|
Olemme ehkä liiaksi turtuneet siihen, että Lähi-idässä pitkä konflikti Israelin ja arabien välillä aina vain jatkuu ja leimahtaa välillä lyhyeksi sodaksi. Nyt asetelmaan on tullut kuitenkin uusia, uhkaavia elementtejä, jotka pakottavat pohtimaan, mitä kaikkea seuraavasta kriisistä voi seurata.
Yhdysvaltojen tuki Israelille näyttää olevan entisellään, mutta siinäkin asiassa pinnan alla kuohuu. Vaikka amerikkalaiset vielä rutiininomaisesti kostivat Palestiinan ottamisen YK:ssa UNESCO:n jäseneksi lakkauttamalla maksunsa ja eroamalla järjestön toiminnasta, Palestiinan valtion muodostamishanke on saanut maailmalla merkittävästi lisää kannatusta.
Ajankohtaisesti Lähi-idässä vaikuttavat nyt monet tekijät, joiden yhteisvaikutus saattaa nopeasti kärjistää tilannetta. Niistä ehkä tärkein on Yhdysvaltojen joukkojen poistuminen Irakista vuoden loppuun mennessä. Valta on siellä luisumassa yhä enemmän Iranin tukemien johtajien käsiin, mikä ei tietenkään ollut amerikkalaisten tarkoituksena aloittaessaan hyökkäyksen vuonna 2003.
Kaikkien nähtävillä on Yhdysvaltojen poliittisen vallan suhteellinen heikkeneminen Persianlahdelta Pakistaniin ja Afganistaniin ulottuvalla alueella, joten monet varaut Olemme uvat jo tyhjiön täyttämiseen.
Toisaalta ”arabikevään” aiheuttaman kuohunnan jatkuminen muun muassa Egyptissä, Libyassa ja Syyriassa tuottaa epävarmuutta erityisesti Israelille, joka pelkää saartorenkaan kiristymistä ympärilleen. Yhdysvaltojen tuen varassa eläneet korruptoituneet hallitukset olivat parempia naapureita kuin vallankumouksien valtaan nostamat uudet johtajat, jotka saavat kannatuksensa paljolti islamistisilta liikkeiltä. Vielä tätä peliä ei ole ratkaistu esimerkiksi Egyptissä ja Syyriassa, mutta Israelissa siihen jo varaudutaan. Libyassa valtakamppailu erilaisten ryhmittymien välillä on käynnissä, ja siinäkin islamistit ovat vahvoilla.
Ehdottomasti uhkaavin kriisi on kärjistymässä Iranin sekä toisaalta Israelin ja Yhdysvaltojen välillä. Israelin johtajat puhuvat avoimesti Iranin ydinteknologialaitosten pommittamisesta, mutta amerikkalaiset ovat toistaiseksi hillinneet hanketta. Vaikka presidentti Obaman hallinnolla ei ole suuria haluja uuden sodan aloittamiseen, siihen voidaan myös liukua kuten Vietnamissa aikoinaan.
Veteraanipoliitikko Patrick Buchanan varoitti amerikkalaisia seuraavanlaisesta skenaariosta: Israel aloittaa yllättäen Iranin pommitukset mutta joutuu parin päivän kuluttua toteamaan, että tulokset jäävät laihoiksi. Sitä ennen Iran on ehtinyt aloittaa kostotoimet myös Yhdysvaltoja vastaan muun muassa miinoittamalla Hormuzin salmen, jonka kautta kulkee 40 prosenttia maailman tankkeriliikenteestä. Hizbollah tulittaa Israelin kaupunkeja, jolloin alkaa taas uusi Libanonin sota. Persianlahdella Yhdysvallat ryhtyy suojaamaan laivaliikennettä ja siihen liittyen pommittamaan Iranin kohteita.
Jos tuollainen kehitys pääsee alkamaan, on erittäin vaikea ennustaa, miten kriisi jatkuisi. Iran on sentään väestöltään kolme kertaa suurempi kuin Irak, joka sekin tuotti amerikkalaisille pahoja vaikeuksia. Maajoukkoja Yhdysvalloilla ei yksinkertaisesti ole riittävästi Iranin miehittämiseen, joten liittolaisiakin taas huudettaisiin apuun. Jokainen voi myös arvuutella mielessään, paljonko öljyn hinta nousisi. Eräät ennusteet puhuvat 200-300 dollarin tynnyrihinnasta, mihin velkaantuneilla länsimailla ei helposti löydy maksuvalmiutta.
Heijastusvaikutuksia olisi luonnollisesti paljon muitakin. Afganistanissa ja Pakistanissa sissit saattaisivat kiihdyttää hyökkäyksiä Yhdysvaltoja ja sen liittolaisia vastaan. Niillä olisi uutta tehoa, sillä Iranilla on paljon tukijoita Afganistanin heimojen joukossa. Lisäksi on aiheellista kysyä, miten tilanteeseen reagoisivat alueen muut vaikuttajat, erityisesti Kiina, Intia, Venäjä ja Turkki. Ainakin ne pyrkisivät varmistamaan omat etunsa alueella.
Tuollaisten näkymien edessä on Yhdysvalloissa ollut pakko pohtia vaihtoehtoja. Analyysilaitos Stratforin johtaja George Friedman väläytti äskettäin mahdollisuutta, että amerikkalaiset pyrkivät sopimukseen Iranin kanssa. Jopa ”haukkana” tunnettu Robert Kaplan kannatti hänen kanssaan keskustellessaan tuota ajatusta, koska sotatoimiin ajautuminen olisi aivan liian vaarallista. Noin äkillinen käänne vaatisi kuitenkin Israelin varauksettoman tukemisen lopettamista, mikä on toistaiseksi ollut Amerikassa sisäpoliittisesti mahdotonta.
Joka tapauksessa nyt näyttää siltä, että Yhdysvaltojen johto joutuu tosissaan miettimään, miten Lähi-idän jälleen kiristynyttä tilannetta ryhdytään rauhoittamaan. Amerikkalaisia ajetaan jo pois Keski-Aasiasta, ja Kiinan vaikutus kasvaa Pakistanissa. Persianlahdella Yhdysvaltojen on pakko miettiä uusia avauksia, koska Iranin vaikutusvalta on kasvussa. Kun suurvallan ote alkaa lipsua, pienemmät tekijät nousevat vastarintaan, ja niiden yhteisvaikutus helposti yllättää. |