Puolustusministeriön kansliapäällikkö Arto Räty ei haikaile niiden aikojen perään, jolloin Suomelta oli samaan aikaan ulkona 2–3 pataljoonan verran rauhanturvaajia eli yhteensä lähemmäs 2 000 miestä. Rädyn mukaan tänä päivänä volyymista operaatioissa vastaavat etupäässä Afrikka ja Aasia eli käytännössä maat, joilla on sanan täydessä merkityksessä massaa takana.
– Määrä on toissijainen asia. Tärkeintä on toiminnan vaikuttavuus ja se osaaminen ja suorituskyky, mitä me viemme kohdealueelle. Pitää muistaa, että maailma on muuttunut niistä kylmän sodan aikaisista operaatioista, joissa oltiin kahden valtion välissä valvomassa, ettei rauhansopimusta rikota. Nyt ollaan pääsääntöisesti valtioiden sisäisissä kriiseissä, joissa volyymit eivät aina ole enää ratkaisevassa roolissa, Räty tiivistää.
– Suomen tyyppisen maan pitäisi enemmän keskittyä siihen, että sillä, mitä operaatioihin lähetetään ja mitä siellä saadaan aikaan on merkitystä. Tähän pätee puolustusvoimien slogan ”tee työtä jolla on tarkoitus”. Puhutaan merkityksestä ja vaikuttavuudesta, kansliapäällikkö jatkaa.

Kustannukset ovat nousseet

Arto Räty muistuttaa, että tämän päivän kriisinhallinta myös maksaa huomattavasti enemmän kuin perinteinen rauhanturvaaminen aiemmin.
– Volyymien nostaminen esimerkiksi kymmenen vuoden takaiselle tasolle maksaisi moninkertaisesti sen, mitä joukkojen ylläpitäminen maksoi silloin. Meillä ei edes olisi varaa siihen, että maailmalla olisi samaan aikaan niin paljon suomalaisia sotilaita. Toiminta pitää suhteuttaa muiden samankokoisten valtioiden kanssa, on oltava suhteellisesti samalla tasolla, Räty näkee.
Kansliapäällikkö Arto Räty haluaa katsoa mieluummin laadun kuin perinteisen määrän perään.

Suomalaisten rauhanturvaajien määrä tullee nousemaan ratkaisevasti nykyisestä ensi keväänä, jos ja kun Suomi lähtee mukaan Lähi-idän UNIFIL-operaatioon. Arto Rädyn mukaan kysymykseen tulisi jalkaväkikomppanian suuruinen joukko eli kaikkineen noin 200 sotilasta.
– Meillä on tämän tyyppisistä joukoista hyviä koulutuskokemuksia, Porin Prikaatihan kouluttaa niitä koko ajan sodan ajan ja kriisinhallinnan tarpeisiin. Koulutus tuottaa ammattitaitoisia ja motivoituneita, hyvin tilanteeseen kuin tilanteeseen adaptoituvia joukkoja. Sellainen ajattelu voidaan jo unohtaa, että nuoret eivät soveltuisi rauhanturvatehtäviin. Räty kuitenkin myöntää, että joukkojen johtamiseen tarvitaan myös iän ja aiempien operaatioiden tuomaa kokemusta.
– Libanonia ajatellen voisi varmasti hyödyntää myös EU:n taisteluosastoissa annet- tua koulutusta. Valmiusajan antama koulutustasohan on todella korkea. Se antaa pohjan, jolta on helppo lähteä, kyse on ammattilaisten ammattilaisista. Kokonaisuutena niitä yksiköitä ei voi tietenkään enää käyttää, Räty muistuttaa.

^{Haastattelu kokonaisuudessaan RT-lehdessä 5/2011}