettavan tosiasian, että tämänhetkinen asenneilmasto suhtautuu kylmästi kriisinhallintaan ja rauhanturvaamiseen. Liesisen mukaan on korkea aika ottaa tästä ajopuusta kiinni ja varmistaa, ettei rauhanturvaamisen suurvalta Suomi katoa kokonaan raunioiksi.

- Me emme voi olettaa puolustusvoimien nousevan etulinjaan tässä asiassa. Sille pakotettujen kustannussäästöjen vuoksi se joutuu kynsin ja hampain varjelemaan ydintoimintaansa, kotimaan puolustuskykyä, Liesinen muistutti.

- Myöskään kokonaisvaltaisen lähestymistavan ajatus ei näytä auttavan asenneilmaston muutoksessa; kokonaisvaltaisen kriisinhallinnan konsepti on toki yleisesti hyväksytty, mutta käytännössä eri toiminnot – sotilaallinen ja siviilikriisinhallinta, humanitäärinen työ sekä kehityspoliittinen työ – kulkevat kaikki omissa hallinnollisissa putkissaan kilpaillen keskenään resursseista ja siitä kuka on enemmän oikeassa, eversti jatkoi.

Liesisen mukaan edistys asiassa on hidasta ja lisäksi sotilaallista ja siviilikriisinhallintaa käsitellään joskus poliittisista syistä niin kuin ne muka olisivat toistensa vaihtoehtoja eivätkä toisiaan täydentäviä voimia.

- Suomalainen kriisinhallinta on pieninä palasina siellä ja täällä,  eikä tehdystä työstä tule menestystarinoita kerrottavaksi veronmaksajille. Tässä tilanteessa meidän rauhanturvaajien on syytä tulla esille, Kalle Liesinen tiivisti.